Toggle sidebar

Eräänlaista "lapsettomuutta" tämäkin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tete"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="Tete";29485455]Tässä on myös se syy, että en edes uskalla mennä julkisesti sanomaan, että suren lapsien lukumäärän jäämistä kahteen. Koska en ole lapseton enkä edes sekundäärisesti lapseton. Joten ulosanti on juurikin tuota jo edellä nähtyä ala-arvoista, mitä osasinkin odottaa.[/QUOTE]

Ala-arvoisesti puhumista ei tietenkään voi hyväksyä. Mutta saako ihmetellä sitä, miksei voi olla tyytyväinen siihen, mitä on.
 
Sellaisen, joka on saanut lapsensa helposti ja niin monta kuin on halunnut, on vaikea tajuta tätä. Eikä sitä sellainen oikeastaan voikaan ymmärtää. Silti on helppoa tulla tuomitsemaan, heristämään sormea.. Soo soo, johan teillä on perhettä, mitä nyt enempää lapsia haikailette.

Jos suomessakin olisi yhden lapsen politiikka niin eikö kukaan silloinkaan saisi toivoa useampaa lasta? Olisiko se väärin?
 
[QUOTE="V ieras";29485498]Sellaisen, joka on saanut lapsensa helposti ja niin monta kuin on halunnut, on vaikea tajuta tätä. Eikä sitä sellainen oikeastaan voikaan ymmärtää. Silti on helppoa tulla tuomitsemaan, heristämään sormea.. Soo soo, johan teillä on perhettä, mitä nyt enempää lapsia haikailette.

Jos suomessakin olisi yhden lapsen politiikka niin eikö kukaan silloinkaan saisi toivoa useampaa lasta? Olisiko se väärin?[/QUOTE]

Minä olisin halunnut kolme lasta, mutta tuli avioero ja sen jälkeen vaikka mitä inhottavaa. Mutta surin aikani ja pääsin asioista yli. Yhden lapsen politiikka -esimerkki on oikeastaan ihan hyvä. Nyt vähän ymmärrän. Mutta siltikin... "Saako" sun mielestä haluta niin monta lasta tahansa kuin haluaa... "Halusin kymmenen mutta sainkin vain yhdeksän, nyt itken ja suren ja mua ahistaa?"
 
Kuten olen monesti jo sanonut, olen kiitollinen, onnelinnen ja tyytyväinen kahteen lapseeni. Se ei silti vie minulta pois sitä haikeutta ja tunnetta, että perheemme jäi keskeneräiseksi. Opettelu asian positiiviseksi kääntämiseen vie oman aikansa ja siihen asti, kunnes se päivä koittaa kipuilen varmasti asian kanssa.
Itse olen saannut lapseni helpolla, joten en kuulu tähän lapsettomien ryhmäänkään...

Yhden lapsen politiikka onkin hyvä vertaus. Samoin voisi miettiä, että lapsettomuushoidot ovat täysin turhia, koska kaikkien pitäisi vain olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on.
 
Mulla on itsellä hiukan samanlainen tilanne, tosin lapsiluku jää yhteen. Kohtu joudutaan poistamaan.
Kyllä se että ei toista lasta saada, on todella kova paikka.

Olen siitä parille kaverille puhunut, ja olen huomannut että ei olisi saanut. Pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen että on saanu yhden lapsen eikä sairauskaan ole kuolemaksi, mutta kyllä mulla on tosi paha mieli asiasta.

Ymmärrän siis ap:tä täysin.
 
[QUOTE="tiinas";29485538]Mulla on itsellä hiukan samanlainen tilanne, tosin lapsiluku jää yhteen. Kohtu joudutaan poistamaan.
Kyllä se että ei toista lasta saada, on todella kova paikka.

Olen siitä parille kaverille puhunut, ja olen huomannut että ei olisi saanut. Pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen että on saanu yhden lapsen eikä sairauskaan ole kuolemaksi, mutta kyllä mulla on tosi paha mieli asiasta.

Ymmärrän siis ap:tä täysin.[/QUOTE]

Voimia sinulle!
 
[QUOTE="minää";29485518]Minä olisin halunnut kolme lasta, mutta tuli avioero ja sen jälkeen vaikka mitä inhottavaa. Mutta surin aikani ja pääsin asioista yli. Yhden lapsen politiikka -esimerkki on oikeastaan ihan hyvä. Nyt vähän ymmärrän. Mutta siltikin... "Saako" sun mielestä haluta niin monta lasta tahansa kuin haluaa... "Halusin kymmenen mutta sainkin vain yhdeksän, nyt itken ja suren ja mua ahistaa?"[/QUOTE]

Et kysynyt minulta, mutta miksi ei saisi? Tai siis paremminkin muotoiltuna; miksi apukeinoja lastensaamisessa käyttävät eivät saisi haluta enempää lapsia, jos oma lapsiluku ei tunnu olevan täynnä vielä sen "sallitun" yhden tai kahden jälkeen? Monella parilla on etukäteen haaveita ja ajatuksia perheen koosta, sitten parin vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen kuullaan, että ei tule ehkä yhtäkään. Silloin keskittää yleensä ajatuksen siihen "jos me edes yhden saisimme" -moodiin. Toisilla hoidoissa käy hyvin, saadaan yksi, ehkä se toinenkin. Silti se alkuperäinen haave ja mielikuva, mitä on aikoinaan yhdessä rakennettu, kummittelee siellä taustalla, jospa vielä yhden saisi.

