Toggle sidebar

Epätoivo! kotiväkivalta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Alan olla hieman epätoivoinen. Minusta tuntuu että mies on nyt jo lähemmäs vuoden piianannut minua erilaisin tavoin. Kommentein kuten, tiedät miten sen hoitaa kun tulin raskaaksi, provosoinut ja kun väitän vastaan hän uhkaa heittä minut pihalle.
Lyönyt, kerran kunnolla, Uhannut tai töninyt, potkaissut oven rikki.

Useissa kengissä ja vaatteissa reikiä, rikki.
Nyt oli työkorkokengät taitettu poikki, suutari vahvisti. Kun sain korjattua, seuraavana päivänä on toinen rikki.

Minusta tuntuu että en ole turvassa täällä. Siis ahdistaa. Enemmän henkistä kuin fyysistä.

Mutta poika on menossa kouluun, enkä haluaisi aiheuttaa nyt mitään kaaosta. Jos se vaikka menee ohi, kun yhtäkkiä alkoikin.
Mutta mietin pitäisikö soittaa sosiaalipäivystykseen, jäisi joku merkintä?
Meillä oli pariterapia, mutta se keskeytyi ja siellä mies aina muutenkin kiisti kaiken. Osaa olla tosi mukava KUN haluaa.

:(
 
Ei ole rahaa vaan ottaa ja lähteä. Mies hymyillen kiistää kaiken ja väittää että olen sekaisin.
Muu käytös kyllä on aivan linjassa kaiken kanssa.

Mitä ihmettä teen? Otan lapsen ja lähden äidilleni? Siitä hän vasta suuttuu ja alkaa hankalaksi kaikille viranomaisille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Joo kauhean kiva, mutta mihin. Kadulle, toisten nurkkiin, jossa voin vaikka vannoa että stressikäyrä nousee.
Click to expand...
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alan olla hieman epätoivoinen. Minusta tuntuu että mies on nyt jo lähemmäs vuoden piianannut minua erilaisin tavoin. Kommentein kuten, tiedät miten sen hoitaa kun tulin raskaaksi, provosoinut ja kun väitän vastaan hän uhkaa heittä minut pihalle.
Lyönyt, kerran kunnolla, Uhannut tai töninyt, potkaissut oven rikki.

Useissa kengissä ja vaatteissa reikiä, rikki.
Nyt oli työkorkokengät taitettu poikki, suutari vahvisti. Kun sain korjattua, seuraavana päivänä on toinen rikki.

Minusta tuntuu että en ole turvassa täällä. Siis ahdistaa. Enemmän henkistä kuin fyysistä.

Mutta poika on menossa kouluun, enkä haluaisi aiheuttaa nyt mitään kaaosta. Jos se vaikka menee ohi, kun yhtäkkiä alkoikin.
Mutta mietin pitäisikö soittaa sosiaalipäivystykseen, jäisi joku merkintä?
Meillä oli pariterapia, mutta se keskeytyi ja siellä mies aina muutenkin kiisti kaiken. Osaa olla tosi mukava KUN haluaa.

:(
Click to expand...

Hei, soita alueesi turvakotiin! Ovat auki 24/7 ja tarkoitettu juurikin kaltaisillesi lähisuhdeväkivallan uhreille. Psyykkinen väkivalta ei ole fyysistä vähäpätöisempi syy pyytää apua. Väkivaltainen käyttäytyminen ei myöskään lopu itsestään, vaan sillä on pikemminkin taipumus lisääntyä ja raaistua.

Toivottavasti haet tilanteeseesi apua mahdollisimman pian. Tee se itsesi ja lapsesi takia.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Päätä lähteä ja pidä kiinni siitä! Väkivalta lisääntyy kerta kerralta. Älä todellakaan usko väkivallan jälkeiseen teko anteeksipyyntöön ja mene takaisin.
 
Noin selvää kidutusta ja silti vielä mietit jäätkö pojan kanssa samaan huushollin??

Nyt akka järki sinne päähän, ja lopeta uhriutuminen nyt kun tiedät jo mikä tilanne on menossa.
 
Ei se mene ohi, vaan päinvastoin se tulee vain pahenemaan, jos et nyt heti lähde. Pelasta itsesi ja lapsesi vielä kun olette molemmat terveitä ja hengissä.

Lähtöpäätös tulee olemaan elämäsi paras päätös.
 
Yht' äkkiä minäkin lähdin vanhempieni nurkkiin evakkoon yhden episodin päätteeks ja sillon loksahti lopullisesti palikat aivoissa kohilleen, että mehän ei lapsen kanssa enää palata. Enkä ole päätöstä päivääkään katunut. Lähtemistä tosin olin harkinnut jo pidempään ja tavallaan jo vähän aloitellutkin asiaa, katsellut kämppiä "sillä silmällä" jne., mutta narskun kysistä lähteminen hänen tietäen ei niin vaan helppoa olekaan ja muutenhan olis tarvinnu järkätä kaikki viimistä silausta myöden salassa. Eli onneksi tuli se yks tilanne, niin pääsin sitä kautta melkein kertaryminällä eroon siitä äijästä. Tosin talo piti sit selvittää ja itse muutto jälkeen päin, mutta ne hoitui sit lopulta ihan ok. Kämppä jaettiin virallisia teitä ja muuttokin toteutui siten (sit kun kämppä järjesty muutaman viikon kuluttua), että kun äijä lähti töihin yks arkipäivä, niin minä menin kauheen tuttavalössin kanssa talolle ja sit muutamassa tunnissa kämppä tyhjäksi mun tavaroista ja hellurei. Pikkusen oli ukolla ihmettelemistä töistä tultuaan, kun suurin osa tavaroista oli häipyny... Tosin kyllä hän tiesi, että mä sieltä ne omat tavarani haen, mutta sitäpä se ei uskonu, että se tapahtuu hänen selän takana. Mut pakkorako, tai sieltä ei olis lähteny yksikään tavara (vaikka otinkin vain omat kamani) ilman ruumiita tai vähintään sairaalareissua jollekin. Pitkään siitäkin uhkailtiin, mutta kun itse pysyin kovana ja päätöksessäni, niin selvitty on. Nyt on ollut ihanaa jo useita vuosia viettää väkivallatonta ja stressitöntä elämää, kun ei tarvi miettiä, että mistäköhän seuraavaks tuulee ja mitä sillon uskaltaa sanoa tai tehdä, ettei tule turpaan henkiseti tai ihan fyysisesti.

Eli rohkeasti nyt vaan kaivat sen sisäisen tiikeriemon ja lähet menemään. Ei kenekään tarvi nykypäivänä sietää tollasta kiusantekoa. Ja apua saat varmasti esim. just sieltä turvakodista, sukulaisilta jne, kun vaan pyydät. Mä en tiedä mitä sossu nykyään tekee, että auttaako ne edes missään kämpän tmv. järjestelyissä, kun kerran ttt meni kelalle.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa