epätoivo jo täällä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Meillä 16.5 vuotias tyttö.
On ollut aina temperamenttinen ja hieman itsekäskin pienestä pitäen.
Seurustelee 18 vuotiaan pojan kanssa joka ihan mukava kaveri.
Kumpainenkin käy lukiota ja ovat seukanneet syksystä asti.
Muutama viikko sitten poika otti minuun yhteyttä, hänestä tyttäremme oli ehkä masentunut ja poika kertoi ettei tytär anna hänen mennä edes tunniksi harrastuksiin tai muualle ilman häntä vaan ahdistuu ja uhkaa itsetuhoisuudella.
Yhdessä keskustelin pojan kanssa ja hän kertoi että tälläistä ollut jo syksystä asti.
Tilanne kärjistyi kolme viikkoa sitten kun poika oli lähdössä kavereineen festareille.
Tyttäremme oli riidan päätteeksi niellyt 6 vahvaa kipulääkettä joita saa ottaa vain 2 ja nekin kahden tunnin välin.
Pojan isä soitti meille ja veimme tytön lääkäriin päivystykseen.
Tytär ei nousdut sängystä ylös kun kävimme lääkäriin häntä hakemassa vaan makasi pojan huoneen sängyssä murjottaen..mitenkään muuten sekavalta tai veltolta hän ei vaikuttanut.
Koitin häntä maanitella nousemaan tuloksetta.
Mieheni joka ei tytön biolog.isä nosti tytönsängystä pystyyn ja käski pukea kengät jalkaan jolloin tyttö sai raivarin ja jonkin paniikkikohtauksen.
Hän huusi miehelleni ettei tämä ole hänen isänsä..ei hänelle yhtikäs mikään ja perään sata muuta solvausta.
Lääkäriin kuitenkin päästiin ja tilanne arvioitiin..ei akuuttia juttua.Lääkäri teki myös last.suojeluilmoituksen lääkkeidenotosta.
Tyttäreni taas kertoi lääkärille että häntä oli pahoinpidelty kun oli nostettu sängystä sekä muutenkin kotiolot hirveät.
Meillä on ihan tavallinen uusioperhe,ollut jo vuosia.Perheeseen kuuluu neljä 16-21- vuotiasta lasta joista koksi opiskelee jo muilla paikkakunnilla..minun esikoiseni ja mieheni esikoinen.
Kukaan muista lapsista ei koe mitään tälläistä vaan pitää meihin yhteyttä ja viettävät kanssamme aikaa ja tulevat kotiin lomailemaan.Olemme nyt heidänkin mielipidettään kuunnelleet.
Elämä meillä on yksikertaisen tasaista suorastaan..töissä käymme ja vapaalla hoidamme puutarhaa ja remontoimme ym.
Ulkomaille lapset pääsevät mukanamme joka toinen vuosi.
Tällä tyttärelle ei voi sanoa mitään mistä hän ei tykkää..saa kauheita pultteja ja mököttää viikon.Ei vastaa puhelimeen ja on töykeä.
Nimittelee minua idiootiksi, ääliöksi ja huonoksi äidiksi ja kertoo sitä ympäri kaupunkia.
Nyt on saanut jo tämän pojankin uskomaan että meillä kotona ei asiat hyvin.
Meidän pitää kuulemma pyytää anteeksi tytöltä kumpaisenkin mielestä.
Olin tytön ja hänen biolog.isänsä kanssa last.suojelussa juttelemassa.
Seuraavalla kerralla tytär menee yksin ja sinne tulee myös nuorten psyg.sairaanhoitaja.
Biolog.isä ei pysty tyttöä ottamaan luokseen sillä hänellä itsellään elämä välillä alkoholin takia huonolla mallilla.Rakastaa kylläkin lastaan.
Mitä tässä pitää tehdä?Itken paljon ja olen todella väsynyt ja neuvoton.
 
No jos tyttö ei halua teidän luona asua niin olisiko parempi mennä katselemaan vaikka hetkeksi perhekotiin elämää jos se ruoho olisi vihreämpää siellä? Kyllä tuon ikäisen pitää jo älytä käyttäytyä ja ottaa vastuuta omasta käytöksestään..
 
Tätä perhekotiakin last.suojelussa ehdotettiin.
Tämä on niin kurjaa.
Tuntuu että tyttö haluaa polkea minut maanrakoon.Ja mieheni lapsille tämä on vaikeaa kun tuo haukkuu heidän isäänsä pahoinpitelijäksi ympäri kyliä.Miehelläni on samanikäinen tytär jolle tämä on ollut shokki myös isän mustamaalaamisen takia.
Mieheni on pitkämielinen ja kiltti mutta tiukka tietyisdä asioissa..esim.miten käyttäydytään.
 
Kunnon selkäsaunan tuollainen kaipaisi. Korjautuisi asenne kerralla. Valitettavasti sellaista ei vaan saa Suomessa enää antaa, jolloin ajaudutaan tuohon lastensuojelukierteeseen ja ties mihin.
 
*välihuomautus*
Kokeile toisentyyppistä otsikkoa kuten esim. "Onko tyttäreni masentunut?" tms

Kun otsikkona on "epätoivo jo täällä" niin aika moni skippaa koko ketjun todeten, että *huoh* - taas yksi mamumamuketju lisää.
 
Nyt tytär ei suostu keskustelemaan mistään kun en kuulemma eilen pyytänyt anteeksi...kysyin mitä,sitäkö että vein hänet lääkäriin.
Kuulemma aika meni minulta umpeen.
Lähti ja näytti portilta meille keskaria.
 
Nyt tytär ei suostu keskustelemaan mistään kun en kuulemma eilen pyytänyt anteeksi...kysyin mitä,sitäkö että vein hänet lääkäriin.
Kuulemma aika meni minulta umpeen.
Lähti ja näytti portilta meille keskaria.

Aika surullinen tilanne, jos vanhempi joutuu tuntemaan itsensä avuttomaksi ja "kuohituksi" lapsensa edessä. Samaan aikaan kun lapsi saa tuntea itsensä täysin koskemattomaksi ja vapaaksi tehdä ja sanoa mitä tahansa. Ja jos vanhemmat yrittävät pakottaa muuttamaan käytöstään niin sitten valitetaan viranomaisille.
 
Kurja tilanne teille kaikille. Tuossa tilanteessa kannattaisi kokeilla sitä perhekotia, vaikka se varmasti kauhealta tuntuukin. Tarjoaisi kuitenkin hengähdys-ja mietintätauon teille kaikille, saisitte kerätä voimia jaksaa vaikeassa tilanteessa.
 
Aika kauhealtahan tämä tuntuu.
Lapsenihan hän on ja pahalta tuntuu kun hän hakkaa tavallaan päätä seinään tällä hetkellä.
Omat voimani ovat aivan loppu ja vaikka olen ns.päiväkodin ammattikasvattaja niin nyt olen aivan kädetön.
Minulla ei ole työkaluja tähän.
Tiedän että murtosiäsdä kuohuu, mutta hän on jo loppuvuodesta 17 vuotias ja jotain järkeäkin jo pitäisi olla.
Pahaa tekee myös tuo nimittely ja tokaisu että et ole äitini enää.
Mitä pitää sietää ja mitä pitää ymmärtää.
Voiko masennus aiheuttaa tälläistä?
Esikoisemme 20 vuotias tyttö, tämän sisko koittaa tukea ja kaikkea en voi kuitenkaan hänelle vyötyttää.Hänen mielestään meillä on maailman paras koti ja miehestäni minulla on suuri apu, hän ei hermostu vaikka itken välillä yöt ja päivät.
Mutta toki tämä väsyttää jo meitä kaikkia ja joku tolkku tähän on saatava.
 
Käsittääkseni siellä lastenkodissa tuollaisille pidetään tosi tiukka kuri. Mitään perseilyä, sääntöjen rikkomista tai toisten loukkaamista ei siedetä yhtään. Rangaistukset ovat kovia ja kaikkein kovapäisimpiä käsittääkseni saatetaan seisottaa tuntitolkullakin seinää vasten vähän armeijatyylisesti asennossa.

Mitään varsinaista estettä sille ei liene miksei noin voisi tehdä kotonakin. Pitää vaan sulkea korvansa sille, kun lapsi sanoo "sinulla ei ole oikeutta lässynlää". Tosielämässä vanhemmilla on paljon enemmän valtuuksia kurinpidon suhteen kuin niillä lastenkodin työntekijöillä.
 
Jos siihen tyttären seuraavaan keskustelukertaan ei ole pitkä aika, odottaisin palautteen siitä ja katsoisin sen perusteella jatkoa. Pitäisin kuitenkin tuon perhekotivaihtoehdonkin mielessä. Se saattaisi havahduttaa kapinoitsijan. Jos ei havahduta, psykiatrinen apu voi hyvinkin olla tarpeen.
 
Nyt kun vielä luin tuon ensimmäisen viestisi, niin tuo miten tyttäresi käyttäytyy poikaystäväänsä kohtaan kertoo minusta siitä, että psyykkisellä puolella on jonkinlaista avuntarvetta. Sitä ei perhekoti poista, joten edelleenkin odottaisin sen psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamisen ennen seuraavan askeleen ottamista.
 
Tuo seuraava keskustelu hänellä on viikon päästä ja sinne tulee psyk.sairaanhoitaja mukaan.
Tuo pahoinpitelysyytös häneltä oli aivan kauhea.Mitään peräähän siinä ei ollut ja nyt olemmekin aivan lamautuneina siitä.
Tuntuu kun olisi suoraan puukon iskenyt sydämeeni.
Olen ollut lapsilleni ns.yksinhuoltaja siihen saakka kun hän oli 10-v.
Vaikka olinkin naimisissa lasteni isän kanssa vuosia ja erisimme isän alkoholiongelman takia tytön ollessa 5 vuotias niin olen hänestä huolehtinut yksin aina.
Nyt toki olen naimisissa uuden puolisoni kanssa ja hän on ollut todella ihana ihminen tällä tytölle.Auttanut ja kuljetellut harrastuksiin ym.
Olemme todella järkyttyneitä.
 
Eihän noin rikkinäistä tyttöä rankaisemalla saa tasapainoon! Vaikuttaa siltä, että ois jotenki kärsiny erosta ja kokenut ehkä ettei saa tarpeeksi rakkautta tai huomiota tai turvaa. Ja jotenki henkisesti ehkä jäänytkin pikkutyttötasolle.
Rakastakaa eniten silloinkin, kun ansiota siihen ei olisikaan!
 
Eihän noin rikkinäistä tyttöä rankaisemalla saa tasapainoon! Vaikuttaa siltä, että ois jotenki kärsiny erosta ja kokenut ehkä ettei saa tarpeeksi rakkautta tai huomiota tai turvaa. Ja jotenki henkisesti ehkä jäänytkin pikkutyttötasolle.
Rakastakaa eniten silloinkin, kun ansiota siihen ei olisikaan!
 
Erosta on jo 11 vuottaja olen kertonut miksi erottiin.
Isän kanssa ollaan tekemisissä, käy esim.meillä kylässäkin ja viettää aikaa lastensa kanssa silloin kun kykenee.
Ehkä kokee ettei hänelle ole aikaa , mutta hän ei myöskään halua , eikä ole vuosiin kaivannut edes seuraani.Olen häntä pyytänyt usein vaikka minne, mutta olen saanut vastausen että;"En todellakaan"
Tytöllä pinna millin pituinen ,enkä ole ainut jolle räjähtelee jos kaikki ei suju kuten hän haluaa.Esim.poikaystävälleen räjähtelee.
Inhoaa kuulemma asua täällä maalla josta kaupunkiin 5 km ja ei tule koskaan tapamaan kuulemma minua kun täyttää 18 v.
Uhma on valtava ja pelkään että tekee jotain itselleen jo pelkästä uhmastaan.
 
Täällä on aina ihan käsittämättömiä ohjeita, heitä se perhekotiin kunnon kuriin tai rankaise siitä, että häneen sattuu henkisesti ja hän on masentunut. Sama juttu toisessa ketjussa kun 14-vuotiaalla löytyy kondomeita ja hälytetään lapsi tiukkaan puhutteluun. Pienen lapsen kanssa voi ehkä vielä toimiakin, mutta teini kyllä ajetaan vaan kauemmaksi tuollaisella. Miettikää nyt ainakin tarkkaan mistä rankaisette, oikeasti vaikka huorittelusta vai itkuraivarista jolla teini yrittää ehkä kertoa jostain? Aika suuri ero...

Ettekö itse muista ollenkaan mitä on olla teini vai eikö teillä kuohunnut yhtään? Tyttösi muuten kuulostaa minulta 13-16-vuotiaana, tosin olin paljon pahempi. Usein tuon ikäiset oireilee jotain jos on noin voimakasta, mutta toisilla se voi mennä ohi itsestäänkin kun ikää tulee 1-2v lisää.

Hänelle on voinut esim tapahtua jotain mistä et tiedä mitään, se voi olla jotain mitä hän ei ehkä itsekään osaa tulkita sisällä jylläävän vihan syyksi. Teillä on ilmeisesti takana myös ero. Sitäkin teini voi oireilla pitkänkin ajan jälkeen. En tiedä kuinka syvä kuilu teidän välillä on, tosi syvää ei välttämättä saa enää noin myöhään edes korjattua vain kuuntelemalla ja keskustelemalla ymmärtäväisesti... Osaisin ehkä auttaa paremmin jos tuntisin teidät, nyt on vaikea sanoa mitä itse juuri teidän tilanteessa tekisin.

Jos teissä vanhemmissa on pahasti vikaa niin ehkä siinä tapauksessa parempi joku toinen "koti", muuten en usko sitä parhaimmaksi vaihtoehdoksi. En halua syyllistää, mutta harva vanhempi näkee teininsä angstin läpi vikaa itsessään. Voi todellakin olla, että olette mahtavia vanhempia(en tunne niin en tiedä), mutta kuuntele tarkkaan mikä teissä oikeasti ärsyttää. Vaikka se tulisi sieltä surkeasti argumentoituna ja vittujen saattelemana niin siellä voi olla pointtiakin.

Muistan miten epätoivoiselta, alistavalta ja vihaa kasvattavalta se tuntui kun omaa tuskaa pidettiin pelkkänä typeränä teiniuhona, vaikka oikeasti taustalla oli kolme vakavaa asiaa varjostamassa. Olin niin vihainen lapsi, että olo oli välillä sietämätön, tuntui että repeää vihasta ja sitten kun sitä päästeli ulos eikä ymmärretty vaan rankaistiin ja uhriuduttiin, teki mieli hakata päitä seinään, myös omaa.

En tiedä auttoiko tää yhtään mitään vai oliko tekstini vain taas ärsyttävä, mutta ainakin yritän...
 
Toivottavasti et ota tätä jälkiviisasteluna, mutta jotenkin tuosta mustasukkaisuudesta poikakaveria kohtaan paistaa hylätyksi tulemisen pelko.
Ja ehkä tunne-elämä on liian ahdas ja rajoittunut kun ei päästäisi poitsukaveria mihinkään edes tunniksi.

Onko hän joutunut sisarussarjassa kilpailemaan huomiosta tai kokeeko että muut sisarukset ovat enemmän kultalusikka suussa syntyneitä tai huomioituja? Tiedän joitakin sisarussarjan keskimmäisiä jotka oireilevat noin.

Mutta siihen en suostuisi että tytöltä pitäisi pyytää anteeksi jos hänet on jouduttu pientä voimaa käyttäen viemään lääkäriin. Ja jos uhkailee ja kertoo pitkin kyliä teistä, niin ottaisin puhutteluun ja tiukasti sanoisin että ette ole ole tehneet mitään väärää.

Jos mun lapsi vinkuisi "Sä koskit minuun, kerron eteenpäin" kun jos on ollut pakko siirtää häntä, niin murjaisisin "juu niin koskinkin koska oli pakko. Ja mä saan silloin suhun koskea. Kerro vaikka kaikille."
 
No olenhan noita miettinyt yöksudet mistä voi johtua, onko meissä vika,perheessä,onko jotain tapahtunut ym...mutta kun en vain löydä syytä.
Samanarvoisina pidetty, normaali tasapainoinen perhe,muut eivät oireile ym.
Itseasiassa tämä tytär on saanut paljonkin mitä on halunut.Ainoa josta on kieltäydytty on mopoauto koska vaarallinen ja kissa koska meillä perheessä astmaa.
Kissasta keskusteltiin pari vuotta ja silti hän sellaisen toi ilman lupaa.Siitäkin nousi hirveä raivari ja huusi että olen huono äiti ja saan painua vittuun.
Eilen hän tokaisi minulle että hänen poikakaverinsakin haukkui minut lyttyyn koska en ole vieläkään häneltä anteeksi pyytänyt....sanoin että pyytäisin jos tietäisin mistä ja mitä pahaa olen hänelle tehnyt.
Kuulemma hänet vietiin väkivalloin lääkäriin .Olisi ollut kai parempi että ambulanssi olisi sinne vienyt, mutta olin niin hädissäni etten sellaista ymmärtänyt tilata ja ajattelin että oma äiti on parempi kuin vieraat.
Lääkäriä odottaessa haukkui sielläkin idiootiksi ja ääliöksi, joka pnkin nykyinen kutsumanimeni jos nyt edes viitsii minulle puhua.
 
No olenhan noita miettinyt yöksudet mistä voi johtua, onko meissä vika,perheessä,onko jotain tapahtunut ym...mutta kun en vain löydä syytä.
Samanarvoisina pidetty, normaali tasapainoinen perhe,muut eivät oireile ym.
Itseasiassa tämä tytär on saanut paljonkin mitä on halunut.Ainoa josta on kieltäydytty on mopoauto koska vaarallinen ja kissa koska meillä perheessä astmaa.
Kissasta keskusteltiin pari vuotta ja silti hän sellaisen toi ilman lupaa.Siitäkin nousi hirveä raivari ja huusi että olen huono äiti ja saan painua vittuun.
Eilen hän tokaisi minulle että hänen poikakaverinsakin haukkui minut lyttyyn koska en ole vieläkään häneltä anteeksi pyytänyt....sanoin että pyytäisin jos tietäisin mistä ja mitä pahaa olen hänelle tehnyt.
Kuulemma hänet vietiin väkivalloin lääkäriin .Olisi ollut kai parempi että ambulanssi olisi sinne vienyt, mutta olin niin hädissäni etten sellaista ymmärtänyt tilata ja ajattelin että oma äiti on parempi kuin vieraat.
Lääkäriä odottaessa haukkui sielläkin idiootiksi ja ääliöksi, joka pnkin nykyinen kutsumanimeni jos nyt edes viitsii minulle puhua.
Hmm, ei sillä aina ole väliä mitä lapsi saa/ei saa, ei sun lapsi olisi tyytyväinen vaikka saisi kaikki tavarat/asiat. Jossei nyt ihan tynnyrissä kasvata niin ei kukaan teini loputtomiin ragea jostain mopoauton menetyksestä.
Ja ulkomaanmatkoilla, jotka mainitsit ja joita pohdit aloitusviestissä, ei ole mitään tekemistä hyvän lapsuuden kanssa.

Nyt en sit mielelläni ota tätä muotitermiä tähän, mutta on sanottu että perheessä yhdellä lapsella voi olla synnynnäisesti suurempi riski sairastua narsismiin kuin muilla, ja sille alttiudelle ei aina voi mitään.
Esim. tuo sun tytön mustasukkaisuus on narsismia. Tosin kaikilla teineillä ei ole empatiakyky kehittynyt muutenkaan, eli se kuuluu ikäänkin.
Mutta joku katraasta saattaa olla syntyjään alttiimpi sille ettei näe ongelmaa itsessään vaan muissa, on mustasukkainen jne.
 
No ei toki tavararoilla tai matkoilla mitään todistakkaan että olisi hyvä lapsuus, mutta olemme koittaneet antaa jotain joka olisi eväänä elämään .Esim. kustannettu soittotunteja, ostettu piano koska on superlahjakas musiikissa.
Ulkomaanmatkat joita muutamia ovat olleet mielestämme maailmaa-avartavia ...niitä olemme tehneet muuallekin kuin autinkorannoille ja ne ovat olleet meitä yhdistäviäkin.Tavaramäärä taas ei ole ollut mitenkään suuri.Enemmän olemme yrittäneet antaa ns.yhdessäoloa.Kun olivat pienempiä niin esim.luonto on ollut meille tärkeä ja kasvimaa-ja kasvihuone ym..kylväminen esim. Kuukausiraha on ollut nuoremmille 50 e ja opiskelijoille 100 e koska opiskelevat muualla jo.
Pakottaneet emme ole esim.lukioon vaan jokainen on sinne itse halunnut ja kaksi on jo yliopistossa.Nuorimmatkin ovat ihan hyvin koulussa pärjänneet.
Itse olen asunut 8 lapsisessa perheessä keskimmäisenä eikä minulla ole koskaan ollut mitään alemmuskompleksia tai muuta siitä.Sen ajan vanhemmilla ei ollut edes aikaa olla lasten kanssa kun olin pieni vaan päivät täyttyivät työstä.Ja jokaisesta meistä tuli ihan normi-ihmisiä .Kuri meillä kylläkin oli erilaista kun tänäpäivänä...isäni onkin jo 91 v ja äiti 85 v.Minulle rakkaat vanhemmat.
 
Te voitte kyllä kokea että olette kohdelleet kaikkia lapsia tasa-arvoisesti, ostaneet materiaa ja antaneet hyvän lapsuuden.
Jos kuitenkin teini kokee toisin, ainoa ulospääsy tilanteesta on kunnioittaa tuota oireilevaa teiniä ihmisenä ja KUUNNELLA oikeasti hänen kokemuksensa asioista.
Jos teini kokee ettei häntä ole huomioitu tarpeeksi tms.niin ette te voi sitä kokemusta kieltää tai häneltä poistaa.
Hyvä vanhempi kuuntelee ja korjaa mitä korjattavissa on!

Tietysti ei tule hyväksyä jos teini väittää että on pahoinpidelty, vaikka ei ole, mutta silloinkin voi rauhallisesti sanoa että että ikävää jos sinulla kävi kipeästi, mutta ymmärrätkö että meidän oli pakko saada sinut lääkäriin koska olit ottanut lääkkeitä ja olimme sinusta huolissamme, koska rakastamme sinua.
SELITÄ asia teinille rauhallisesti, kunnioittavasti, rakkaudesta lähtöisin.
Ei teinit mitään tyhmiä ole, kun selittää rauhallisesti ja järkevästi miksi on toimittu niinkuin on kyllä ne ymmärtää.
Ja jos kokevat tulevansa kunnioitetuiksi ja arvostetuiksi.

Teinillä on selvästi jotain psyykkistä ongelmaa, mutta sinun tulisi varoa ettet ala vähättelemään nyt teinin tunteita ja kokemuksia tyyliin "sinä olet masentunut, et kokisi noin jos olisit terve" ym.

Jos teini lähtee noin oireilevana ja psyykkisistä ongelmista kärsivänä perhekotiin, hän tutustuu siellä muihin ongelmanuoriin ja tod.näk on huumeriippuvainen ja moniongelmainen parin vuoden päästä.
Sinulla on nyt viimeiset vuodet meneillään milloin voit korjata suhdettanne ja vaikuttaa paljon siihen mihin teinin aikuiselämä lähtee menemään.

Ota täysin uusi lähtökohta teiniin suhtautumisessa, kuuntele, arvosta, nöyrry ja myönnä omat virheesi.
Kunnioita ja yritä ymmärtää, keskustele rauhallisesti ja avoimesti.
Älä puolustaudu ja syyttele teiniä lisää sanomalla että kaikki muut lapset ovat onnellisia ja terveitä ja tyytyväisiä lapsuuteensa, jos sinä et ole niin ongelma on sinussa.
Pahennat tuollaisella tilannetta entisestään!
 

Yhteistyössä