Epiduraali kokemuksia?

[Äippä 82]

Heippa kaikille! Haluisin kuulla muiden kokemuksia epiduraalista! Synnytin itse loppuvuodesta poika vauvan. Kun synnytys oli kestänyt 7 tuntia sain epiduraalin. Lapsi oli perätilassa, joten sen takia puudutus vähän viivästyi! Itselle jäi todella huonot kokemukset puudutuksesta. Kun kanyyli selkään laitettiin kaikki oli vielä ok. Mutta kun laitettiin se aine, alkoi järkyttävät kouristukset. Koko selkäranka,jalat ja kädet jäykistyi ja tuli sellaisia kouristuksia. Sen jälkeen puutui kaikki paikat, etten tuntenut kuin oman pääni.. En pystynyt liikuttamaan yhtään edes jalkoja. Tunto rupesi pikkuhiljaa sitten palautumaan. Muuten kyllä puudutus auttoi kipuihin. aina kun ainetta lisättiin tuli samat oireet ja loppujen viimein en sitä enään suostunut ottamaan. Lääkäri kävi tarkastamassa tilanteen moneen kertaan ja sanoi vaan, että kanyyli on pistetty hermoon tai ainakin ihan lähelle ja siitä sitten johtuvat nämä oireet! Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia? En tiedä uskallanko enään ikinä sitä puudutusta käyttää!! :'(

 

[likka -90]

Muistaakseen mitä meillä perhevalmennuksessa kertovat puudutuksista, nii epiduraalin vaikutuksesta alakroppa menee tunnottomaks, ja sen takia eivät anna liikkua epiduraalin laiton jälkeen, koska jalat ei kanna!

 

[sara]

No minulla on positiivinen kokemus. kyllähän siinä meni ala kroppa tunnotomaksi ja oli hirvee kutina. mutta auttoi, tosin puudutus loppui juuri ponnistusvaiheen alussa.

 

[tolnaato]

\

Muistaakseen mitä meillä perhevalmennuksessa kertovat puudutuksista, nii epiduraalin vaikutuksesta alakroppa menee tunnottomaks, ja sen takia eivät anna liikkua epiduraalin laiton jälkeen, koska jalat ei kanna!

Kyllä ne kantaa =) Mä kävin itsekseni vessassa useaan otteeseen epiduraalin laiton jälkeen. Ja ihan ilman apuvoimia kävelin. Ihan annostuksesta riippuu, et miten kauan jalat kantaa. Mulla myöhemmin lisättiin annostuksen määrää, jalat kyllä kantoi sen jälkeen, mutten ilman apua uskaltanut enää vessaan lähteä.
Muuten kyllä ihan hyvät kokemukset epiduraalista. Synnytyksessä vaan paleli ihan tuhottomasti ja paikat tärisi, enkä hallinnut tärinää ollenkaan. Viikon päästä tuli kauhea pääkipu, joka onneks meni parissa tunnissa ohi, mutta kipu oli pahempi kuin synnytyssupparit, kun kipu kohdistui päähän.
Ja epiduraali aiheutti mulle sit synnytyksen jälkeen semmosen, ettenlapsen syntymän jälkeen pystynyt omin voimin pissaamaan, joten kerran jouduttiin katetroimaan.

 

[taustalla]

mulla epiduraali vei kyllä hel...stä taivaaseen. kaikki kivut lähti melkein heti, ei edes jäänyt painon tunnetta paitsi loppuvaiheessa kun pää paino niin maan hirveesti että. ainut että ei enää jalat kantanut. halusin mennä vessaan ja testasivat jalkojen kantoa niinettä pääsenkö kyykkyyn ja ylös ilman apua ja sehän ei onnistanut. sitten koitin pissata astiaan mutta ei onnistunut ja ruettiin laittaan katetria kunnes vauvan sydänäänet hävis ja ei saatu takaisin ja mentiin vauhdilla leikkaussaliin.. että sellasta.

 

[eiepiä]

Itse sain epiduraalin vasten tahtoani(kätilö väitti ettei synnytys muuten etene) joten soitti anestesialääkärin paikalle vaikka huusin vastaan!Vielä lääkärin saavuttua sanoin etten missään nimessä halua epiduraalia jotenka pistivät sen minulle väkisin. Laitto sinänsä ei ollut paha(kuvittelin pahemmaksi) en juurikaan tuntenut mitään. Mutta puudutus puudutti vain toisen puolen, mikä johti siihen että kaikki kivut tuntuivat toisella puolella 100% :/ Että sellaista muuta lääkettä en sitten saanutkaan, kiitos tämän kätilön mainitseman "kivun poistajan" ja avautumisvaiheen kipeät supistukset ja ponnistusvaiheen jouduin työstämään kivut tuntien :attn: Ei kiva

 

[pink82]

