Toggle sidebar

enkelivauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sara
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

sara

Jäsen
20.05.2004
320
0
16
Etsin kaikenikäisiä lapsensa menettäneitä äitejä joiden kanssa voisi jakaa arjen ilot ja surut.. Tällä hetkellä varmaan enemmän nämä surut. Puolitoistavuotias poikani hukkui juhannuksena 05. Jos "kohtalotovereita" löytyy, odottelen postia osoitteessa sara25@jippii.fi
 
otan osaa suruun :hug: en kyl voi kuvitellekkaan miltä susta tuntuu :'( mut halusin silti laittaa viestin... en kyl löydä edes sanoja mitä vois sanoa... ei kait niit olekkaan... toivottavasti "kestät" :hug: voimiatod paljon :hug:
 
:'( :'( :'( Voi ei....en osaa sanoa mitään,itku tuli nyt mullekkin.. :'( tuntuu niin pahalta..itse perheenjäsenen menettäneenä tiedän miltä sinusta tuntuu. :'( :hug: Koita jaksaa,en osaa muuta sanoa.Mulla tuntui silloin etten jaksa tuosta enää jatkaa elämää mutta tässä sitä ollaan kuitenkin.Pahin suru helpottaa ensimmäisen vuoden aikana mutta koskaan se ei häviä lopullisesti. :hug: Tarvitset paljon tuli joukkoja,toivottavasti sinulla on niitä.Voi kun olisit jostain läheltä,olisin mielelläni ystäväsi ja kuuntelisin ja lohduttaisin.On hyvä että on joku jonka kanssa käydä surua läpi.Voimia paljon,paljon!! :hug: Yritä jaksaa,en löydä oikeita sanojakaan. :hug: :heart:
 
:'( :'( :'( :'(
otan osaa suureen suruusi... vaikea sanoa mitään lohduttavaa :'( :'( :'( voin vain kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu..
Enkelit hellivät pienokaistasi... enkelten varjelusta myös sinun matkallesi... voimia! :heart: :heart:
 
Otan osaa! MIulla ei ole aaviststakaan kuinka pahalta sinusta voi tuntua, kun minullakin rutistaa rintaa ja kyyneleet valahti pelkästä ajatuksesta. KOita kestää!! en voi muuta sanoa! :hug: :hug: :hug: :hug: :'(
 
:hug:
On niin surullista että tälläistä pääsee tapahtumaan.
Varsinkin jos tapaturma johtuu vanhempien huolimattomuudesta,juhlimisesta,juomisesta jne...
Pitäkää huolta lapsistanne!

Voimia Saralle! :hug: :(
 
Täällä yksi enkelivauvan äiti. Esikoistyttäreni kuoli kohtuun rv36. En voi siis mitenkään verrata näitä menetyksiä toisiinsa mutta uskon, että surun määrä ja menetyksen tuska on varmasti yhtä kova. Menetyksestäni on jo aikaa mutta jos haluat kirjoitella niin laita yksityisviestillä s-postiosoitteesi. Äärettömän paljon voimia ja suuret halaukset minulta koko teidän perheelle.
 
Voimia sinulle! Älä syyllistä itseäsi,elämä koettelee. Aina emme voi vaikuttaa tapahtumiin,kaikella on jokin tarkoitus. Jokainen ihminen lähtee täältä kun on tarkoitettu...raakaahan se on,mutta ainakin Pienokaisellasi on hyvä olla. Voi kun osaisinkin sanoa jotain järkevää...tuntuu niin tyhjältä eikä osaa löytää oikeita sanoja. Halusin kuitenkin kirjoittaa pari sanaa sinulle. Koita jaksaa,haleja.
 
Hei! Älä jää yksin. Hae tukea läheisistä ihmisistä ja sukulaisista. Ota yhteyttä terveyskeskuksen tai mielenterveyskeskuksen kautta sosiaalihoitajaan tai lääkäriin => saat ammattiapua ja lääkitystä jos sitä kaipaat/haluat. Itse koin ahdistuksen lapseni synnyttyä ja sain apua lääkkeistä. Tiedän mitä on itkeä ja valvoa kaiket päivät, yökätä ja palella, pelätä ja väsyä.
Läheisen poismeno järkyttää aina henkistä tasapainoa ja jokainen purkaa mieltään tavallaan; itkien, raivoten, sulkeutuen...
Muista että sinulla on lupa tuntea kaikki ne tunteet mitä sisälläsi velloo. Voimia koko perheelle!
 
:'( :'( :'( Hiljaiseksi vetää puheliaammankin ihmisen kun tällaistä tapahtuu...Otan suuresti osaa suruusi!!!Olen itsekin menettänyt monia läheisiä,mutta oman lapsen menetys on varmasti raskaampi kokemus kuin yksikään kokemistani...sitä en voi itse edes kuvitella...tosin itse koin menetyksen vielä syntymättömän lapsen osalta pari vuotta sitten mutta se oli tarkoitettu silloin niin,pienellä ihmisenalulla ei silloin ollut mahdollisuutta jatkaa,nyt on toisin.Voimia sinulle ja enkeleitä elämääsi!Muuta en osaa sanoa... :heart:

 
Syvä osanottoni!
Ootko huomannut, että yahoossa on lapsensa menettäneiden keskustelu ryhmä. Enkelivauva nimeltään. Löytyy googlella haettaessa.... :'( Voimia!
 
itse menetin n. 5 v. sitten 2v. poikani sairauden seurauksena, tosin kuolema tuli yllättäen sairaudesta huolimatta, justis kun kaiken piti olla hyvin.Esikoiseni piti elämässä kiinni, onneksi tukijoukkojakin oli. kävin myös mieenterveystoimistossa, mutta itse en kokenut saavani apua sieltä.
Aikaa on kulunut, elämä on jatkunut, mutta toipunut en ole.Aika voi auttaa, mutta unohtaa ei voi.Pahimmalta tuntiuvat kommentit: olette nuoria, voitte vielä saada lisää lapsia. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen, ei uusi lapsi menehtynyttä korvaa.
Olen onnellinen eävistä lapsistani, mutta edelleenkään ei kulu päivääkään, etten ajattelisi enkeilastani. Lapseni hänkin on, vaikka onkin kuollut! Menetystä on vieläkin vaikea hyväksyä, mutta elämä jatkuu, kun on pakko jatkua.
voit laittaa postia marianna6@luukku.com :hug:
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa