En ymmärrä, en

[-]

Se, että lapsi muuttaa kauemmas, saattaa myös olla jonkinlainen viesti. Eihän ole kenekään pakko muuttaa pois, kauas vanhempiensa luota.

Joo, mutta jos olisit lukenut kaiken mitä kirjoitan niin tietäisit. Opiskelumahdollisuuksia ei ole jokapaikassa, eli siis on lähdettävä.

Mutta kyllä sillä mummolla ja papalla saattaa myös olla omat ympyränsä siellä, missä asuu, omat ystävät, yms. jos eläkeläisenä omistaa ystäviä, niin pitäisi repiä itsensä irti ja muuttaa lapsensa perässä... :| Ei mun mielestä.

Joo voi olla. Mutta kun tätä mä hain jutullani. Mulle ei ikinä kukaan kaveri tms ole niin tärkeä kuin oma lapsi. Mielummin olen tuntematta yhtään ketään sieltä missä asun ja olen lapseni lähellä, kuin että olisi kavereita paljonkin, mutta oma lapseni on kaukana.

get the point?

olet selvästi sairaalloisella tavalla riippuvainen lapsestasi.. luopuisit omasta elämästäsi ollaksesi kiinni lapsessasi..

 

[vieras]

Se, että lapsi muuttaa kauemmas, saattaa myös olla jonkinlainen viesti. Eihän ole kenekään pakko muuttaa pois, kauas vanhempiensa luota.

Kaikki eivät asu yliopistikaupungeissa...

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä ymmärrän täysin et jos aikanaan (reilun 10 vuoden päästä ) mutsi ei muuta Poriin siks et mä muutin. Tirppa on sillon jo sen ikänen et reissaa sit mummulaan bussilla jo yksinki ja mutsin omat kuviot on Espoossa.
Meillä on ollut muksuna välimatkaa mummulaan sen verran et ollaan nähty 1-2 vuodessa ja silti mummu on todella rakas ja läheinen. Ei se vaadi sitä et näkee usein vaan et pitää yhteyttä.

 

[ap]

Ei pidä. Mutta mä en henk. koht. ymmärrä miksi ei haluaisi. Koska mulle ainakin lapsi on kaikki kaikessa ja haluan asua häntä lähellä. En haluaisi, että näemme muutaman kk:n välein vain sen takia, että kun välimatkaa on niin paljon ja matkustamiseen menee aikaa.

Ja sä olet varma, että lapses haluaa sun muuttavan sen perässä milloin minnekin? Jokaisesta lapsesta kasvaa iso joskus, silloin ne lentää pesästä ja aikuisten maailmaan. Mullon yks muksu, enkä osaa kuvitella itseäni muuttamassa sen perässä ympäri paikkoja.

Ja en siis tarkoittanut ympäriinsä muuttamista. Vaan silloin muuttamisen harkitesemista kun lapsi on jo työelämässä, perheellinen ja pysyy luultavammin ko.paikkakunnalla. Ja itse siis olen jo eläkkeellä silloin.

 

[Keittiönoita]

Joo voi olla. Mutta kun tätä mä hain jutullani. Mulle ei ikinä kukaan kaveri tms ole niin tärkeä kuin oma lapsi. Mielummin olen tuntematta yhtään ketään sieltä missä asun ja olen lapseni lähellä, kuin että olisi kavereita paljonkin, mutta oma lapseni on kaukana.

get the point?

Mun täytyy sanoa, että vaikka rakastankin lapsiani enemmän kuin mitään muuta ja luultavasti mahdolliset lapsenlapseni tulevat olemaan mulle äärettömän rakkaita, en silti halua rakentaa loppuelämääni heidän ympärilleen. Jos muuttaisin lapseni perheen mukana pois täältä pk-seudulta, missä olen asunut koko ikäni, vaikkapa Kuusamoon, missä mulla ei olisi mitään muuta kuin lapseni perheineen, niin se ei varmasti olisi lapseni perheenkään kannalta hyvä juttu.

 

[cothis]

Ja en siis tarkoittanut ympäriinsä muuttamista. Vaan silloin muuttamisen harkitesemista kun lapsi on jo työelämässä, perheellinen ja pysyy luultavammin ko.paikkakunnalla. Ja itse siis olen jo eläkkeellä silloin.

Hmm.. siinäkään tilanteessa en osaa kuvitella itseäni muuttamassa muksun perässä, jättäen omat kuvioni kokonaan taakse vain ollakseni lähellä. Se on hieman.. ahdistava ajatus, että luopuisi kaikesta ollakseen aikuisen lapsensa ja tämän perheen käytettävissä 24/7. Mähän oisin kauhuanoppi jos sellaisen tempun tekisin :xmas:

 

[Keittiönoita]

Hmm.. siinäkään tilanteessa en osaa kuvitella itseäni muuttamassa muksun perässä, jättäen omat kuvioni kokonaan taakse vain ollakseni lähellä. Se on hieman.. ahdistava ajatus, että luopuisi kaikesta ollakseen aikuisen lapsensa ja tämän perheen käytettävissä 24/7. Mähän oisin kauhuanoppi jos sellaisen tempun tekisin :xmas:

Ajattelin ihan samaa Miniä saisi hermoromahduksen, kun mulla ei olisi muutakaan tekemistä kuin hänen perheensä.

 

[ap]

Ja täytyy olla aika suppea näkökanta kaikkeen jos ei itse pysty laajentamaan omaa elämäänsä myös muualle kuin sinne m issä on aina asunut. Siis, että jos mun lapseni muuttaisi jonnekin paikkaan x niin kyllä mäkin pystyisin sinne kehittelemään oman elämäni, enkä siten roikkuisi vain alpsen perheessä kiinni. Olen tosin muutenkin sopeutuvainen ihminen, että ei kai tämä kaikilta onnistuisi.

 

[ap]

Hmm.. siinäkään tilanteessa en osaa kuvitella itseäni muuttamassa muksun perässä, jättäen omat kuvioni kokonaan taakse vain ollakseni lähellä. Se on hieman.. ahdistava ajatus, että luopuisi kaikesta ollakseen aikuisen lapsensa ja tämän perheen käytettävissä 24/7. Mähän oisin kauhuanoppi jos sellaisen tempun tekisin :xmas:

Ajattelin ihan samaa Miniä saisi hermoromahduksen, kun mulla ei olisi muutakaan tekemistä kuin hänen perheensä.

Silloin on itsessään vikaa jos ei muuta elämää pysty kehittämään kuin oman lapsensa perheen elämän. Täytyyhän muutakin olla. Mutta sen muun voi oppia rakentamaan myös jonnekin toiseen paikkaan kuin sinne missä on ikänsä ollut.

 

[Minerva McGarmiwa]

Ja täytyy olla aika suppea näkökanta kaikkeen jos ei itse pysty laajentamaan omaa elämäänsä myös muualle kuin sinne m issä on aina asunut. Siis, että jos mun lapseni muuttaisi jonnekin paikkaan x niin kyllä mäkin pystyisin sinne kehittelemään oman elämäni, enkä siten roikkuisi vain alpsen perheessä kiinni. Olen tosin muutenkin sopeutuvainen ihminen, että ei kai tämä kaikilta onnistuisi.

Luojan tai jonku kiitos - ajatus et sekä mutsi ja anoppi asuis lähistöllä aiheuttaa kylmiä väreitä. Mukavia muoreja molemmat mut onneks välimatkaa on 25 km ja 300 km. Jos molemmat keksis muuttaa naapurustoon tai samaan kaupunkiin niin mä alkaisin varmaan pakkaamaan omia kamoja kasaan ja muuttaisin toiselle puolelle maata

 

[Keittiönoita]

Silloin on itsessään vikaa jos ei muuta elämää pysty kehittämään kuin oman lapsensa perheen elämän. Täytyyhän muutakin olla. Mutta sen muun voi oppia rakentamaan myös jonnekin toiseen paikkaan kuin sinne missä on ikänsä ollut.

Oot kyllä ihan oikeassa. Jos on nettiyhteys, niin ainahan on tämä palsta

Mutta entäpä sitten, kun siellä Kuusamossa menenkin sellaiseen kuntoon, että joudun vanhainkotiin? Kuka mua käy siellä katsomassa? No poikani perheineen, eikö vain? Entä kun poikani saakin työpaikan Porista? Sinne jää mummo Kuusamoon vanhainkotiin ja koko muu suku on etelässä.

