Epäilen mieheni olevan homo...

[Tepadj]

Käy sääliksi miestäsi, lahkon pakottamana joutuu olemaan jotain muuta kuin on.

Eroa, anna miehelle mahdollisuus erota koko paskalahkosta ja aloittaa uusi, parempi elämä. Homous on yhtä normaalia kuin heterouskin, jos ei ap vielä sitä tiennyt.

 

["Peyote"]

Käy sääliksi miestäsi, lahkon pakottamana joutuu olemaan jotain muuta kuin on.

Eroa, anna miehelle mahdollisuus erota koko paskalahkosta ja aloittaa uusi, parempi elämä. Homous on yhtä normaalia kuin heterouskin, jos ei ap vielä sitä tiennyt.

Just. Heti kun joku on homo, siitä tulee NIIN ihana ja normaali. Ei edes haittaa että on väkivaltainen. Mun sääli on kyllä ihan kokokaan ap:n puolella.

Kaikenlaista sitä onkin.

 

[ongelmia]

No ero tuossa varmaan ois paras kun ootte noin jumissa.

Siihen, että isä ei sais tavata lapsiaan, miten niin? Ei homoudella ole MITÄÄN tekemistä pedofilian kanssa. Erittäin loukkaava ajatus. Eri asia sitten tuo VÄKIVALTA, ja sen pelko, joka taas ei liity homouteen sekään. Väkivaltaa ei pidä hyväksyä, ja se pelkästään riittää perusteluksi eroon. Heti, jos sitä on myös lapsia kohtaan.

Mun mies on bi ja mä oon bi, mutta me ei ollakaan mitään uskovaisia: suurin ongelma miehellesi on varmaan ne syyllisyyden ja häpeän tunteet mitkä häneen (ja sinuun) on istutettu, ja tuskin voi miehesi ilman terapiaa selvitä sinuiksi itsensä kanssa. Onko lestoille sallittua homous, vai onko ainoa vaihtoehto siirtyä pois niistä piireistä? Muuten voi mennä mielenterveys.

 

[yleinen totuus]

No siinähän suutut.

Kolmas kerta toden sanoo - vai sanooko? Taustatyö.

Kirjoitelmassasi on monta virhettä, esim. ei telkkaria, mutta on tietokone, josta voi "katsella homosarjiksia ja pelata seksipelejä" (mitä lienevät).

Yritä nyt rauhoittua ja mennä nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet, jopa sinulla

Entiset naapurit oli lestadiolaisia ja heillä ei ollut telkkaria, mutta läppäri kyllä oli, josta heidän lapsi katseli lastenohjelmiakin.

Ikään kuin kaikki ateistit, katoliset, muslimit tai tapakristitytkin eläisivät samalla tavalla..

 

[Tepadj]

[QUOTE="Peyote";27915284]Just. Heti kun joku on homo, siitä tulee NIIN ihana ja normaali. Ei edes haittaa että on väkivaltainen. Mun sääli on kyllä ihan kokokaan ap:n puolella.

Kaikenlaista sitä onkin.[/QUOTE]

Kyllä minäkin voisin äityä väkivaltaiseksi jos pitää noinkin stressaavaa elämää elää.

 

[Peyote]

Kyllä minäkin voisin äityä väkivaltaiseksi jos pitää noinkin stressaavaa elämää elää.

Joo susta uskok hyvinkin, mutta edelleen mun sympatiat on täysin ap:n puolella jonka vika tuo ei mitenkään ole.

 

["vieras"]

Joo susta uskok hyvinkin, mutta edelleen mun sympatiat on täysin ap:n puolella jonka vika tuo ei mitenkään ole.

Eihän tuossa ap:tä syyllistetty, vaan lahkoa. Mies ei saa olla avoimesti homo ja ap ei saa erota, ei hyvä asia, eikä varmasti onnellistuta kummankaan elämää.

Ja mainittakoon se itsestäänselvyys, että tästä huolimatta väkivalta on väärin.

 

[lesta]

Ap, Tsempit sulle!Elämäntilanteesi kuulostaa eritätin vaikealta.

Itsekin lestana tiedän sen paineen, joka tulee perheestä, sukulaisista, ystävistä ja naapureista. Siltikin näen, että ainoa ratkaisu tilanteeseesi on ero. Se on parasta sekä sinulle, että miehellesi. Homous toki on painava asia, mutta vielä painavampana pidän väkialtaa.

Mutta aivan ensimmäisenä puhukaa. Kerro avoimesti omista ajatuksistasi miehelle. Kysy suoraan, että oletko homo. Vain avoimen keskustelun jälkee pystytte yhdessä päättämään mihin suuntaan jatkatte.

 

[....]

Ja tokihan lestakin "saa" erota mut uudelleen naimisiin ei voi mennä.

Kysy mieheltäsi suoraan asiasta. Älä jää yksin asian kans. Ahistut vaan entisestään....
Itse olen entinen vl... ja voin osittain ymmärtää tuskasi.
Onko miehesi lapsia kohtaan myös väkivaltainen?

 

[Tepadj]

[QUOTE="vieras";27915940]Eihän tuossa ap:tä syyllistetty, vaan lahkoa. Mies ei saa olla avoimesti homo ja ap ei saa erota, ei hyvä asia, eikä varmasti onnellistuta kummankaan elämää.

Ja mainittakoon se itsestäänselvyys, että tästä huolimatta väkivalta on väärin.[/QUOTE]

Peyote on itse jossain lahkossa, joten ei halua nähdä, että uskonlahkot ovat pahoja.

 

[vierailija]

En todellakaan tiedä mitä tekisin. Olen niin rikki sisältä, mutta mulla ei ole ketään, jolle voisin puhua... Toivottavasti edes joku jaksaa lukea kirjoitukseni ja vastaisi asiallisesti.

