S
surullisena
Vieras
Elin vuosia väkivaltaisessa suhteessa, jossa mies teki kaikkensa etten päässyt tekemisiin ystävieni kanssa. Läheisimmät ymmärsivät tilanteen ja seurasivat sivusta, yhteyksissä oltiin usein kun mies ei ollut lähettyvillä.
Viimein erosin ja aloin ottamaan yhteyttä näihin ystäviini, joiden kanssa lapsuudesta asti ollaan pyöritty. Kaikki meni hyvin aikansa, kunnes huomasin, ettei minua kutsuttu mihinkään illanistujaisiin tai matkoille, koska olin yh. Parhaimmalle ystävälleni tästä asiasta sanoin, kuinka olen pahoittanut mieleni kun en mahdu mukaan mihinkään joukkoon enään (olemme olleet paita ja peppu 4v asti).
Sitten minua alettiin kutsumaan illanistujaisiin. Tunsin kuitenkin oloni jotenkin ulkopuoliseksi ja kuokkavieraaksi.Ei minulla ole asiaa näiden parien illanviettoihin, ei minulla ole puolisoa se tuli hyvin selväksi. 2 ystävää on pysynyt rinnallani tämän kaiken jälkeen ja hekin vain silloin, kun miehensä eivät ole kotona. Mitä tämän kaiken pitäisi kertoa minulle? Ei, en ole lumppu, ei en isketä ystävieni miehiä, ei ei ei!
En jaksa enää miettiä. Mitä olen tehnyt väärin? En ole loukannut ketään siitä olen varma! Olen sitä mieltä nyt, ettei he ole minun ystäviä, enkä minäkään enää ala yhteyttä pitämään. Tuntuu jotenkin niin loukatulta olo, nyt just ku tarvitsisin heitä niin mut koetaan jonakin paska yh:na joka ei mahdu kuvioon mukaan
.
Kohtalotovereita?
Viimein erosin ja aloin ottamaan yhteyttä näihin ystäviini, joiden kanssa lapsuudesta asti ollaan pyöritty. Kaikki meni hyvin aikansa, kunnes huomasin, ettei minua kutsuttu mihinkään illanistujaisiin tai matkoille, koska olin yh. Parhaimmalle ystävälleni tästä asiasta sanoin, kuinka olen pahoittanut mieleni kun en mahdu mukaan mihinkään joukkoon enään (olemme olleet paita ja peppu 4v asti).
Sitten minua alettiin kutsumaan illanistujaisiin. Tunsin kuitenkin oloni jotenkin ulkopuoliseksi ja kuokkavieraaksi.Ei minulla ole asiaa näiden parien illanviettoihin, ei minulla ole puolisoa se tuli hyvin selväksi. 2 ystävää on pysynyt rinnallani tämän kaiken jälkeen ja hekin vain silloin, kun miehensä eivät ole kotona. Mitä tämän kaiken pitäisi kertoa minulle? Ei, en ole lumppu, ei en isketä ystävieni miehiä, ei ei ei!
En jaksa enää miettiä. Mitä olen tehnyt väärin? En ole loukannut ketään siitä olen varma! Olen sitä mieltä nyt, ettei he ole minun ystäviä, enkä minäkään enää ala yhteyttä pitämään. Tuntuu jotenkin niin loukatulta olo, nyt just ku tarvitsisin heitä niin mut koetaan jonakin paska yh:na joka ei mahdu kuvioon mukaan
.Kohtalotovereita?
