enpä arvannut että näin masentaa kun ei pysty enää lapsia saamaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vain yksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vain yksi

Vieras
Yksi on eli tietysti mahtava juttu. Toiset kun ei pysty saamaan ollenkaan. Mutta se että keskenmenojen jälkeen en enää voi tehdä lapsia alkoikin nyt masentaa toden teolla. pitäsi mennä kirpparille myymään kaikki vaatteet pois mitä on kerääntynyt vanhoja, mitäpä niitä enää säilyttämään. Olen mä kyl aika heikko ihminen ja luulin että tää menisikin ohi helposti mutta tulipas vaikea paikka tästä mulle. Ja tuota yhtäkin kun on tehty vuosikaupalla. Hyvväksyttävähän se on nyt kaikki mutta tää uskomaton masennus päällä. Ja takerrun nyt tuohon lapseen kuin hukkuva oljenkorteen eli vahdin haukkana hänen liikkeittää yms ettei vaan kävisi mitään ja muutenkin superäiti...siis ehkä "liikaakin".
 
Voimia sinne! Onhan se niin, että keskenmenojenkin jälkeen tulee yleensä masennusta, saatika kun mahdolllisuudet lasten saantiin tyssää. Kaikki kestää aikansa, vaikkei siltä tunnu, mutta paistaa se päivä risukasaanki joskus. Itse olen kokenut niin. Joskus se valo tulee tunnelin päähän. Ei ole auttanut kuin mennä eteenpäin ja hakea apua jos on masentanut niin, ettei ole jaksanut. Kaikesta huolimatta aurinkoisia syyspäiviä.
 
voi että. jaksamista. tädilläni oli aikoinaan ihan sama tilanne. 7v meni ennen kuin ensimmäisen saivat ja sekin useiden rankkojen hoitojen jälkeen. sitten oli hoitoja-keskenmenoja jne. ei pitänyt lapsia tulla kunnes, saivatkin iltatähden. esikoinen oli 22v :) ihan luomusti lähti raskaus, oli lääkärit vähän yllättyneitä. heillä on ihana suloinen tyttö nyt.
 
kiitos tuestanne. Pakkohan se on jaksaa--ja tottahan tuo on että paistaa se päivä risukasaankin:) Ei oo oikein puhekumppaneita nyt asian tiimoilta. Osa odottaa lasta (en pysty nyt puhumaan heidän kanssaan) , miehen kanssa aivan mahdoton puhua, osa taas "vähättelee" asiaa ja suku ei oikeestaan tiedä tilannettani vaan painostaa saamaan lisää lapsia. Hirivttää sanoa heille etten enää lapsia saa..tulee minusta ns "musta lammas" sukuun.
 
Mun elimistö ei kestä enää raskauksia.:( Tuli mieleen kyllä adoptiokin...tulee tippa silmään kun lapsi sanoo ettei oo kaveria. Käyhän hän kerhoissa ym mutta eihän se sama asia. Mä ajan tietysti nyt "kaverin" paikkaa mutta enhän mä kuitenkaan sellainen "kaveri" ole kuin olisi joku lapsi.Tiedän mitä lapseni ajattelee, puhuu paljon asioista ja vasta 4-vuotias. Kyselee multa että koska se lapsi tulee sairaalasta leikkimään mun kanssa. (Eli odotti jo vauvaa innokkaasti mutta ei sitten tullutkaan).
 

Yhteistyössä