 

[kaalimaan vartija]

Joo voi olla. Mutta kun tätä mä hain jutullani. Mulle ei ikinä kukaan kaveri tms ole niin tärkeä kuin oma lapsi. Mielummin olen tuntematta yhtään ketään sieltä missä asun ja olen lapseni lähellä, kuin että olisi kavereita paljonkin, mutta oma lapseni on kaukana.

get the point?

Minkä ikäinen sun lapsi on nyt?

 

[ap]

Silloin on itsessään vikaa jos ei muuta elämää pysty kehittämään kuin oman lapsensa perheen elämän. Täytyyhän muutakin olla. Mutta sen muun voi oppia rakentamaan myös jonnekin toiseen paikkaan kuin sinne missä on ikänsä ollut.

Oot kyllä ihan oikeassa. Jos on nettiyhteys, niin ainahan on tämä palsta

Mutta entäpä sitten, kun siellä Kuusamossa menenkin sellaiseen kuntoon, että joudun vanhainkotiin? Kuka mua käy siellä katsomassa? No poikani perheineen, eikö vain? Entä kun poikani saakin työpaikan Porista? Sinne jää mummo Kuusamoon vanhainkotiin ja koko muu suku on etelässä.

No, ainahan jossitella voi Ei lähdetä siihen nyt.

 

[Minttu]

Joskus lapsi saattaa tarvita semmosta kivaa hajurakoa vanhemmista. Ja jos lapsia on vaikka monta ja kaikki asuvat eri puolilla?

Mutta tämä olikin tarkoitettu vain yhden lapsen vanhemmille. Tai sellaisille joilla asuu kaikki lapset kaukana jossain samassa kaupungissa.

Joo hajurako asian ymmärrän. Mutta eihän sitä tarvitse asua naapurissa. Vaikka 20km välimatkaa. Ja se välimatka ei estä näkemästä kuitenkaan. Ja suhteet pitää olla niin, että aina voi sanoa, että tänään ei kyllä sovi tulla.

Kyllä se vois lapselle käydä aika ahdistavaks jos vanhempien ainoa paikkakunnalla oleva kiinnekohta olis lapsi perheineen ja kaikki ystävät ja harrastukset olis jääneet sinne vanhalle paikkakunnalle.

 

[ap]

Joskus lapsi saattaa tarvita semmosta kivaa hajurakoa vanhemmista. Ja jos lapsia on vaikka monta ja kaikki asuvat eri puolilla?

Mutta tämä olikin tarkoitettu vain yhden lapsen vanhemmille. Tai sellaisille joilla asuu kaikki lapset kaukana jossain samassa kaupungissa.

Joo hajurako asian ymmärrän. Mutta eihän sitä tarvitse asua naapurissa. Vaikka 20km välimatkaa. Ja se välimatka ei estä näkemästä kuitenkaan. Ja suhteet pitää olla niin, että aina voi sanoa, että tänään ei kyllä sovi tulla.

Kyllä se vois lapselle käydä aika ahdistavaks jos vanhempien ainoa paikkakunnalla oleva kiinnekohta olis lapsi perheineen ja kaikki ystävät ja harrastukset olis jääneet sinne vanhalle paikkakunnalle.

Ei. Vaan onko ihmiset tosiaan noin jöröjä, että eivät voisi uusiin ihmisiin tutustua? Ainahan ystäviä saa, mutta omaa lasta ei. Tottakai muutakin elämää täytyy olla.

 

[cothis]

Silloin on itsessään vikaa jos ei muuta elämää pysty kehittämään kuin oman lapsensa perheen elämän. Täytyyhän muutakin olla. Mutta sen muun voi oppia rakentamaan myös jonnekin toiseen paikkaan kuin sinne missä on ikänsä ollut.

Mä en näe syytä aloittaa elämää "puhtaalta pöydältä" sen takia, että haluaisin muuttaa muksun perässä toiselle paikkakunnalle. Antaa toisen rauhassa itsenäistyä ja elää omaa elämää, samanlain ku miekin sitten vanhana. Mä tahon mun leppoiset eläkepäivät sitten kun sen aika on, enkä riivata aikuista lastani ahdistelulla

 

[Keittiönoita]

No, ainahan jossitella voi Ei lähdetä siihen nyt.

Saanko kysyä, kuinka vanha olet? Ei ole pakko vastata Mä täytän tänä vuonna 48 v ja väkisinkin tässä alkaa jo miettimään sitä, miten oma vanhuus tulee hoitumaan. Mä voin jäädä yksin vanhainkotiin kuolemaan, mutta haluan tehdä sen sitten itse valitsemassani paikassa. Ja mä kyllä luulen, että jos muuttaisin poikani toivomuksesta heidän perässään Kuusamoon, koituisin huonoon kuntoon mennessäni poikani perheelle riippakiveksi. Kokisivat luultavasti asian niin, että kun mummi kerran jätti kaiken taakseen heidän vuokseen, auttoi lastenhoidossa ja ties missä, niin sitten ei pitäisi sitä mummia pukata sinne Kuusamon vanhainkotiinkaan. Pahimmassa tapauksessa aiheuttaisin olemassaolollani sellaisen perheriidan, että seurauksena olisi avioero.

Ei... mä olen sitä mieltä, että nuoret menee sinne, missä on töitä, ja vanhat asuu siellä, missä haluavat asua. Toki tilanteita on erilaisia ja joskus voi olla sen vanhuksenkin kannalta mukavaa muuttaa lapsensa perässä. On tuttavapiirissäni näitäkin tapauksia. Omalla kohdallani kuitenkin tilanne on toinen. Esikoisellani tuskin enää nelikymppisenä on pieniä lapsia, kuopuksella saattaa ollakin. Mutta mulla on täällä muitakin läheisiä kuten esim siskoni lapset, jotka 99% varmuudella myös pysyvät pk-seudulla.

Mä en oikein usko, että enää 63 veenä jaksaisin rakentaa uutta ihmissuhdeverkostoa ympärilleni paikassa, jossa en tuntisi muita kuin lapseni perheen. Paitsi jos se paikka olisi sellainen, jossa en niin niistä ihmissuhteista välittäisikään.

 

[Gluteus maximus]

Joskus lapsi saattaa tarvita semmosta kivaa hajurakoa vanhemmista. Ja jos lapsia on vaikka monta ja kaikki asuvat eri puolilla?

No mullekin tuli mieleeni, että vaikka mulla onkin vain 2 lasta, niin entä jos toinen asuu Tokiossa ja toinen Porissa, niin missäs mun kuuluu silloin asua? Jossain keskellä Venäjää, jota olisi yhtä lähellä molempia?

Kyllä tämä olisi aivan välttämätöntä, koska muuten olet täysin kylmä ihminen, etkä halua tavata lapsenlapsiasi!

 

[Koivunkäpy]

Eli mummon ja papan pitäis jättää kaikki ystävänsä ja muuttaa vaikka jostain pienestä kyläpahasesta missä ovat ikänsä asuneet, Helsinkiin missä eivät ole edes viihtyneet kun on liikaa ihmisiä ja pakokaasuja? Ihan vain siksi että saavat olla lähellä lastaan ja lastenlastaan..
Vaikka miniä/sulhanen olisi miten vitumaisia tahansa eivätkä haluaisi appivanhempia 200km lähemmäs?

Ja lisäyksenä, eli jos meillä lapset muuttaa vaikkapa sinne Helsinkiin ja toinen vaikkapa Ruottiin ni tokihan me myydään sukutila missä meidän lapset on 4 polvi joka täällä kasvaa ja muutetaan sinne Helsinkiin missä kumpikaan ei todellakaan tulisi viihtymään?

 

[Keittiönoita]

Eli mummon ja papan pitäis jättää kaikki ystävänsä ja muuttaa vaikka jostain pienestä kyläpahasesta missä ovat ikänsä asuneet, Helsinkiin missä eivät ole edes viihtyneet kun on liikaa ihmisiä ja pakokaasuja? Ihan vain siksi että saavat olla lähellä lastaan ja lastenlastaan..
Vaikka miniä/sulhanen olisi miten vitumaisia tahansa eivätkä haluaisi appivanhempia 200km lähemmäs?