Mä uskon, ett suurimmalla osalla on joku tietty lapsiluku jossain alitajunnassa. Meillä se oli ennen lapsettomuustuomiota kolme lasta. Hoitojen alussa toive muuttui realistisemmaksi; jos saisimme edes yhden. Mutta tiesin jo silloin, että jos saamme yhden, niin suren mahdollisen sisaruksen puuttumista. Toista odottaessani tiesin ja tunsin (toivon) ettei tämä ole viimeisemme. Aiomme ainakin yrittää kolmatta vielä joskus, ettei tarvitse myöhemmin miettiä, että olisiko sittenkin pitänyt ja mitä jos.
 
[QUOTE="minää";29485518] "Saako" sun mielestä haluta niin monta lasta tahansa kuin haluaa... "Halusin kymmenen mutta sainkin vain yhdeksän, nyt itken ja suren ja mua ahistaa?"[/QUOTE]

Saako haluta lasta ylipäätään? Neljä lasta on täysin eri asia kuin kymmenen. Se, että ihminen haluaisi suuren perheen on ilmeisesti rikos nykyaikana?
 
[QUOTE="Tete";29485543]Jäi näköjään välistä.

Tätä pitäisi miettiä onko tämä vaihtoehto meille. Minulla ei myöskään ole tietoa, onko tässäkin sellaisia raja-ehtoja kuin esim. adoptoinnissa on...[/QUOTE]

Ei ole reunaehtoja, käsittääkseni. Ainut on, että kela saattaa päättää olla korvaamatta osaa kalliista hoidosta, joka on tehtävä yksityisellä klinikalla, koska teillä on jo kaksi lasta. Psykologilla on myös käytävä (kuuluu käytäntöön lahjasolujen kanssa).

Lahjasolujen hintaa ei korvata muutenkaan ja se vaihtelee klinikoittain, kannattaa vertailla. Teidän tapauksessanne aloittaisitte varmasti insseillä, jotka ovat vielä melko halpoja ja jos hyvin käy, niin saatat raskautua jo kerrasta.
Koska miehesi on nyt hedelmätön, kela voi mahdollisesti korvata teille kolmeen rankempaan hoitoon saakka kuluja, koska teillä ei ole aiempia hoitoja taustalla. Korvauksen jälkeen inseminaatio soluineen maksaa pahimmillaan kai noin 1000€ klinikasta riippuen, monissa vähemmänkin ja IVF:stä pulitimme kaikkineen kai 3000€ lääkkeineen, ultrineen jne.
 
Kannattaa ehkä kuitenkin selvitellä asiaa, varsinkin jos rahatilanne ei ole ongelma (niin kuin olin ymmärtävinäni yhdestä aikaisemmasta viestistä). Yksikin hoito voi tuottaa tulosta, olette ilmeisesti kuitenkin nuoria eikä sinulla ole todettu hedelmällisyydessä ongelmia...

Meillä tämänhetkisen ainokaisen saamiseen meni 6000-7000 euroa, mutta ei ole kaduttanut hetkeäkään. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja -vieras-:
Kannattaa ehkä kuitenkin selvitellä asiaa, varsinkin jos rahatilanne ei ole ongelma (niin kuin olin ymmärtävinäni yhdestä aikaisemmasta viestistä). Yksikin hoito voi tuottaa tulosta, olette ilmeisesti kuitenkin nuoria eikä sinulla ole todettu hedelmällisyydessä ongelmia...

Meillä tämänhetkisen ainokaisen saamiseen meni 6000-7000 euroa, mutta ei ole kaduttanut hetkeäkään. :)
Click to expand...

(Tässä summassa siis on mukana useita kevyempiä ja raskaampia hoitoja, viisi yritystä kaiken kaikkiaan.)
 
Rahatilanne ei välttämättä olisi ongelma. Koska en ole asiaa aiemmin ajatellut en pysty vastausta sanomaan ja miehenkin mielipiden painaa vaakakupissa melkoisesti. Tässä herää myös kysymys: kehtaisinko lähteä hoitoihin, koska niin monet lapsettomat jonottavat niihin ensimmäisen lapsen toivossa. Mielummin annan muille mahdollisuuden vaikka vain sen ainokaisensa saamiseen. Koska tiedän miltä tuntuu toivoa lasta.
 
Yksityisille klinikoille ei yleensä juurikaan joudu jonottamaan, joten ette varsinaisesti syrjäyttäisi ketään jonosta... Ja kyllä siellä muutkin sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivät käyvät. Mekin ehkä jossain vaiheessa lähdemme yrittämään toista lasta, sitten kun tämän ensimmäisen imetys on ohi.
 
