Eräs elämäni noloimmista hetkistä

[noloa vai ei]

oli se että, en lyönyt takaisin, kun eräs nainen iski minulta silmän mustaksi erään baarin ulkopuolella (ja siis olen itsekin nainen). Siis en ole millään tavalla väkivallan kannattaja, mutta oikeasti pelottaa ajatus siitä, että mitä jos samalla tavalla tapahtuu jossain pahemmassa tilanteessa.

En ymmärrä mikä minuun meni, siis että miksi lamaannuin niin totaalisesti. Ajatukset vain pyörivät päässni tyyliin "itseään pienempää ei saa lyödä, se on raukkamaista." "Jos mä lyön takaisin, niin mä joudun vankilaan kun olen puolustanut itseäni". Niin ja ylipäänsä mun täytyy oikeasti olla todella raivoissani, että pystyisin lyömään jotakuta, ja en pysty saamaan itseäni sellaisen raivon valtaan silmänräpäyksessä, jos vaikka joku hyökkää kimppuuni.

Jotenkin vain kerta kaikkiaan hävettää tällainen avuttomuus tilanteessa, jossa oikeasti olisi pitänyt kyetä tekemään jotain.

 

[MarieHos]

Hä? Ja se on nolo hetki vai? Noloa olis ollut alkaa johonkin cat fightii pienissä humaloissa.
Tyhmä on se, joka nyrkkiä heilauttaa.

 

[lakaisukone]

Hä? Ja se on nolo hetki vai? Noloa olis ollut alkaa johonkin cat fightii pienissä humaloissa.
Tyhmä on se, joka nyrkkiä heilauttaa.

Peesailen

 

["tii"]

sä olit se fiksu. mä oisin varmaan kattonu vaan sitä toista akkaa ja tokassu jotain,että helpottiko tai että ootpa kypsä.

 

[ap.]

Siis tuossa tilanteessa varmaan toiminkin oikein, olettaisin. Se mikä mua pelottaa omassa reagoinnissani on,että mitä jos lamaannun samalla tavalla oikeasti pahassa tilanteessa, siis jos vaikka joku yrittää raiskata tai muuta sellaista.

 

[MarieHos]

Siis tuossa tilanteessa varmaan toiminkin oikein, olettaisin. Se mikä mua pelottaa omassa reagoinnissani on,että mitä jos lamaannun samalla tavalla oikeasti pahassa tilanteessa, siis jos vaikka joku yrittää raiskata tai muuta sellaista.

Eiköhän sillon tule kunnon adrenaliini ryöppy joka antaa sulle voimaa tollasess tilanteessa. Raiskaus on vähän eri asia kun joku känninen ämmä baarissa nyrkki pystyssä ;D