Tähän voisi lisätä vielä sen, että saako siitä kyläpahasessa olevasta talosta sellaiset rahat, että niillä hankkii pk-seudulta asunnon? Vai maksaisiko tässä tapauksessa se Helsinkiin muuttanut lapsi sen erotuksen?

 

[kaalimaan vartija]

Mikä ihmeen velvollisuus vanhemmilla on muuttaa lastensa perässä jeeran peppuun ja olla aina lastensa käytettävissä? Jos me tästä muutetaan jonnekin niin en todellakaan odota että meiän vanhemmat muuttavat meidän perässä. Myyvät asuntonsa ja jättävät kaikki ystävänsä ja tuttavansa ja harrastuksensa ihan vain meidän takia.
No, me ei miehen kanssa olla ainokaisia, kummallakin on sisaruksia, joten eivät nuo "vanhukset" edes voi elää vain meitä varten
Tuli mieleen, että onko ap ainoa lapsi jonka vanhemmat eivät siis ole muuttaneet perässä vaan elävät omaa elämäänsä jossain muualla....? Ja edelleen kysyn että kuinka vanhoja lapsia sulla on...? Jossain vaiheessa normaalisti vanhemmat antavat lapsiensa ns. lentää pesästä ja aloittaa oman itsenäisen elämän. Silloin kun lapset ovat pieniä niin sitä on vain vaikea ajatella.

 

[Minskii]

Mun äiti asuu toisella puolella maailmaa, olisin todella onnellinen jos äitini olisi lähempänä. Ei sillä että lapsenhoitoapua vaan olisi ihanaa jos äitini kuuluisi enemmän elämääni ja etenkin poikani elämään.. Tarvitsisin äitini tukea ja myös siskoni, mutta aina ei voi voittaa.. Kunnioitan äitini päätöstä asua muualla, ollaan päivittäin kuitenki yhteydessä. Äitini on ansainnut elää sellaista elämää kun haluaa. En tiiä liittyykö tämä nyt jotenkin tähän mutta teki mieli kertoo ja samalla purkaa hieman.. :ashamed:

 

[Minna]

Ap on provo.

 

[******]

Hmm.. siinäkään tilanteessa en osaa kuvitella itseäni muuttamassa muksun perässä, jättäen omat kuvioni kokonaan taakse vain ollakseni lähellä. Se on hieman.. ahdistava ajatus, että luopuisi kaikesta ollakseen aikuisen lapsensa ja tämän perheen käytettävissä 24/7. Mähän oisin kauhuanoppi jos sellaisen tempun tekisin :xmas:

Ajattelin ihan samaa Miniä saisi hermoromahduksen, kun mulla ei olisi muutakaan tekemistä kuin hänen perheensä.

Silloin on itsessään vikaa jos ei muuta elämää pysty kehittämään kuin oman lapsensa perheen elämän. Täytyyhän muutakin olla. Mutta sen muun voi oppia rakentamaan myös jonnekin toiseen paikkaan kuin sinne missä on ikänsä ollut.

Todella outo ajatus. Minusta pitää kunnioittaa sitä, jos ihminen haluaa asua siellä, missä hänen juurensa ovat, ja mihin hän on elämänsä rakentanut. Ei se vain ole sama alkaa muodostaa uusia ystävyyssuhteita ja "rakentaa uutta elämää" eläkeiän kynnyksellä. Ehkä sitten voi olla ellei vahvoja juuria ole, ei ole vaikka omaa rakasta kotia ja pihaa, ei ole tärkeitä ihmissuhteita siellä missä asuu jne. Kai se sitten on yhdentekevää mihin sitä häippäsee.

Onhan se surullista, että ei pysty olemaan niin paljon yhdessä ellei asu lähekkäin, mutta kyllä se on niinkin, että aikuisia ihmisiä sitten kuitenkin kaikki ollaan ja kaikilla on oma elämänsä loppu viimein. Ja tosiaan kun ihmisllä on se keskimäärin 1,8(tai jotain?) lasta, niin noin yleisesti ottaen (ei ap) siinähän pitäisi sitten revetä kahtia ja jonkun vielä useampaan osaan