Kuule Tete, kun en minä mitenkään voi sulle lapseksi muuttua. Tete haluaa lapsen, kaikki haluaa lapsen ja kohta koko maailma haluaa lapsen. Ei tämä yhteiskunta niin vain toimi....!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaf:
mutta mikset sinä silloin aikanasi ajatellut, mitä olet jo saanut (miehen, koulutuksen, kodin, työn, ystäviä, kivan lapsuuden perheen?). Miksi et ollut onnellinen ja hyväksynyt lapsettoman tilanteesi?

olisitko tehnyt niin ihan ongelmitta, jos nuo hormonihoidot eivät olisi tehonneet? miettinyt vaan, että ei tunnu missään, keskityn kivoihin juttuihin, eihän kukaan edes kuollut.
Click to expand...

Olisimme adoptoineet, koska vika (joka oli siis minussa) oli tiedossa jo etukäteen. Alkaessamme yrittää ensimmäistä lasta olimme 25v, ajattelimme että vuosia on serran verran edessä että ehtisimme mahdollisesti mukaan kahteen adoptiorumbaan. Suvussamme on aikaisemmin adoptoitu lapsia sekä kotimaasta että ulkomailta, se ei ollut meille mikään kynnyskysymys.
Lapsettomuus on kipeä asia. Aina. Mielestäni suru olla tulematta äidiksi ollenkaan ei ole verrattavissa suruun saada neljän lapsen sijasta kaksi. Omassa työssäni näen kun kun esimerkiksi niitä ns."kalliita" lapsia syntyy, tarkoittaen niitä ankarilla ja usein pitkäaikaisillakin hoidoilla aikaansaatuja lapsia. Kun saa todistaa hetkeä, kun vanhemmat saavat syliinsä sen kaivatun, käsittämättömän ihmeen ja lahjan, se on jotain mieletöntä, vedet tulevat silmiin joka kerta. Lapset ovat lahja ja en tarkoita aliarvioida aloittajan surua, vaan asettaa asiat oikeaan mittasuhteeseen. Onko niille kahdelle jo olemassaolevalle lapselle oikein katsoa, kun äiti kaipaa koko heidän lapsuutensa jotain sellaista, mitä ei koskaan saanut? Mielestäni ei ole.
 
[QUOTE="Tete";29485455]Niinhän se taitaa olla. Ja se varmasti satuttaa.

Tässä on myös se syy, että en edes uskalla mennä julkisesti sanomaan, että suren lapsien lukumäärän jäämistä kahteen. Koska en ole lapseton enkä edes sekundäärisesti lapseton. Joten ulosanti on juurikin tuota jo edellä nähtyä ala-arvoista, mitä osasinkin odottaa.[/QUOTE]


Kannattaa varmaan miettiä mikä on oikea ongelmasi, jos mikään ei riitä.
Luuletko että vika päässä korjaantuisi jos tekisit vielä 2 tenavaa.
Turha toivo.
 
No omapa on asias jos haluat käyttämääni nimimerkkiä käyttää, tai no onhan sulla noi isot kirjaimet. Tää vaan on mun nimimerkki niille hieman karrikoiduimlille mielipiteille - ettet ihmettele
 
[QUOTE="Tete";29485564]Saako haluta lasta ylipäätään? Neljä lasta on täysin eri asia kuin kymmenen. Se, että ihminen haluaisi suuren perheen on ilmeisesti rikos nykyaikana?[/QUOTE]

Mitä teet neljällä lapsella, kerro?
Kyllä todellakin tollanen lasikatras on tyhmyyden merkki nykyaikana. Luuletko että tulevat polvet kiittää jos kaikki ajattelis niin kuin sinä ja lisääntyis niin kuin kanit.
Pitäs ajatella vähän tätä maapallonkin kestävyyttä. Mutta sehän on sinunkaltasille vauvasuihkulle ihan naurettava ajatus että ympäristökin otetaan huomioon, "suomi tarvitsee veronmaksajia" riittää aina vastauksesi. Aivan ku Suomea ei koskettais luonnonlait.
 
[QUOTE="tete";29485744]No omapa on asias jos haluat käyttämääni nimimerkkiä käyttää, tai no onhan sulla noi isot kirjaimet. Tää vaan on mun nimimerkki niille hieman karrikoiduimlille mielipiteille - ettet ihmettele[/QUOTE]

No ei se niin originelli ole, että siitä kannattaisi edes mainita.
 
En nyt koko ketjua jaksa lukea, en edes aloitusta kokonaan. ?
Mutta on ihan sallittua tuntea kärsivänsä lapsettomuudesta, vaikka niitä lapsia jo olisikin..
Niin ku minun yks tuttu itku silmässä sen sanoi hyvin, ett hän niin paljon kärsii lapsettomuudesta vaikka onhan hänellä kolme ihanaa lasta, mutta kun hänen syliin mahtuis vielä niin monta. Hänel siis taustalla pcos, avustettuja raskauksia, luomuja, keskenmenoja... kyllä niitä lapsia saa haluta saada useammankin
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa