Itte en oo vielä valmis luovuttamaan.
Kun meillä on omat rahat niin kumpikin saa käyttää ne miten tykkää. Ja olen jo alkanu selvittämään laina-asioita, kun ei ehkä tuommosia summia ole kovin nopea säästää. gelee royalea vois kans kokeilla tosiaan. Niin tuskin ne enää tilannetta pahentaa jos ei parannakaan... Mitä kokeita sulta on otettu? Itse jo mietin että saiskohan yksityisellä tutkittua ennen kolmatta hoitoa miehen dnafragmentaation ja jotain geenijuttuja. Lähinnä sen takia että pitää alkaa miettimään mihin ne rahat laittais eli onko turha tehdä ylimääräistä ivf:ää vai alkaisko jonottamaan munasoluja mutta olis melko tärkeä sulkea pois mahdollisuuksen mukaan se että vika on miehessä, kun muutenhan se luovarihoito on suoraan sanoen hukkaan heitettyä rahaa. Ei tosiaan huvita huomata sen jälkeen että vika(a) on miehessä(ki). Ja hyvän klinikan selvittäminen olis varmaan kans hyvä alottaa. Tai ainaki semmonen joka vois kokeilla jotaki uutta siihen 4 ivf:ään jos semmoseen päädytään. Miehille tämä asia ei ehkä ole niin akuutti kun niillähän on periaatteessa mahollisuudet sinne 60-vuotiaaksi asti tulla isäksi ja itsellä on hyvin tiedossa että aletaan olla oman hedelmällisen kauden loppusuoralla. Sen vuoksi itellä on ehkä vähän heti kaikki nyt- fiilis ja mies ajattelee tyyliiin että kyllä se lapsi tulee kun lopetetaan yrittämästä. Erehty siellä siirrossa sen sanomaan ja kyllä meinas hermostuttaa. Jos 0/12 alkiota on priimaa niin en oikein usko että meillä on aikaa luomuna saada lasta. Ehkä sitte se alle 5 % mahdollisuus riittäis jos oltais kakskymppisiä ja aikaa 10 vuotta.
Meilläkin rahanjako menee niin, että minä maksan tämän rumban, koska hän joutuu koko perhettä kuitenkin elättämään, jos joskun onnellisesti jään töistä lomille. Jotenkin mulla on luottavainen olo ensi kierrosta, vaikka ei kyllä pitäisi, koska mikäs tässä olisi muuttunut..
Vituttaa, masentaa ja itkettää... Onneksi mies on oppinut näiden vuosien aikana lohduttamaan niin ehkä sitä parin päivän päästä taas selviää tästä ahdistuksesta, kun saa tukea. Käykö teistä muuten kukaan niissä simpukan ryhmissä? Alkaa hetkittäin olla semmonen kriisi tämän asian kanssa (kun eipä noihin munasolun laatujuttuihin kai ole oikein mitään apua) että ei olis paheeksi jutella muiden saman kokeneiden kanssa, kun tuntuu ettei tätä asiaa ymmärrä ellei ole itse kokenut. Enkä halua pelkästään tätä miehen päälle kaataa, kun sekin kuitenki tätä asiaa suree. Ja kavereiden hyvää tarkoittavat kommentit tuntuu välillä niin loukkaavilta etten oikeastaan jaksa enää niidenkään kanssa asiasta puhua... Tulipas vuodatusta mutta on ollu niin paska päivä että pakko jonnekki avautua. Kiitos ja anteeksi!
sama kaava siis toistui; oikein hienoja munasoluja kerättiin 13... hedelmöittyi normaalisti 6... siirtoon olikin mentävä päivää ennen koska ei enää jakautuneet ja oli pahasti fragmentaatiota... siirrettiin 2 huonoa. (en ees kysynyt kuinka huonoja) En tosiaan tiedä kannattaako kolmatta kokeilla. Kysyinkin sitä jo, mutta outoa kyllä lääkärikään ei osannut ottaa kantaa siihen. Vaatii kai enemmän pohdintaa että onko jotain vielä kokeiltavissa. Kai se on pakko alkaa katsoa sinne lahjamunasolun suuntaan. Vaikea,raskas ja kallis päätös. Eli toivoa kuitenkin on vielä. Me ollaan miehen kanssa tultu siihen tulokseen että kokeillaan kuitenkin se kolmas hoito vielä julkisella, kun kerran lääkäri oli jo papereihin siitä maininnu. Voishan se ihme vaikka tapahtua ja saatais vielä yksi ihan hyvä alkio aikaiseksi. Yksityiselle sitte mennään keskustelemaan jatkosta julkisten hoitojen jälkeen ja kuunnellaan onko niillä mitään järkeviä ehotuksia jatkoon.
tsemppiä uudelle kierrokselle. Jospa tämä olis se hoito, josta plussa tulee.
pitää varmaan kipasta apteekin kautta että voi varmistaa negan. Täsmälleen sama juttu kuin viimeksi. Kahta päivää ennen testipäivää negasin. Masentavaahan tämä on mutta jostain ihmeestä kaivoin taas taistelumieltä. Tavalla tai toisella me se lapsi vielä saadaan. Odotusaika on vaan "vähän" pidempi.
