Ensimmäinen sektio, toinen alatiesynnytys?

[Elinan äiti]

Hei,
onko täällä äitejä joilla ensimmäinen lapsi olisi tullut sektiolla mutta seuraava/seuraavat lapset alakautta? Miltä alatiesynnytys tuntui sektioon verrattuna kokonaisuudessaan (kivut, paraneminen yms)? Kumpi synnytystapa oli sinulle parempi?

Itselläni esikoinen jouduttiin leikkaamaan pitkittyneen synnytyksen takia. Olin sektioon aikanaan hyvin pettynyt, varsinkin kun olin mielestäni kärsinyt kipuja pitkään ja ollut niin valmis alatiesynnytykseen. Olin myös melkoisen kipeä parisen viikkoa sektiohaavan kanssa, lähdin liian nopeasti reippaasti liikkeelle ja siitä taisi tulla tapapakkia. Mutta sitten kun haava alkoi parantua, parani se mielestäni täysin oireettomaksi todella nopeasti.

Nyt olen uudestaan raskaana ja synnytystapa mietityttää. Aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä, että seuraavan sitten synnytän alakautta jos vain mahdollista. Nyt olen kuitenkin alkanut empiä. Lääkäri sanoi, että saan helpommin sektion myös seuraavalla kerralla (ilman pelkopolia?), vaikkakaan mitään kriittistä lääketieteellistä syytä ei ole. Nyt olen alkanut miettiä kipuja ja alapään toimintaa, repeämiä, mahdollisia laskeumia, pidätyskyvyn menetystä jne jne. Varsinkin kun kärsin muutenkin peräpukamista ja tietyistä rakko-ongelmista ihan muutenkin. Olisiko sektio sittenkin minulle parempi vaihtoehto?

Toivoisinkin siis kokemuksia samanlaisesta tilanteesta. Tavallaan toivoisin varmaan myös rohkaisua pysyä alkuperäisessä kannassani synnyttää alakautta.

Kiitos kommenteista :flower:

 

[Firia]

Itse en ole vielä synnyttäny kertaakaan joten tuskin hirveesti voin avuksi olla...teki vaan mieli sanoa että kannattaa valita alatiesynnytys mikäli vaan mahdollista..varmaan jokainen nainen/äiti haluaa sen ainakin kerran elämässään kokea..sitten saattaa myöhemmin harmittaa kun ei moista tullu koettua vaikka oli mahdollisuus..varsinkin jos edellinen sektio jo harmitti sinua...synnyttäminen on varmasti hieno,ainutlaatuinen kokemus vaikkei helppo olisikaan..itsekin kyllä petyn jos joutuu sektion tekemään...

en tiedä oliko apua,tämä nyt vaan oli mun mielipide :|

onnea joka tapauksessa odotukseen ja synnytykseen,valitsit sitten kumminpäin tahansa, pääasiahan on kuitenkin terve lapsi :heart:

 

[Tuittupää]

Itse ajattelisin mikä on vauvan kannalta turvallisin vaihoehto.. eli itse varmasti osaat arvioida parhaiten mikä johti sektioon viimeksi ja onko sama vaara edessä nytkin..?

Tuota Firian kommenttia..

"teki vaan mieli sanoa että kannattaa valita alatiesynnytys mikäli vaan mahdollista..varmaan jokainen nainen/äiti haluaa sen ainakin kerran elämässään kokea.."

en allekirjoita, sillä ei se synnytystapa ole tärkein vaan lapsen ja oman itsensä kannalta turvallisin vaihtoehto.

Ehkä sinun kannattaisi käydä juttelemassa kuitenkin pelkopolilla / äippäpolilla lääkärin kanssa ja kysyä myös ammattilaisen näkemys mikä sinun kohdallasi on paras vaihtoehto.
Tosin jotkut heistäkin ovat aika fanaattisia mielipiteissään synnytystavan suhteen.

 

[Elinan äiti]

Itse ajattelisin mikä on vauvan kannalta turvallisin vaihoehto.. eli itse varmasti osaat arvioida parhaiten mikä johti sektioon viimeksi ja onko sama vaara edessä nytkin..?

Tuota Firian kommenttia..

"teki vaan mieli sanoa että kannattaa valita alatiesynnytys mikäli vaan mahdollista..varmaan jokainen nainen/äiti haluaa sen ainakin kerran elämässään kokea.."

en allekirjoita, sillä ei se synnytystapa ole tärkein vaan lapsen ja oman itsensä kannalta turvallisin vaihtoehto.

Ehkä sinun kannattaisi käydä juttelemassa kuitenkin pelkopolilla / äippäpolilla lääkärin kanssa ja kysyä myös ammattilaisen näkemys mikä sinun kohdallasi on paras vaihtoehto.
Tosin jotkut heistäkin ovat aika fanaattisia mielipiteissään synnytystavan suhteen.

Hei, kiitos kommentista. Vauvan kannalta en voi etukäteen tietää tilannetta. Ensimmäinen päätyi sektioon siksi ettei kohdunsuu auennut ja lisäksi vauva oli hiukan väärässä tarjonnassa. Tämä ei siis välttämättä toistu seuraavalla kerralla. Ja jos toistuu, niin silloin tietysti sektio välttämätön koska jos kohdunsuu ei aukea niin sitten ei aukea.

Tuo pointti ei siis oikein välttämättä päde minun kohdallani. Toki vauvaa ajattelen mutta kyllä nyt seuraavassa synnytyksessä on ihan mielessä itsekkäistä syistä sektio jos siihen päätyisin.

Vielä toivoisin teiltä kommentteja jotka olette synnyttäneet sekä sektiolla että alakautta, kiitos!

