V
väsähtänyt
Vieras
Mitähän pitäisi tehdä... Olo on todella ontto. 6 vuotta ollaan seurusteltu miehen kanssa, ja itse olisin jo valmis vakiintumaan kunnolla. Viimeiset pari vuotta on menneet todella hyvin ja ollaan puhuttu kaikesta ja oltu onnellisia. Olin luullut antavani miehelle tarpeeksi omaa aikaa ja tilaa.
Eilen illalla mies sitten ahdistuneena kertoi, että häntä taas epäilyttää. Meillä oli muutama vuosi sitten rankka vaihe parisuhteessa kun miehellä oli omia kriisejä päällä ja oireili niitä sekä halusi olla omissa oloissaan hirveän paljon. Siinä tuli asumusero ja vaikeat ajat. Yhdessä pysyttiin kuitenkin koko ajan ja yhteen muutettiin uudestaan ja homma tuntui sujuvan. Nyt mies sanoi että häntä ahdistaa kun tulee kotiin ja näkee että olen kotona, hän ei ole siitä iloinen. Hän sanoo välittävänsä ja hänestä meillä menee hyvin. Kuulemma ei ymmärrä miksi hän haluaa olla kotonaan yksin. Elää yksin.
En ole nalkuttanut, olen yrittänyt tukea tässä asiassa; kertonut, että itsellänikin on päiviä kun haluaa olla yksin ja kaikkien muiden naama, myös miehen, ärsyttää. Sanonut, että en minä pahastu jos hän sanoo haluavansa olla yksin. Voin ihan hyvin olla minäkin omissa oloissani. Mutta ilmeisesti miestä silloin ärsyttää jo se että olen saman katon alla. Ja enpä minä voi omasta kodistani miehen mielihalujen takia häipyä, hän ymmärtää sen myös. Asunto ei ole suuren suuri, kaksio, joten kovin paljoa omaa rauhaa ei saa. Isompaan taas ei toistaiseksi ole varaa.
Kirjoitan varmaan siksi, että haluaisin kuulla jos jollakulla on kokemusta vastaavasta. Haluaisin kuulla miten miestä voisi auttaa tässä? Haluaisin kuulla VOIKO häntä auttaa tässä? Miten saada hänet vähemmän ahdistuneeksi asiasta? Voiko tuollainen mennä ohi itsestään? Toisaalta, miehelläni on ollut tätä jo 4 vuotta enemmän tai vähemmän...
Itselleni alkaa tulla sellainen olo, olisiko mies onnellisempi sitten kuitenkin jonkun toisen kanssa, vaikka itse hän ei sitä uskokaan. Kokee ongelman olevan hänessä, ei minussa. Joten tunnen oloni aika avuttomaksi. En voi auttaa häntä, enkä itse ole näin kovin onnellinen, jos tiedän että miehen ei ole hyvä.
Eilen illalla mies sitten ahdistuneena kertoi, että häntä taas epäilyttää. Meillä oli muutama vuosi sitten rankka vaihe parisuhteessa kun miehellä oli omia kriisejä päällä ja oireili niitä sekä halusi olla omissa oloissaan hirveän paljon. Siinä tuli asumusero ja vaikeat ajat. Yhdessä pysyttiin kuitenkin koko ajan ja yhteen muutettiin uudestaan ja homma tuntui sujuvan. Nyt mies sanoi että häntä ahdistaa kun tulee kotiin ja näkee että olen kotona, hän ei ole siitä iloinen. Hän sanoo välittävänsä ja hänestä meillä menee hyvin. Kuulemma ei ymmärrä miksi hän haluaa olla kotonaan yksin. Elää yksin.
En ole nalkuttanut, olen yrittänyt tukea tässä asiassa; kertonut, että itsellänikin on päiviä kun haluaa olla yksin ja kaikkien muiden naama, myös miehen, ärsyttää. Sanonut, että en minä pahastu jos hän sanoo haluavansa olla yksin. Voin ihan hyvin olla minäkin omissa oloissani. Mutta ilmeisesti miestä silloin ärsyttää jo se että olen saman katon alla. Ja enpä minä voi omasta kodistani miehen mielihalujen takia häipyä, hän ymmärtää sen myös. Asunto ei ole suuren suuri, kaksio, joten kovin paljoa omaa rauhaa ei saa. Isompaan taas ei toistaiseksi ole varaa.
Kirjoitan varmaan siksi, että haluaisin kuulla jos jollakulla on kokemusta vastaavasta. Haluaisin kuulla miten miestä voisi auttaa tässä? Haluaisin kuulla VOIKO häntä auttaa tässä? Miten saada hänet vähemmän ahdistuneeksi asiasta? Voiko tuollainen mennä ohi itsestään? Toisaalta, miehelläni on ollut tätä jo 4 vuotta enemmän tai vähemmän...
Itselleni alkaa tulla sellainen olo, olisiko mies onnellisempi sitten kuitenkin jonkun toisen kanssa, vaikka itse hän ei sitä uskokaan. Kokee ongelman olevan hänessä, ei minussa. Joten tunnen oloni aika avuttomaksi. En voi auttaa häntä, enkä itse ole näin kovin onnellinen, jos tiedän että miehen ei ole hyvä.
Mielenkiintoinen tulkinta. Kiitos tästä.