Esikoista odottaessa olin ajatellut että jos mahdollista, en ota epiduraalia. Synnytyksessä melko pitkälle pärjäilin pelkillä jyväpusseilla ja ilokaasulla. Koko ajan kätilö kävi ehdottamassa epiduraalia, vihdoin tuntien päästä siihen suostuin. No, siinä menikin sitten pari kolme tuntia, ennen kuin anestesialääkäri vihdoin saapui paikalle. Hetken hän räpelsi mun selän takana, kirosi että täältä suihkuaa verta ja lopuksi sanoi että no, kai se sinne meni. En tiedä mihin koko aineen tyrkkäsi, ei nimittäin vaikuttanut tippaakaan. Olisi myöhemmin ollut tulossa laittamaan sitä uudelleen, mutta ovelta kun kurkkasi niin olikin jo ponnistusvaihe meneillään. Seuraavana päivänä jättimäinen mustelma alaselässä ja lääkäri kävi pahoittelemassa ja kummastelemassa epäonnistumista osastolla.
Silloin päätin että enää en epiduraalia ota, ilmankin pärjää ja ties mitä siitä aineesta seuraa, jos meneekin vielä kehnommin väärään paikkaan.
Toisen lapsen sitten synnytinkin ilman puudutuksia, niin aion myös tämän kolmannen synnyttää.

 

[viekku]

Minulla sujui tosi hienosti, pyysin tulevaankin synnytykseen. Laittamista ei juuri huomannut, selän köyristäminen masun kanssa oli pahinta. Hetken päästä kaikki kivut tiessään. Synnytys sujui hyvin, paitsi, että jouduttiin käyttämään imukuppia, ilmeisesti pää oli vähän väärässä asennossa. Eli siinäkin puudutus oli hyvä. Tikkejäkin tuli muutama, niidenkään ompelu ei tuntunut. Jalat kantoi hienosti, ainoastaan suihkussa alkoi kauhea paleleminen; kätilö kuivasi, kun itse en tärinältä kyennyt. Minä suosittelen!

 

[taustalla]

Minulla pelkkää hyvää sanottavaa epiduraalista. Poisti kyllä täysin supparikivut moneksi tunniksi. Itse vähän pelkäsin miltä sen laitto tuntuu, mutta kun oli asiansa osaava ja tosi kokenut lääkäri asialla, niin ei sitä juuri edes huomannut, eikä tarvinnut edes kovin kippuraan mahansa kanssa päästä, onnistui muutenkin. Olen valmis ottamaan seuraavassakin synnytyksessä, jos tarvis vaatii, pelkkää plussaa koko epiduraali.

 

[meah]

Kolme vuotta sitten ekan kanssa auttoi tosi paljon. Laittaminen ei sattunu ja kivut hävis samantien. Vaikutus vaan loppui just sen verran ennen ponnistusvaihetta, että olis pitäny ajoissa pyytää lisää eikä kärvistellä väkisin.

Nyt tokan kanssa pyysin sitä myös, mutta anestesialääkäri oli just joutunu jonkun hätäsektion takia leikkaussaliin. Lupasivat, että puolessa tunnissa ehtii mun luokse.
Synnytys vaan eteni sitten niin nopeasti, että vauvan pää oli ulkona kun lääkäri kurkkas ovesta, että "täälläkö kaivattiin sitä puudutusta?"

Mutta ei omasta puolesta mitään pahaa sanottavaa.

 

[TaneliKaneli]

Mulla on vähän ristiriitaiset ajatukset epiduraalista.

Vuosi sitten synnytin. Epiduraali laitettiin aikaisemmin kun halusin, koska oli "sopiva hetki". No, tyrkkäs ensin sen "kalvon" läpi (en nyt osaa selittää oikeilla termeillä, papereissa lukee "duraperforaatio") ja lääkäri sanoi heti, että tästä taitaa tulla sulle aika kipeä pää. Joutui pistämään uudelleen ja sitten meni oikeaan osoitteeseen.

No, puudutus pysäytti synnytyksen kokonaan eikä suppareita tullut moneen tuntiin. Jossain vaiheessa sain lisää, eikä auttanut. Taisin saada lisäksi toista ainetta eikä sekään auttanut ja porukalla ihmettelivät mikä oli. No, pylly mulla puutui ja huomasivat että oli kanyyli (?) irronnut, siksi meni väärään paikkaan. Argh. Ei kun pistettiin uudelleen...

Sitten koitti taivas enkä voinut kun nauraa. Olin ollut monta tuntia ilman puudutusta ja se oli aika kauheaa.

Pää oli ihan h****tin kipeä (100x kaikki elämäni pääkivut yhteensä) viikon verran. Kahdesti yritettiin ns. veripaikalla (samanlainen pisto selkään) korjata, toisella kertaa auttoi päiväksi. Onneksi meni lopulta ohi.

