Tilanne on se että olemme todennäköisesti muuttamassa syksyllä paikkakunnalle jossa miehellä on työpaikka ja rakentanut talon. Mua vain on ruvennut epäilyttämään tuleeko koko hommasta mitään. Huolestuttaa miten lapsetkin siihen reagoi kun ne tajuaa mitä se muutto oikeasti merkitsee ja mun mielestä meidän "parisuhdekin" voi suht huonosti. :|
epävarma muutosta
- Viestiketjun aloittaja Ainotossutin
- Ensimmäinen viesti
?
-
Vieras
V
v
Vieras
M
mie
Vieras
rakentaminen on kaikille rankkaa. ole itse avoimella mielellä niin on lapsillekin helpompaa. parin vuoden päästä tämä synkkä vaihe on takana ja voitte nauttia omasta talosta.
A
ap
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
mutta eihän kukaan jaksa jos tätä kestää vielä pari vuotta lisää... apua :O
H
huokaus
Vieras
niin mikä nyt on se suurin ongelma? muutatte ja totuttelette yhdessä uuteen paikkaan. jokin ennakkoasenne sulla on kun sanot että mies rakentanut talon. se on koti teille kaikille! rakennusaika on rankkaa, mutta asiat korjaantuvat hissukseen. ollaanko niin näköalattomia ettei osata ajatella yhtään eteenpäin? ei se erosta ja paikkakunnalle jumittamisesta varmaan se sun olo parane.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
on monta suurta ongelmaa. mulla ei ole ketään sielä sitten jos vaikka satun tarvitsemaan apua tms. olisin yksin lasten kanssa. en luota siihen että saan tarvitsemani apua mieheltä. toki se häiritsee mua että mies on rakentanut talon yksin eikä yhdessä mun kanssa. muutenkin mikään ei tunnu hyvältä enää tässä suhteessa.
V
v
Vieras
Muutto onnistuu hyvin tuon ikäisten lasten kanssa. Jos lapset olisivat jo koulussa, niin he saattaisivat olla kovastikin muuttoa vastaan. Meillä lapset olivat alle 7-vuotiaita, kun muutimme. Kaikki sujui hienosti.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja v:
mutta esim esikoisella on tosi läheiset välit isovahempiinsa, näkevät lähes päivittäin. mitenköhän sekin reagoi kun yhtäkkiä ei näekään niitä ku korkeintaan kerran kuukaudes jos edes sitäkää...
V
v
Vieras
Tuo on kyllä iso haitta eikä sitä voi korvata millään muulla systeemillä. Onko uusi paikkakunta miten kaukana? Asuuko mies jo siellä vai käykö kotoa käsin töissä?Alkuperäinen kirjoittaja ap:
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja v:
noin 200km. mies on asunut sielä kokoajan. olemme saman katon alla vain viikonloppuisin. nuorin lapsi on meidän yhteinen, esikoinen ei ole nykyisen mieheni lapsi.
V
vieras
Vieras
V
v
Vieras
A
ap
Vieras
vähän ole miettinyt etten muuta ainakaan suoraa päätä. Kokelisi ensin miten lähtee sujumaan homma ja sitten vasta jos menee hyvin muuttaisi oikeasti. ennen sitä en kyllä lähtis irtisanomaan nykyistä asuntoani enkä tekemään osoitteenmuutosta... tiedä sitten miten mies tuohon asiaan reagoi....
M
monta muuttoa takana
Vieras
Mä muutin 400km päähän kotoa miehen takia. Kaduttaa. Täällä ei ole mulle töitä (autan nyt miestä sen yrityksessä) ja asutaan maalla, siis ihan korvessa, joten kavereita en ole saanut, kun ei ketään tapaa missään. Pois muutan heti kun tilanne sen sallii, en välttämättä kauas mutta edes viereiseen kaupunkiin, että ei ihan ilman kavereita tai harrastuksia tarvii olla. En epäile ettenkö saisi uusia ystäviä, kun vaan saa tilaisuuden tavata muita ihmisiä.
N
nassetäti
Vieras
A
ap
Vieras
V
vieras
Vieras
Ehdota miehelle, että kokeilette vaikka kuukauden yhdessä asumista. Mieti sen jälkeen uudestaan, haluatko muuttaa takaisin vai jäättekö taloon ja irtisanotko nykyisen asunnon. Mieti myös mikä tarkalleen ottaen suhteessa on mielestäsi vialla ja miten voit tehdä tilanteen korjaamiseksi ja ala toteuttaa muutosta. Välttämättä vika ei ole suhteessa vaan omassa asennoitumisessasi ja muuttostressissä. Jos vielä senkin jälkeen kaikki mättää niin voitpahan ainakin sanoa, että yritit kaikkesi parantaaksesi suhdetta.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ehkä suurin vika on siinä että näemme toisiamme nykytilanteessa liian vähän? Ja kun näemme mies on niin väsynyt ettei jaksa huomioida minua ollenkaan? koska tuntuu siltä että saan liian vähän huomiota. Ei puhuta tarpeeks, ei kosketa ja seksielämä ollut kuolleena jo vuoden. Välillä tuntuu siltä että mies haluaa muuttaa mua joksikin toisenlaiseksi ku mitä olen. hän saa olla väsynyt, minä en. hän saa huutaa, minä en. jos puhun hiljaa ja vähän on se huonoa. jos sitten avaan suuni on sekin väärin ja mies hyssyttelee... välillä tuntuu siltä että se kohtelee/komentelee mua ku lasta. ja siihen olen todella pettynyt että mies rakentaa taloa yksin ei edes pyytänyt mukaan siihen. olisin halunnut että se olisi yhteinen projekti, yhteinen talo molemmat omistajia. jos suhde asiat olis kunnossa olisin jopa innoissani muutosta.
V
v
Vieras
Tuli mieleen vielä yksi näkökulma, joka kannattaa ottaa huomioon. Vanhempasi vanhenevat. Kuka heistä pitää huolta silloin? Jos on sisaruksia, jotka sen voivat tehdä, niin hyvä. Jos ei ole, niin 200 kilometrin päässä asuminen on hankalaa. Jos vanhempasi lähestyvät 60 ikävuotta tai ovat yli, niin tämä kannattaa huomioida. Itselläni oli tosi hankalaa, kun en voinut pitää huolta dementoituneesta äidistäni. Onneksi sisarukseni asuivat samalla paikkakunnalla äitini kanssa, muuten tilanne olisi ollut minulle hyvin vaikea.
Kaikki on tietysti järjesteltävissä eivätkä vanhemmat saa olla este muutolle. Mutta jos olet epävarma ja haluat vahvistusta muuttamatta jättämiselle, niin tässä on yksi hyvä syy jättää muuttamatta.
Kaikki on tietysti järjesteltävissä eivätkä vanhemmat saa olla este muutolle. Mutta jos olet epävarma ja haluat vahvistusta muuttamatta jättämiselle, niin tässä on yksi hyvä syy jättää muuttamatta.
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Onneksi löytyy sisaruksia ja vanhemmat ovat "vasta" viisikymppisiä.
Enemmä mua huolettaa että miten me pärjäämme ilman heitä. Kun on niin läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin. Aina kun apua tarvii on voinu turvautua heihin ja kun mies ei aina paikalla niin on jotenkin vaikea edes pyytää häneltä apua vaikka se joskus oliskin mahdollista. Tuntuu siltä että olen vieraantunut miehestäni.Similar threads
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
