Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, mitä käy kaikille ketjuille täällä. Ensin on muutama viesti asiallista, sitten joku mainitsee alepan ja alkaa ihan kauhea vääntö ja juupas-eipäs-jankkaaminen. Siis ala-astetouhua. Mutta kun tuo aloitti, enpäs, kylläpäs, enpäs. Ja jokainen keskustelija kokee olevansa oikeassa. Rasittavaa.
Olet oikeassa. Sama kuvio toistuu aina kuin tanssi TTS:ssä. Yksi askel eteen, ja kaksi taakse satsatsaa.
Minua ilahdutti tänä aamuna Yle aamun kirjamessukeskustelu. Messujen entinen ohjelmajohtaja ylisti kirjahyllyään. Hän ei koske pitkällä tikullakaan äänikirjoihin. Kaikki lukijani luultavasti tietävät, että olen kirjatoukka.
Dekkareita luen harvoin, sillä en pidä väkivaltakuvauksista.
En ymmärrä ihmisiä, jotka niitä kirjoittavat. Ehkä oma elämä on supertylsää ja tapahtumaköyhää, että kieroja juonikuvioita viitsii kehitellä päässään. Vastenmielisyyteni dekkareita kohtaan ehkä juontaa teinivuosistani. Äidinkielenopettajani oli Suomen Agatha Christie. Kirjoitusprosessinsa aikana hän ilmiselvästi seurasi meitä koulutyttöjä.
Myöhemmin julkaistu kirja kuvasi koulumaailmaa. Sain silloin kirjailijoiden elämästä käsityksen, johon en halunnut itse ryhtyä.
Kirjat ovat minulle lempeitä ystäviä. Ne eivät hypi silmilleni, kuten käy usein tällä palstalla. Kun olen lukenut kirjan, säilytän sitä jonkin aikaa. Paljon kirjojani on lähtenyt kierrätykseen.
Eniten pidän lastenkirjoista. Katselin supermarketissa joulukalentereita. Harmikseni kaikki ovat täynnä suklaata. Suomalaisille lapsille tuputetaan joka paikassa makeaa.
Jos tämä palsta olisi ihan oikeasti perhepalsta, me isoäidit itkisimme ilosta.
Mutta ei tämä ole tervepäisten ihmisten juttunurkka. Voin parhaiten, kun suljen 2+ palstan. Tänään on taas uusi päivä ja uudet kujeet.
Suomessa on paljon yrityksiä ja kauppoja, joista kukaan ei mainitse mitään palstalla mitään. Mitäpä jos palstan puheenaiheet alkavat jatkossa pyöriä palstan sometrollien ympärillä. Trolli kerrallaan paljastaa miten ja miksi ajautui elämässään väärille raiteille. Rölli-Peikkokin yritti ola lastenohjelmassaan tuhma ja ilkeä, mutta kuitenkin hänellä oli pohjimmiltaan lämmin ja hyvä sydän.