Entäs, onko juuri NYT se paras anoppi sinulla?!

[catlady]

Minulla ei ja sitä suren kyllä...

Oikeesti kukaan ei voi uskoa anoppini tempauksia, paitsi ne jotka hänet tuntevat hiukankaan kauemmin...
Kertoo ihan satuja ja omaksi hyväkseen... Osaa korjata mokansa "puhumalla" , on todella mestari siinä!!

Mietin usein unta, jonka tässä vähän aika sitten näin, että tapasin erään "ex-anoppini" ja hänelle ITKIN kuinka ikävöin häntä ja herätessä tunne oli itkuinen... Oli todella IKÄVÄ KULTAISTA HYVÄÄ ANOPPIA... :heart:

 

[Kowalski]

On. Toisella mantereella

 

[NovemberRain]

Mulla ja mun anopilla synkkaa tosi hyvin yksiin. Ja se on kyllä aivan ihana juttu se.. Mutta kilometrejäkin on välissä sen 500 melkeen,että en tiiä onko sillä tekoo asian kanssa.. :saint: =)

 

[Fleur de la Cour]

Ei todellakaan, vaikka olen oppinut sietämään ja ymmärtämään anoppiani. Exäni äiti olis ollut mulle silti myös sydänystävä ja kaveri, hän olisi ymmärtänyt sen saman minkä minäkin että yhdessä rakastamme samaa miestä.. Aviomieheni äiti haluaa vain hallita poikaansa ja muiden elämää ja eikä arvosta minua.

 

[NovemberRain]

Minun anoppi taasen on ikionnellinen,että mieheni löysi minut.. =) Ex-anopintekeleenkin kanssa synkkasi hieosti, exän kans vaan ei Oonkohan mä joku unelmaminiä-

 

[Liila]

Tähän päivään asti kuvittelin, että kaikki on välillämme kunnossa, mutta olenkin näemmä erehtynyt. Tänään nimittäin anoppi sai hepulin ja suolsi ulos suustaan kaikki kuvitelmansa, joita hän on parin vuoden aikana hautonut päässään minun läheisistäni. Ja ne eivät olleet mitään positiivista kuultavaa. Anoppi on omassa päässään kääntänyt kaikki neutraalit tekemiset, tekemättä jättämiset ja sanomiset negatiivisiksi, itseään vastaan suunnatuiksi asioiksi. Olen yhä järkyttynyt hänen purkauksestaan. Nyt vasta minulle selvisi, että hän on luulosairas ihminen.

 

[tulikellukka]

Mulla on unelma-anoppi,ihan oikeasti.Auttaa aina kun voi,tosin matkaa välissä on 240 km,mut ajaa senkin matkan,kun lähden neljättä synnyttämään,jos vaan sattuu siihen kahden viikon ajalle,minkä on varannut vain sitä varten,että me tarvitsemme häntä.Otti kesällä viikoksi kolme vilkasta poikaamme mökille,jotta me saisimme olla kahden kotona.
TUo aina ruokaa.Siellä ollessa mun ei tartte tehdä mitään,jos en halua.Hoitaa ruokapuolen ja katsoo lapsiamme. Täällä ollessa sama juttu.Jos käydään yhdessä kaupassa maksaa ruokaostokset,koska hän haluaa ostaa lapsenlapsille mitä ne tarttee.
On henkinen tuki.Soitellaan ja rupatellaan kaikesta.Kultakimpale elämässäni