N
"nunnu"
Vieras
Mun elämästä on tullu ihan kamalaa. Oon aina kotona lapsen kanssa tai sitten jossain lapsen kanssa kahestaan. Mulla ei oo enää yhtään ystävää, kavereita on muutama mutta heitä nään tosi harvoin koska nekin kaverisuhteet on ykspuolisia ja mä joudun aina ottaa yhteyttä jos halua heitä nähä he eivät koskaan ota ensin yhteyttä. Mun mies on meidän kanssa mutta hänkin käy töissä ja hänellä on tietysti omat kaverit ja pitääkin olla, johan me oltais molemmat kohta jossain lataamossa jos ei olis mitään muuta elämää kun toisemme. Ja mä varmaan kohta olenkin. Vihaan mun elämää!! Rakastan tota lasta enemmän kun mitään mutta kun mulla ei ole mitään muuta elämää kuin hän. Ja tuntuu että hänestä on tullut kamalan kiukkunen, aina kun ollaan kahestaa kotona niin kitisee vaan kaikesta, on tietysti tylsää mutta en mäkään jaksa koko ajan viihyttää. Oon niin pirun väsyny tähän tilanteeseen. Eikä enää edes oikein kiinnosta lähteä mihinkään, kun neuvolastakin sanotaan vaan että lähdet kerhoihin ja muihin sieltä saat ystäviä. Mutta en mä enää edes osaa tutustua keneenkään. Musta on tullu niin epävarma kaikessa ja tunnen itteni säälittäväks luuseriksi. En vaan jaksais enää.