enkelivauva

[lumikki84]

voih, voimia niin paljon! :hug:
ei mitenkään pysty tuskaasi ja ikävääsi kuvittelemaan. oman lapsen menettäminen on varmasti yksi kauheimmista kokemuksista.
itku tulee suruasi ajatellen.. pienelläsi on kuitenkin varmasti hyvä olla enkelinä pilven reunalla.
suru helpottaa, mutta ei häviä. puhuminen auttaa. koita jaksaa! :hug:

 

[äityli]

Otan osaa. :hug:

Itku tuli silmään kun eksyin tänne lukemaan viestisi.
En voi kuvitellakaan surusi suuruutta, tuntuu niin pahalta jos itse menettäisin poikani nyt 9kk ikäinen.

Voimia sinulle ja perheellesi! :hug: :heart:

 

[Kesäkuu 2004]

Otan osaa suruusi ja hurjan paljon voimia sinulle. Hyvä, että jaksat jakaa surua jo näin pian. Puhuminen auttaa. Itse en ole lasta menettänyt, mutta lähisuvussa on. Silloin koin sen pohjattoman surun. Kolmisen viikkoa sitten oli oman lapsen kuolema todella lähellä ja se pysäytti. Elämä meni uusiksi sen jälkeen. Nyt osaa arvostaa pieniäkin juttuja ja jopa lapsen kiukuttelu on joskus mukavaa. Sanotaan, ettei ole pahempaa kuin oman lapsen menetys ja niin se on. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, olen käytettävissä.

 

[Josai]

Hei! :hug: ja jaksamisia

Itse menetin esikoiseni. Hän jaksoi elää vain 5 tuntia. Siitä huolimatta, että odotusaikana jo selvisi, että vauvallani ei ole mahdollisuuksia, oli suru musertaa minut.

"Oi, enkelit mulle kertokaa,
miks' lastain en pitää saa.
Hän liian täydellinkö olla vois,
kun Taivaan Isä jo kutsui pois."

T:Kolmen maailman suloisimman lapsen ja yhden enkelitytön äiti :'(