Epäröinti ennen avioitumista??

[enymmärrä]

Te jotka olette menneet naimisiin, tuliko teille ennen häitä panikkia? epäröittekö että teette varmasti oikein?
Minulla on kamala olo, kun rakastan miestäni aivan kamalasti enkä halua muuta kuin olla hänen vaimo, mutta olen alkanut epäröimään. Tai voisiko sanoa että näin suuri asia pelottaa.
En oikein itsekkään ymmärrä tätä tunnetta, mutta tiedän kuitenkin haluavan naimisiin.
Olenko vain sekaisin?

 

[äippä x2]

varmaan normaalia. Itellä sellasta ei ollu mut uskon et ei oo harvinaista

 

["vieras"]

Ainakin mulle tuli just tuollanen olo vaikka oltiin miehen kans oltu yhessä jo melkein kymmenen vuotta ennen ku naimisiin mentiin
Kyllä se siitä kunhan hääpäivä alkaa olla lähellä, en epäröinyt enää ja meillä se naimisiin meno ei muuttanu oikeestaan mitään muuta kuin sen että mun piti opetella itelleni uus sukunimi

 

["..."]

No ei tullut kyllä. Vahvistui vain olo päivä päivältä, kun häät läheni.

 

[enymmärrä]

huih..nyt alan ajattelemaan kertooko pelästyminen jostakin. :/

 

["vieras"]

Jos yhtään epäilyttää, niin en menis naimisiin. Siinä vaiheessa tulisi olla täysin varma, että aikoo sen ihmisen kanssa olla lopun elämää.

 

[ei kuullosta huolestuttavalta]

Eiköhän tuo ole ihan normaalia. Edellä kirjoitettiin, että pitää olla täysin varma tai ei mennä ollenkaan naimisiin. Mutta onhan monilla ensimmäistä kertaa raskaana olevilla jossain vaiheessa tunteita, että rupeaa jännittämään oliko tämä varmasti hyvä päätös. Sitä ikäänkuin kunnolla sisäistää, että kuinka iso asia oikeasti on kyseessä. Eihän kukaan tällaiselle raskaana olevalle äidille sano, että no olisko nyt pitänyt sitä lasten tekoa miettiä kunnes olet satavarma. Vaan kaikissa opuksissa/neuvoloissa todetaan että se on sitä normaalia asiaan kasvamista/sisäistämistä. Nämä ovat kuitenkin suuria asioita ja mielestäni kun itsekseen käy asiaa läpi ja asia epäilyttää, mutta kuitenkin toteaa että juuri tätä haluan. Voi varmasti olla aika varma että oli hyvä päätös. Toivottavasti ymmärsit mitä ajoin takaa.

 

[Ultramariini]

Tuli minulle paniikki. Ekalla kerralla ei tullut, koska menin naimisiin osin uhmasta.
Toisella kertaa se paniiki iski, sitten kun kaikki oli ns. häitä vaille valmista, kutsut lähtetty jne.

 

[Namppis88]

Ei tossa mitään ihmeellistä ole. Kerro miehellesi että sua jännittää/pelottaa, varmaan häntäkin? Avoimuus kannattaa, voitte tukea toisianne

Itse meinasin juosta vielä kirkon sakastista karkuun just ennen vihkimistä

 

[Anatolia]

Iski ihan jäätävä paniikki.

Järjenvastainen paniikki, koska suhtauduin asiaan kuitenkin hyvin realistisesti, mutta silti olin ihan hermorauniona. En enää hääpäivänä tai hääviikolla, mutta muutama viikko ennen häitä oli sellainen olo että iik, apua.

 

[Ultramariini]

Kyyninen lisäys...

Joskus, onneksi ohikiitävästi, olen miettinyt, olisiko kannattanut kuunnella sen paniikin ääntä..

 

[Anatolia]

Mutta onhan monilla ensimmäistä kertaa raskaana olevilla jossain vaiheessa tunteita, että rupeaa jännittämään oliko tämä varmasti hyvä päätös. Sitä ikäänkuin kunnolla sisäistää, että kuinka iso asia oikeasti on kyseessä.

Tunnistan myös tuon tunteen - kaikissa kolmessa raskaudessani.

 

[sssssssssss]

Pidät hää-asiaa erittäin tärkeänä asiana, mielestäni on suht. normaalia epäröidä viimeisillä metreillä ja miettiä onko juuri tämä mies se ns oikea, johon haluan sitoutua ja ehkä perustaa perhe ym juttuja. Toisaalta, jos nyt vasta rupeat miettimään suhteen +/- asioita,olet jättänyt asian aika myöhäiselle ajankohdalle.

 

["Vvv"]

Mä en epäröinyt enkä panikoinut yhtään ennen omia häitä, vaikka oltiin seurusteltukin vasta alle vuoden verran. Enemmän mä epäröin asuntokauppoja tehdessä 7 vuotta myöhemmin

 

[Ultramariini]

Tunnistan myös tuon tunteen - kaikissa kolmessa raskaudessani.

samoin.

 

[Namppis88]

Tunnistan myös tuon tunteen - kaikissa kolmessa raskaudessani.

Minä myös. Tosin mulla niitä raskauksia on takana vasta yks.

 

["vieras"]

Eiköhän tuo ole ihan normaalia. Edellä kirjoitettiin, että pitää olla täysin varma tai ei mennä ollenkaan naimisiin. Mutta onhan monilla ensimmäistä kertaa raskaana olevilla jossain vaiheessa tunteita, että rupeaa jännittämään oliko tämä varmasti hyvä päätös. Sitä ikäänkuin kunnolla sisäistää, että kuinka iso asia oikeasti on kyseessä. Eihän kukaan tällaiselle raskaana olevalle äidille sano, että no olisko nyt pitänyt sitä lasten tekoa miettiä kunnes olet satavarma. Vaan kaikissa opuksissa/neuvoloissa todetaan että se on sitä normaalia asiaan kasvamista/sisäistämistä. Nämä ovat kuitenkin suuria asioita ja mielestäni kun itsekseen käy asiaa läpi ja asia epäilyttää, mutta kuitenkin toteaa että juuri tätä haluan. Voi varmasti olla aika varma että oli hyvä päätös. Toivottavasti ymmärsit mitä ajoin takaa.

No todellakin aika eri asia, jos se vauva kasvaa sun sisällä jo! Aviomies taas ei kasva missään muualla kuin sen naisen vieresssä, joten suht paljon helpompi nakata mäkeen ennen liiton virallistamista, jos ei ole varma päätöksestä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27461241]No todellakin aika eri asia, jos se vauva kasvaa sun sisällä jo! Aviomies taas ei kasva missään muualla kuin sen naisen vieresssä, joten suht paljon helpompi nakata mäkeen ennen liiton virallistamista, jos ei ole varma päätöksestä.[/QUOTE]

Näin.