Ensi kerralla mietin kyllä hetken ennen epiduraalin ottoa, oli sen verran säätöä tuossa mun tapauksessa. Mutta sitten kun auttoi niin todellakin auttoi.

 

[mamapanya]

Sain esikoisen joulukuussa. Suhtauduin ennakkoon epiduraaliin niin, että katsotaan miltä tuntuu, vaikka selkään pistäminen tuntui ällöttävältä ajatukselta. Ennen synnytystä kärvistelin kotona 4 yötä supistusten kanssa (10-15 min välein), jolloin jo arvelin, että voisin olla epparista kiitollinen.

Lopulta synnytys käynnistettiin, supistuksia tuli niin tiheään ja voimakkaita, että jalat ja kädet alkoi krampata, imppasin ilokaasua kuin hullu, mutta alkoi tulla paniikki, miten ikinä pystyn ponnistamaan, kun voimat on jo kaikki menneet. Kätilö ehdotti epiduraalia ja hyvä että ehdotti!Olin itse jo niin pihalla, etten olisi varmaan edes muistanut/älynnyt pyytää. En juuri edes huomannut kanyylin laittoa, koska olin supistuskipuineni ja ilokaasuineni ihan omissa maailmoissani. Minulle epiduraali oli loistojuttu; en mennyt tunnottomaksi eli supistuskipua jäi, mutta sopivasti. Pystyin supistusten välillä lepäämään ja keräämään voimia. Ponnistusvaiheessa olin ensin seisaallani ja sitten jakkaalla, eli jalat kantoivat hyvin. POnnistusvaihe oli mielestäni helppo ja hallittu ja niinpä synnytyksestä jäi ihan hyvä fiilis. Miään päänsärkyjä tai muita oireita ei tullut, sen sijaan ilokaasumaskista tuli kasvoihin mustelmia, kun olin käytänyt sitä niin voimallisesti...

 

[krisse-80]

Mulla oli epiduraalin laitto ym. ihan ok kokemus, mutta ei se puudutus kyllä auttanut mitään. Kivut oli ihan #&%?$!* silti. En tiä sitten vaikuttiko se, että mulla tuntu supparit vaan pepussa, ei mahalla lainkaan. Maha mulla meinaan puutu ja reidet vähän, mutta supistuskivut oli karmeet. Kai sitä lumevaikutusta silti oli, että tuli vähä rentouduttua ja paikat aukes todella vauhdilla puudutuksen jälkeen. Mut vähä jäi arveluttamaan tuo, ettei siitä sit ollutkaan apua kipuihin, vaikka olin ihan varma, että se auttaa...

 

[Jekkupatteri]

\

Muistaakseen mitä meillä perhevalmennuksessa kertovat puudutuksista, nii epiduraalin vaikutuksesta alakroppa menee tunnottomaks, ja sen takia eivät anna liikkua epiduraalin laiton jälkeen, koska jalat ei kanna!

Ei kyllä mene tunnottomaksi...oliskin mennyt Esikoisen kohdalla halusin epiduraalin ja se laittaminen oli yhtä helv..ä..sattu!! En tiedä oliko vika laittajassa vai missä,mutta ei kyllä toiminut toivotulla tavalla.Nyt kuopuksen kohdalla en todellakaan halunnut epirudaalia.

Lisään vielä: Mullakin lääkäri kehui,kuinka hyvässä asennossa mä sain oltua ja liikkumatta..mutta,mutta kyllä mulla vaan sattu niin maan perk..ti.
<br><br>

 

[Niksu]

Mulla on ollut ihan mahtavat kokemukset. Ekassa synnytyksessä olin aika shokissa, sentit avautu vauhdilla mutta epiduurali veikin kaiken kivun. Kutina vai jäi, mutta muutoin olin ihan kuin ei mitään. Pikkaksen tärräsin. Ponnistusvaihetta edelti tunne, että pallo syntyy takapäästä ja siitä sitten vain ponnistamaan. Toisessa synnytyksessä viikko sitten tiesin, että tämän ihmeaineen haluan. Sen laittoa en noteeraa mitenkään, kun kuitenkin mun synnytykset on niin nopeita olleet, että muo sais mieluummin tökkiä piikillä pisin kroppaa, kuin kärsisin enää yhtäkään supparia. Nyt kätilö sanos, että vauhti sitä luokkaa, että taitaa vauva syntyä ennen vaikutusta, mutta mä halusin epiduraalin ja sain. Autto se ja menikös siitä sitten joku max 45 min ja pallo-tunne oli taas takapäässä. Siitä tunteesta meni 8min ja kaik ohi...Eli mulla vain hyviä kokemuksia. Nukkumatti on kiitellyt hyvästä selästä laittaa, eli tärkeetä on vain hallita kipunsa laiton ajaksi ja olla ihan paikallaan. Se on vaikeeta, mutta mä pystyn kyllä jähmettyyn kivun tullen ku kivi.