Joku aika sitten täällä oli ketju jossa ihmeteltiin kun minäkin parin muun hoitajan lisäksi purimme tänne turhautumista työhömme vanhainkodilla.
Jospa te tähän ketjuun vastanneet ymmärrätte paremmin miksi minullakin on alanvaihto mielessä? En kertakaikkiaan enää jaksa tätä työtä, en halua olla se paska-astia mihin saa kaataa kaiken paskan mitä on elämä mukanaan kenellekin tarjonnut.
Kun menin töihin vanhainkotiin, kuvittelin että vastassa on herttaisia mummoja ja kiitollisia pappoja kun menen, autan, hoivaan, pidän huolta, parannan heidän elämänlaatuaan..
Paskat!
N. 50% vanhainkodin asukkaista on aivan ihania herttaisia mummuja ja pappoja joiden luona käyn lomallakin pojan kanssa pyörähtämässä, ihan vain piristämässä heitä kun tiedän kuinka ilostuvat nähdessään lapsia.
Se toiset 50% onkin sitten kaikkea ihan muuta!
Saan päivittäin kuunnella tietyiltä asiakkailta niin rumaa kielenkäyttöä ettei ihan heti uskoisi kyse olevan eläkeläisistä!
Saan myöskin kokea jatkuvasti niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, minua on haukuttu kaikin mahdollisin tavoin, mm. huoraksi, kakaraksi (30v olen), äpäräksi, lumpuksi, mitättömäksi läskiksi, tyhmäksi, idiootiksi, vajaaälyiseksi yms.
Minua on lyöty, potkittu, raavittu, syljetty päin, heitetty tavaroilla, yritetty purra yms.
Joka aamu tiettyjen asukkaiden ovea avatessani olen varpaillani koska en tiedä mitä tänään on vastassa.. menen silti hymyillen, otan haukut vastaan, kuuntelen miten kamala kampaus minulla tänä aamuna on ja edelleenkin olen yhtä läski kuin ennenkin.
Kylvetän, autan pukeutumisessa, hoidan haavat, laitan papiliotit, lakkaan kynnet ja tarjoilen aamupalan kuunnellen kokoajan sitä miten typerä minäkin olen, miten tätä ammattia voisi harjoittaa ihan kuka tahansa kun tässä ei järkeä eikä osaamista tarvita, -jos osaa itsensä pestä ja ruokkia niin osaa toisenkin..
Että näin meillä töissä, ihanassa vanhainkodissa.. työ ei ole lähelläkään sitä mitä varten luulin opiskelleeni.. äitiysloman jälkeen puhaltaa uudet tuulet, vanhuspuolelle en enää palaa.
Piste. Ja huutomerkki!