Ollaan nuoria lestadiolaisia, pari lastakin jo siunaantunu. Ollaan oltu yhdessä alle 4 vuotta ja tää elämä on pelkkää helvettiä, vaikka kulissit kunnossa onkin. Kuitenkin tuntuu niin kamalalta ajatus erosta... En tiedä mitä vastaisin muiden uteluihin ja tuntuisi kamalalta, jos mieheni mahdollinen poikkeavuus paljastuisi takiani hänen vanhemmilleen. Appivanhemmat ovat maailman ihanimmat ja pelkään, että välit heihinkin katkeaisivat. Enkä tiedä miten mies voisi enää tavata lapsia, koska en luota mieheeni enää samalla tavalla, kuin alussa... Pelkään, että mieheni saattaisi kiihottua myös lapsista tai että hän käsittelisi heitä liian kovakouraisesti...

Väkivaltaa meillä on harvoin, mutta on kuitenkin. Seksielämä on ollut surkeaa jo yli vuoden, kun mies ei halua.

N. puoli vuotta sitten mieheni paljasti keskustellessamme, että hän kiihottuu joskus myös miehistä ja kertoi joitain fetissejään. Hänellä on myös jonkinlainen fetissi peniksiin, mutta hän ei kertonut siitä sen tarkemmin...

Meillä on ystäväpiirissä myös julkihomoja ja nyt olen alkanut välttelemään heidän kutsumista kotiimme, koska epäilen mieheni ihastuneen erääseen heistä, harmi vain, että kyseinen mies on paras ystäväni ja hän on ainoa kenelle pystyn yleensä puhumaan, mutta en tietenkään tästä voi hänellekään kertoa.

Mieheni valehtelee alituisesti ja olen yllättänyt hänet varmaankin satoja kertoja lukemasta tietokoneelta homosarjiksia ja pelaamasta seksipelejä. Hän suuttuu, jos otan asian puheeksi.

Mieheni saa minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi ja itken salaa lähes päivittäin.
Meillä on seksiä n. kerran viikossa tai kahdessa ja silloinkin mies haluaa aina hoitaa hommat nopeasti ja mieluiten takaapäin. Minun nautinnostani hän ei välitä ja häntä inhottaa koskea alapäähäni, mikä on saanut itsetuntoni aika nollille...

En näe mitään ulospääsyä tästä tilanteesta, eikä minulla ole ketään tukena.

Anteeksi kirjoitusvirheet ja huono jaksotus, en vain jaksa itkiessä välittää niistä.

 

[vierailija]

Perustin nettisivuston, jolla voi saada tukea haastavassa elämäntilanteessa. Tarkoitus on saada yhteys toisiin samankaltaisessa tilanteessa oleviin ja saada myös tietoa. Jotta voisit paremmin.

kun-puolisosi-onkin-homo.webnode.fi

Terveisin Lilja, sivuston perustaja

 

[vierailija]

En todellakaan tiedä mitä tekisin. Olen niin rikki sisältä, mutta mulla ei ole ketään, jolle voisin puhua... Toivottavasti edes joku jaksaa lukea kirjoitukseni ja vastaisi asiallisesti.

Ollaan nuoria lestadiolaisia, pari lastakin jo siunaantunu. Ollaan oltu yhdessä alle 4 vuotta ja tää elämä on pelkkää helvettiä, vaikka kulissit kunnossa onkin. Kuitenkin tuntuu niin kamalalta ajatus erosta... En tiedä mitä vastaisin muiden uteluihin ja tuntuisi kamalalta, jos mieheni mahdollinen poikkeavuus paljastuisi takiani hänen vanhemmilleen. Appivanhemmat ovat maailman ihanimmat ja pelkään, että välit heihinkin katkeaisivat. Enkä tiedä miten mies voisi enää tavata lapsia, koska en luota mieheeni enää samalla tavalla, kuin alussa... Pelkään, että mieheni saattaisi kiihottua myös lapsista tai että hän käsittelisi heitä liian kovakouraisesti...

Väkivaltaa meillä on harvoin, mutta on kuitenkin. Seksielämä on ollut surkeaa jo yli vuoden, kun mies ei halua.

N. puoli vuotta sitten mieheni paljasti keskustellessamme, että hän kiihottuu joskus myös miehistä ja kertoi joitain fetissejään. Hänellä on myös jonkinlainen fetissi peniksiin, mutta hän ei kertonut siitä sen tarkemmin...

Meillä on ystäväpiirissä myös julkihomoja ja nyt olen alkanut välttelemään heidän kutsumista kotiimme, koska epäilen mieheni ihastuneen erääseen heistä, harmi vain, että kyseinen mies on paras ystäväni ja hän on ainoa kenelle pystyn yleensä puhumaan, mutta en tietenkään tästä voi hänellekään kertoa.

Mieheni valehtelee alituisesti ja olen yllättänyt hänet varmaankin satoja kertoja lukemasta tietokoneelta homosarjiksia ja pelaamasta seksipelejä. Hän suuttuu, jos otan asian puheeksi.

Mieheni saa minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi ja itken salaa lähes päivittäin.
Meillä on seksiä n. kerran viikossa tai kahdessa ja silloinkin mies haluaa aina hoitaa hommat nopeasti ja mieluiten takaapäin. Minun nautinnostani hän ei välitä ja häntä inhottaa koskea alapäähäni, mikä on saanut itsetuntoni aika nollille...

En näe mitään ulospääsyä tästä tilanteesta, eikä minulla ole ketään tukena.

Anteeksi kirjoitusvirheet ja huono jaksotus, en vain jaksa itkiessä välittää niistä.