 

[Lukki]

Ensimmäisen synnytin alateitse, synnytyksen kesto yli 20h. Keskimmäisen sektiolla ja kolmas alateitse, synnytyksen kesto alle 5h, tässä synnytyksessä alapää repesi. Sektiosta olin kipeänä pisimpään. Näillä kokemuksilla varustettuna olisin valmis valitsemaan alatiesynnytyksen itselleni.

 

[Adea]

Ensimmäinen lapsi syntyi kiireisellä sektiolla, toisen synnytin alateitse. Mielestäni alatiesynnytys oli kaiken kaikkiaan helpompi, vaikka kestikin yli 20h ja tikkejä tuli. Kokonaisvaltaisesti oli parempi olo, pystyi heti hoitamaan vauvaa ihan täysipainoisesti sektion jäljiltä olin aika tokkurainen kipulääkkeistä. Ja toipuminen oli todella nopeaa 2kk jälkeen olo oli lähes normaali, ja muutenkin tunsi olevansa paremmassa kunnossa kuin sektion jälkeen.

 

[Meirami]

Esikoiseni syntyi sektiolla perätilan vuoksi. Pelkäsin sektiota kovasti, uten myös alatiesynnytystä. Sektio meni hienosti ja vajaassa parissa viikossa olin kunnossa, kävin vaunulenkillä jne. Vauvaa sai hoitaa heti. Tuon kipulääketokkuran kyllä myönnän, tosin lääkkeitä en kotiuduttuani enää käyttänyt . Sektio tehtiin päivällä ja illalla jo kävelin, kylläkin kaksinkerroin. Kyllähän alkupäivinä sängystä nouseminen oli vaikeaa, mutta olin niin onnellinen, kun kaikki meni hyvin, etten kokenut sitä mitenkään kamalana.

Pikkukakkonen syntyi alateitse, käynnistyksellä. Itse synnytys oli nopea ja helpohko minulle fyysisesti, mutta koska painoarvio heitti liki kilon jäi vauva kiinni hartioista ja hänet jouduttiin "repimään" ulos. Onneksi lapsi selvisi hengissä. Vaikken revennyt oli alapää kipeä kuukauden päivät. Sektiohaava ei ollut kipeä, ainakaan tuohon alapäähän verrattuna.

Itse en osaa sanoa kumman valitsisin. Tärkeintä on, että lapsi voisi syntyä turvallisesti. Mollemmissa on riskinsä, mutta sitä sanontaan, että alatiesynnytys on turvallisin ja luonnollisin tapa en enää allekirjoita, no ehkä luonnollisin, mutta kyllä siinä syntymähetkellä voi sattua vaikka mitä. Jotenkin jäi sellainen tunne, että sektiossa synnytys on paremmin hallinnassa. Jos joskus vielä olen raskaana, täytyy minun voida luottaa painoarvioon, että lapsi mahtuu tulemaan, ellen voi ei ole muuta mahdollisuutta kuin sektio. Toki se täytyy myöntää, että kyllä sitä kipestä alapäästä huolimatta oli toimintakykyisempi normaalin synnytyksen jälkeen.

 

[Firia]

Itse ajattelisin mikä on vauvan kannalta turvallisin vaihoehto.. eli itse varmasti osaat arvioida parhaiten mikä johti sektioon viimeksi ja onko sama vaara edessä nytkin..?

Tuota Firian kommenttia..

tietty vauvan etu on aina pääasia,mutta siltä kantilta osaa sit neuvoa lääkäri ja kätilö paremmin..et mikä olis turvallisinta juuri siinä tilanteessa. oletan että alkuperäisen kysymyksen esittäjä pohti asiaa siltä kannalta että synnytystilanne näyttäis olevan normaali ja lapsella kaikki ok. erkoistilanteet sitten asia erikseen.

 

[mammaliini83]

Hei!

Mulla esikoinen leikattiin ison painoarvion takia kun menin käynnistykseen rv 41+5(perjantaina piti käynnistää mut lauantaiksi laitettiin sit leikkausaika). Harmittaa vieläkin vajaan viiden vuoden jälkeen tuo tavallaan "turha" sektio kun vauva pääsi niin isoksi, laitan suurimman osan syytä neuvolan terkkarille kun hoki vaan että joku 3,5kg syntyy korkeintaan eikä uskonut että pieni ihminen voi saada isoja tenavia vaikka tuntee myös äitini jolla kaikki kymmenen lasta isompia kuin 3,5kg. Siinä mielessä ei ollut turha kun vauva arveltiin liian isoksi (4,8kg) ja että voi jäädä jumiin yms.. Pienempi oli kuin arvioitiin mutta parempi noin.

Sektiossa puudute loppui ompeluvaiheessa ja joutuivat hetkeksi nukuttamaan. Kipeä olin sektion jälkeen kauan ja ite en päässyt sängystä kuin toisena vai kolmantena päivänä. Kuopus syntyi alakautta ja vaikka pitkä tavallaan olikin synnytys kalvojen puhkaisuun ja tositoimiin asti niin olo oli ihan erinlainen sen jälkeen. Miehelle hehkutinkin että kuinka voikaan olla näin uskomaton olo, energinen ja kaikkea, toisin kuin sektion jälkeen. Eppari tehtiin pieni ja se otti vähän aikaa parantuakseen mutta muuten kaikki meni hyvin.

Nyt kolmannen odotus loppusuoralla ja toivon todella ettei sektiota tarvitsisi tehdä. Tietenkin jos vauvan kunto tai muu sitä vaatii... Mutta mun kohdalla parantuminen oli ihan eri luokkaa alatiesynnytyksessä. Sektiohaava on parantunut ihan hyvin eikä juuri enään näy ellei ihan läheltä tiiraa mutta seuraavassa raskaudessa kiinnikkeiden repeily otti välillä tosi kipeää.