V
vierailija
Vieras
Hei, mulla on diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö joka on aiheuttanut suurta kärsimystä itselleni jo 20v ajan, mutta diagnoosi saatu vasta muutama kk sitten. Sen lisäksi että tämä aiheuttaa itselleni suuria vaikeuksia nauttia elämästä ja ylipäätään pysytellä hengissä (terapeutteja ei ole ja lääkitystä vielä mietitään) niin tämä aiheuttaa myös suurta tuskaa puolisolleni jonka kanssa olen ollut teini-iästä saakka. Hän joutuu jatkuvasti olemaan kanssani varpaillaan.
Viimeisin romahdus elämässäni aiheutui puolisoni muuttuneesta persoonasta -yhtäkkiä hän päätti ajaa itselleen kauan haaveilemansa moottoripyöräkortin (tästä haaveesta en ole ollut tietonen) ja tatuoida kroppansa. Ja kyllä, nämä molemmat asiat ovat olleet minulle turn offeja miehessä. Moottoripyörät ei oo yhtään mun juttu, mua lähinnä huvittaa motoristit ja niistä huokuvat junttifibat. Ja mitä tulee tatuiointeihin, niin en voi sietää niitä. Puolisollani on kaiken lisäksi aivan kauhea tatuointimaku, käsivartta komistaa nyt kaksi suttuista ruusua, kaksi vielä tulossa, sekä yksi jättikokoinen enkeli olkavarressa. Meni eilen pata jumiin aivan totaalisesti kun hän saapui tatuiointireissultaan kotiin ja ilmaisin tunteeni mököttämällä. Miten ikinä pystyn sietämään näitä kahta uutta puolisolle ilmaantunutta mielenkiinnonkohdetta ilman että ajatukset väkisin ohjeutuu ajattelemaan eroa. Puolisoni ei ymmärrettävästi jaksa enää kannatella mielenterveyshäiriöideni kanssa, mikä lisää tunnetta että olen yksin ja vieläpä puolison kanssa joka on aivan eri tyyppi kuin tavatessamme.
Onko muita kenellä epävakaa persoonallisuus ja samantyyppisiä vaikeuksia sietää puolisossa tai muissa läheisissä tapahtuvia muutoksia?
Viimeisin romahdus elämässäni aiheutui puolisoni muuttuneesta persoonasta -yhtäkkiä hän päätti ajaa itselleen kauan haaveilemansa moottoripyöräkortin (tästä haaveesta en ole ollut tietonen) ja tatuoida kroppansa. Ja kyllä, nämä molemmat asiat ovat olleet minulle turn offeja miehessä. Moottoripyörät ei oo yhtään mun juttu, mua lähinnä huvittaa motoristit ja niistä huokuvat junttifibat. Ja mitä tulee tatuiointeihin, niin en voi sietää niitä. Puolisollani on kaiken lisäksi aivan kauhea tatuointimaku, käsivartta komistaa nyt kaksi suttuista ruusua, kaksi vielä tulossa, sekä yksi jättikokoinen enkeli olkavarressa. Meni eilen pata jumiin aivan totaalisesti kun hän saapui tatuiointireissultaan kotiin ja ilmaisin tunteeni mököttämällä. Miten ikinä pystyn sietämään näitä kahta uutta puolisolle ilmaantunutta mielenkiinnonkohdetta ilman että ajatukset väkisin ohjeutuu ajattelemaan eroa. Puolisoni ei ymmärrettävästi jaksa enää kannatella mielenterveyshäiriöideni kanssa, mikä lisää tunnetta että olen yksin ja vieläpä puolison kanssa joka on aivan eri tyyppi kuin tavatessamme.
Onko muita kenellä epävakaa persoonallisuus ja samantyyppisiä vaikeuksia sietää puolisossa tai muissa läheisissä tapahtuvia muutoksia?
