Enpä olisi ikinä uskonut että ihastun toiseen mieheen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JO
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

JO

Vieras
Eli oon (onnellisesti?) naimisissa ja ihastunut toiseen, naimisissa, olevaan mieheen. Ja uskon jutun olevan täysin yksipuolista, vaikkakin oon aistivinani tietynlaista "yhteyttä" mun ja ihastuksen kohteen kanssa. Mulla olis mahdollisuus tehdä tikusta asiaa ja tavata mies, mutta järki sanoo EI. Tosin sydän sanoo kyllä. Enkä usko että hommasta kehittyy mitään elämää suurempaa, vain vähän perhosia vatsan pohjaan ja käsien hikoilua (ja eufoorista leijuntaa). Tosin jos jätän homman tähän, niin varmaan mies unohtuu melko nopsaan. Eli valinnan paikka edessä... Siispä huutele samoja kokeiden kokemuksia.
 
Mä uskoin siihen jo hääpäivänä. Eivätkös kaikki muka ihastu ainakin kerran kymmenessä vuodessa? Ja monet useamminkin! Paljon ratkaisevampaa on se, kuinka toimii ihastuksensa kanssa. Eli hölmöileekö vai odottaako et tunne kuivuu kasaan - mut rakkaus siippaan säilyy.
 
Juuh, tiedän kyllä mikä on oikein/järkevää, mutta kova halu olisi pitää tätä ihanaa tunnetta yllä mahdollisimman pitkään. Viimeksi 8 vuotta sitten on tuntunut tältä ja olin jo kokonaan unohtanut mitä ihastuminen on - erittäin energinen ja ihana olotila. Eli kuten jo sanoin järki sanoo ei, mutta ihastumisen tunne on niin uskomattoman ihana. :)
 
Samassa jamassa itsekkin.En vaan voisi mitenkään sitä miestä saada enkä näe häntä varmaan enää koskaan.Näimme kolme kertaa(ei tarkoitukselle,oli töissä missä näin) ja joka kerralla SÄHKÖÄ kirjaimellisesti oli ilmassa.Sydän hypähteli ja kumpikin katsoi silmiin hyvin pitkään.Perhosia oli vatsassa ja se ihmeellinen olotila syöksi vastaan.Tervehdittiin ja se tervehdys kesti kauan hymyineen päivineen.Itse en siis tavoittele tätä miestä ja ei olisi ikään mahdollistakaan mitään tapahtua välillämme.Hän on uskovainen ison perheen isä.Tunne oli varmaan molemmin puoleista ja se flirtti jäi siihen.Haikea mutta todella piristävä kokemus pitkän talven jälkeen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin myös:
Samassa jamassa itsekkin.En vaan voisi mitenkään sitä miestä saada enkä näe häntä varmaan enää koskaan.Näimme kolme kertaa(ei tarkoitukselle,oli töissä missä näin) ja joka kerralla SÄHKÖÄ kirjaimellisesti oli ilmassa.Sydän hypähteli ja kumpikin katsoi silmiin hyvin pitkään.Perhosia oli vatsassa ja se ihmeellinen olotila syöksi vastaan.Tervehdittiin ja se tervehdys kesti kauan hymyineen päivineen.Itse en siis tavoittele tätä miestä ja ei olisi ikään mahdollistakaan mitään tapahtua välillämme.Hän on uskovainen ison perheen isä.Tunne oli varmaan molemmin puoleista ja se flirtti jäi siihen.Haikea mutta todella piristävä kokemus pitkän talven jälkeen :)

Juuri näin! :) Ymmärrän täysin, mitä kirjoitit/kerroit. Katkeransuloista, ihanaa ja kaihoisaa. Mutta näillä eväillä ja muistoilla elää kauan. :)
 

Yhteistyössä