eri tulevaisuuden suunnitelmat

[tulevaisuuden ongelma]

Jos joku osaisi neuvoa...

Olemme mieheni kanssa noin 3-kymppisiä, ja olemme seurustelleen 7 vuotta. Vielä muutama vuosi sitten meillä oli samanlaiset haaveet: muutto maalle ja matkustelua. Muutimmekin muutama vuosi sitten maalle ja mielestäni olimme tyytyväisiä maalla asumiseen.

Nyt sain töitä toiselta paikkakunnalta (myös maalla) ja olen kovin innoissani, sillä harvemmin työpaikkoja löytyy maalta. Mies ei kuitenkaan halua muuttaa maalle. Hän haluaa kaupunkiin. Kaipaa kuulemma sosiaalisia kontakteja. Hän myös sanoo, ettei ole olut onnellinen asuessamme maalla, sillä välillä on ollut yksinäistä.

En itsekään ole mikään erakkoluenne, vaan olen käynyt "tankkaamassa" itseni sosiaalisilla suhteilla silloin tälöin kaupungissa (eli menen muutamaksi päiväksi kaupunkiin tapaamaan ystäviäni). Lisäksi meilailen ja soittelen ystävilleni. Joskus harvoin meille tulee tänne maalle ystäviä käymäänkin.

Haluan todella tuon työpaikan, mutta mies ei halua muuttaa sille paikkakunnalle, koska se on maalla. Ei halua jäädä nykyiseenkään kotiin, koska sekin on maalla. Mikä neuvoksi? Jos muutamme eri paikkakunnille, niin jotenkin koen, että eroaisimme. En haluaisi asua yksin...

Yksi iso ongelma on tässä sekin, että olen yhtäkkiä alkanut haluamaan omia lapsia. Tämä tuli itsellenikin yllättäen viime syksynä eteen, sitä ennen luulin, etten halua lapsia. Mies ei halua lapsia. Haluaisin asettua aloilleen, ostaa talon, perustaa perheen. Mies haluaa vain huidella.

Rakastamme molemmat toisiamme ja muuten meillä menee tosi hyvin. Tulevaisuus nyt vain näyttää kovin synkältä, koska suunnitelmamme ovat niin erilaiset. Mikä tässä oikein auttaa neuvoksi? Olisi todella kurjaa erota, sillä en usko että koskaan voisin löytää yhtä ihanaa miestä.

 

[Vanha viisaus]

Ei ole yhteistä tulevaisuutta, jos ei ole yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia ja päämäärää.

Huomaatko, että omatkin haaveesi ovat kovin ristiriitaisia? Haluat miehen muuttavan jonnekin työpaikkasi vuoksi vaikka samaan aikaan haluaisit saada lapsen. Mieskö sitä sitten kotona hoitaisi paikkakunnalla, johon hän ei edes halua muuttaa?

 

[tulevaisuuden ongelma]

Huomaatko, että omatkin haaveesi ovat kovin ristiriitaisia? Haluat miehen muuttavan jonnekin työpaikkasi vuoksi vaikka samaan aikaan haluaisit saada lapsen. Mieskö sitä sitten kotona hoitaisi paikkakunnalla, johon hän ei edes halua muuttaa?

Kyse ei ole pelkästään omasta työstäni, vaan ylipäätään maalle muutosta. Olisi valmis luopumaan ihanasta työpaikasta, jos mies ylipäätän haluaisi muuttaa maalle edes johonkin. Enkä minä sitä lasta juuri nyt halua, vaan ehkä parin vuoden päästä.

Ja päiväkodit ovat olemassa ja äitiysloma...

 

[Nurmikoi]

Minäkin mietin välillä päätäni puhki, onko tulevaisuus uuden miesystäväni kanssa mahdollinen. Hän tahtoisi mieluiten asua ihan kaupungin keskustassa, Helsingissä, lähellä kaikkea, keskellä hälinää. Minä voisin asua maalla, ja lähiökin on ok. Muuten menee hyvin, mutta kuinkahan löydämme yhteisen sävelen tästä? Hänelle ei siis riitä, että asuisi lähellä kaupunkia, vaan todella jossain Kruunuhaassa tms. Minä en moista voisi kuvitella. Monia keskusteluja tultaneen käymään!

 

[hopis]

Vakiintuneessa suhteessa on ihan normaali kuvio, että nainen rupeaa kaipaamaan jotakin muutakin elämältään kuin vain pelkkää kahdestaan kuhertelua. Tietyllä tavalla sinä jo haalit vakautta, rauhaa ja perhettä ympärillesi, kun haluat oman talon, maaseudun rauhaa, vakituisen työn unelmaympäristössä sekä sen jatkoksi lapsia.

Miehesi sen sijaan ei ehkä vielä tiedä, mitä hän haluaa. Onkohan talo maalla ollut oikeasti sitä, mitä kumpikin haluaa vai eikö miehelle maalaiselämä ollutkaan sitä, mitä hän halusi? Moni kieltämättä haaveilee asumisesta maaseudun rauhassa, jossa omakotitalotkin ovat edullisia, mutta jos on tottunut kaupungin palveluihin ja jos omat ystävät jäävät kaupunkiin, niin muutos saattaa olla liian suuri.

Muutin itse aikoinaan miehen perässä n. 50 km:n päähän Helsingistä, jonne jäi perheeni ja kaikki ystäväni. Kipuilin suhteessa varmasti ainakin 3 vuotta ennenkuin sain ensimmäisen lapsen ja pikkuhiljaa sain itse uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta. Varsinkin lapsen lähdettyä päiväkotiin tutustuin uusiin aikuisiin ja sain hyviä ystäviä sitä kautta. Kun aloin sopeutumaan uudelle paikkakunnalle, niin moni ystäväni muutti Helsingistä pois halvempien asuntojen perässä, joten loppujen lopuksi ainakaan ystävien takia jääminen Helsinkiin ei olisi ollutkaan järkevää.

Minusta sinun pitää kuunnella omaa ääntäsi ja omia tuntemuksiasi. Totta kai voit antaa aikaa miehelle ja seurata, mihin suuntaan hänen tuntemuksensa kehittyvät. Jos kuitenkin näyttää siltä, että teidän näkemyksenne tulevaisuudesta eroavat kovasti, niin on hyvin todennäköistä, että joudutte eroamaan, koska pakottaminen lapsentekoon tai lapsihaaveen hautaaminen ovat niin isoja asioita, että ne katkeroittavat.

 

[elämää nähnyt kuitenkin]

Huomaatko, että omatkin haaveesi ovat kovin ristiriitaisia? Haluat miehen muuttavan jonnekin työpaikkasi vuoksi vaikka samaan aikaan haluaisit saada lapsen. Mieskö sitä sitten kotona hoitaisi paikkakunnalla, johon hän ei edes halua muuttaa?

Kyse ei ole pelkästään omasta työstäni, vaan ylipäätään maalle muutosta. Olisi valmis luopumaan ihanasta työpaikasta, jos mies ylipäätän haluaisi muuttaa maalle edes johonkin. Enkä minä sitä lasta juuri nyt halua, vaan ehkä parin vuoden päästä.

Ja päiväkodit ovat olemassa ja äitiysloma...

Ai että se mies elättäis sut sitten ja ne lapset siellä Perähikiällä? Jonne se mies ei ikinä ees halua muuttaa? Ei kuulosta kauhean realistiselta näin suoraan sanoen.

Taidat olla aika nuori, eläppä vielä muutama vuosi ja katso sitten uudelleen niitä lapsi ja perhe suunnitelmia.

 

[n 37 v]

Minäkin mietin välillä päätäni puhki, onko tulevaisuus uuden miesystäväni kanssa mahdollinen. Hän tahtoisi mieluiten asua ihan kaupungin keskustassa, Helsingissä, lähellä kaikkea, keskellä hälinää. Minä voisin asua maalla, ja lähiökin on ok. Muuten menee hyvin, mutta kuinkahan löydämme yhteisen sävelen tästä? Hänelle ei siis riitä, että asuisi lähellä kaupunkia, vaan todella jossain Kruunuhaassa tms. Minä en moista voisi kuvitella. Monia keskusteluja tultaneen käymään!

Eikö kannattaisi etsiä puoliso joka on näinkin suurissa kysymyksissä samalta planeetalta?

 

[mimmulli]

Mieskö sitä sitten kotona hoitaisi paikkakunnalla, johon hän ei edes halua muuttaa?[/quote]

Ai miksei mies voisi hoitaa lasta kotona ja vaimo tuoda leivän pöytään? Meillä ainakin minä teen uraa ja mies keskittyy perheeseen, pelkkä neuvottelukysymys mielestäni.

 

[tulevaisuuden ongelma]

Vakiintuneessa suhteessa on ihan normaali kuvio, että nainen rupeaa kaipaamaan jotakin muutakin elämältään kuin vain pelkkää kahdestaan kuhertelua. Tietyllä tavalla sinä jo haalit vakautta, rauhaa ja perhettä ympärillesi, kun haluat oman talon, maaseudun rauhaa, vakituisen työn unelmaympäristössä sekä sen jatkoksi lapsia.

Miehesi sen sijaan ei ehkä vielä tiedä, mitä hän haluaa.

Juuri tätä meillä on nyt!

Onkohan talo maalla ollut oikeasti sitä, mitä kumpikin haluaa vai eikö miehelle maalaiselämä ollutkaan sitä, mitä hän halusi? Moni kieltämättä haaveilee asumisesta maaseudun rauhassa, jossa omakotitalotkin ovat edullisia, mutta jos on tottunut kaupungin palveluihin ja jos omat ystävät jäävät kaupunkiin, niin muutos saattaa olla liian suuri.

Mies kyllä tietää mitä maalla eläminen on, on itse maalta kotoisin. Luulen, ja tiedän, ettei hän oikein tiedä, mitä haluaa tehdä elämässä. Ei edes sitä, missä kaupungissa asua, jos kerta haluaa kaupunkiin. (Tietää enemmän mitä ei halua tehdä kuin mitä haluaa )

Ajattelin nyt tehdä sitten niin, etä muutan itse työni perässä tuonne pikkupaikakkunnalle ja mies voi tulla mukaani jos haluaa. Jos ei halua niin menköön mihin haluaa. Erota en kuitenkan halua (eikä mieskään sitä halua). Ehkä minun täytyy vain odottaa ja odottaa, että mies joskus haluaisi asettua. Vai tapahtuukohan sellaista koskaan?

Ehkä tästä jotain kompromisseja voisi löytyä. Muuttaminen jossain vaiheessa vaikka lähemmäs kaupunkia. Ja vaikka sijaisvanhemmaksi alkaminen (vaikkei se toki ole sama kuin omat lapset.) No, kattellaan...

ja sinulle "elämää nähnyt kuitenkin": olen tosiaan lähemmäs 3-kymppinen, ei tässä kauhean kauan voi enää pohtia teoriassa niitä perhesuunnitelmia, naiset kun eivät voi hedelmöittyä ikuisuuksien ajan, toisin kuin miehet.