Toggle sidebar

Erilainen koulutustausta parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Emmy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

Emmy

Vieras
Voi olla, että tästä aiheesta on jo keskusteltu, mutta en onnistunut saamaan vanhoja keskusteluja näkyville, joten jos joku viitsisi heittää jonkin asiallisen kommentin :)

Lyhyesti: olen seurustellut kumppanini kanssa jo useamman vuoden ajan ja isompia ongelmia ei ole ilmennyt. Viihdymme hyvin toistemme seurassa, meillä riittää aina puhuttavaa ja koen itseni ihan onnelliseksi. Toisinaan päänvaivaa tuottaa kuitenkin erilaiset koulutuksemme ja siitä ilmeisesti aiheutuvat erilaiset kiinnostuksen kohteemme. Kumppanini on ihan hyvin koulutettu (AMK-tutkinto tekniseltä alalta), mutta täysin erilaisella alalla kuin itse olen (humanisti).

Arvostan paljonkin lukeneisuutta, teatteria ja muuta kulttuuria. Toiselle puoliskolleni tärkeää on taas käytäntö ja itse tekeminen, mikä voi juontaa juurensa ammattikoulutaustasta, jonka hän kävi ennen AMK:ta. Toisinaan huomaan hermostuvani naurettavankin paljon, kun paljastuu, ettei kumppanini tiedä esim. mitä antikvariaatti tarkoittaa tai ei osaa sanoa järkevää syytä, miksei ole ikinä äänestänyt vaaleissa. Vaikea tietysti määritellä, mitä yleisivistykseen kuuluu, mutta mielestäni tietyt asiat nyt vain ovat sellaisia, että ne on tiedettävä.

Onko muilla vastaavia tilanteita ja miten olette ratkaisseet ne? Kuten sanottu, muuten meillä menee hyvin, enkä tiedä, olenko naurettava vetäessäni herneet nenään, kun toinen ei esim. pidä kirjoja tärkeinä.
 
Kuulostaa ihan entiseltä lyhytaikaiselta poikakaveriltani. Häntä ei kiinnostanut uutiset tai muutenkaan mitkään yleissivistävät asiat. Muistan kun tulin töistä kotiin ja päivällä oli tapahtunut joku suuronnettomuus, josta kaikki mediat vaahtosivat. Mies oli istunut television ääressä koko päivän, mutta katsonut elokuvia videoilta. Kommentoi vaan, että ""ai jaa..."" ja jatkoi leffan töllötystä. Tämä oli nyt vain yksittäinen tilanne, mutta niitä oli joka lähtöön. Suhde loppui siis muistakin syistä..
Sinänsä koulutustausta ei merkitse välttämättä mitään. Olen käynyt kouluja ja opiskelen yliopistossa jälleen. Nykyinen avomieheni on käynyt peruskoulun ja siinä kaikki. Silti hän työn kautta sivistynyt ja kiinnostunut asioista.
En voi sanoa muuta kuin että kyllä siinä hermot menee jos yhteisiä intressinaiheita on vähän..
 
Olet naurettava. Sinun tapasi elää ja ajatella ovat muka ainoat oikeat. Hän voisi yhtä hyvin arvostella sinua, suuttua siitä millainen olet ihmisenä, kyseenalaistaa koko persoonasi ja maailmankatsomuksesi. Mitäs siihen sanoisit? Laskeudu sieltä kukkulaltasi ja lakkaa kuvittelemasta olevasi älyllisesti ylivertainen yhtään keneekään nähden. Kyllä ihmiset olivat syvällisiä, ajattelevia ja onnelllisia jo silloin kun asuivat torpissa keskellä metsää. Vaikka eivät äänestäneet tai tienneet mikä antikvariaatti on. Kuinka paljon arvostat esim tunneälyä, herkkyyttä, elämänkokemusta, käden taitoja, empaattisuutta jne?
 
Minä ymmärrän alkuperäistä. En ole koskaan seurustellut muun kuin akateemisen ihmisen kanssa. Akateemisissakin on kyllä paljon aika keskinkertaisia tyyppejä, sellaisia tuutkintonsa perslihaksilla puurtaneita tyyppejä, joiden äly ei paljon ympäristöä säihkäise.
 
Ps. Ja ihminenhän saa valita kumppaninsa juuri niillä kriteereillä kuin haluaa. Meitä on joka lähtöön ja kaikille löytyy elämänsä aikana usempikin kumppani. Minä pidän tärkeänä akateemista koulutusta ja tavallista suurempaa älykkyyttä. Ulkonäöllä ja varallisuudella ei taas esim. ole mitään merkitystä. Toiset valitsevat toisin.
 
Jos AMK:n käynyt mies ei tiedä mikä on antikvariaatti niin se ei kyllä johdu siitä, ettei ole istunut vuositolkulla kuuntelemassa professoreita vaan ihan silkasta yleistiedon puutteesta.
 
En nyt tiedä onko oikeutta vetää herneitä nenään jos miestä eivät kirjat kiinnosta tai ei tiedä sinun mielestäsi yleisivistykseen kuuluvia juttuja.

Te molemmat olette omalla alallanne hyviä ja tärkeämpää olisikin nyt miettiä, että kuulutteko te kaksi yhteen, jos tällaisesta asiasta joutuu harmistumaan useinkin.
 
Jos kumpikin pystyy hyväksymään sen, että toisen taustat on vain erilaiset, niin pahempia ongelmia ei pitäisi syntyä. Jos toinen pitää kulttuurista ja toinen tekemisestä, niin se on OK. Ongelmat tulevat vasta siinä vaiheessa, kun omaa arvomaailmaa aletaan pakkosyöttää toiselle tai kun toisen taustaa aletaan halveksimaan.

Itselläni viimeisin, vastikään eroon päättynyt suhde oli vaikea nimenomaan erilaisuuden takia. Vaikka hänellä oli yo-paperit, hän kirjoitusten jälkeen toimi lähinnä tavallisena duunarina ja myöhemmin perusti yksityisyrityksen, jossa oli ainoana työntekijänä. Hän teki konkurssin n. 5 vuotta sitten ja on ollut työttömänä siitä lähtien. Mikään lukuihminen hän ei ole koskaan ollut ja yleissivistyksessä on - minun mielestäni - valtavia aukkoja. Hänellä on hyvä tietämys entiseen työhönsä liittyvistä asioista, mutta hyvin kapeaksi katsoisin hänen osaamisalueensa.

Itsellä taas on FT-paperit luonnontieteelliseltä alalta. Melkein kaikki mahdollinen kiinnostaa maan ja taivaan väliltä.

Toisen yleissivistyksen puute hidastaa kommunikaatiota. Kaikkea ei ymmärretä puolesta sanasta. Se on vähän rasittavaa, mutta rautalanganväännön taidon on todellakin oppinut erittäin hyvin. Opin kärsivälliseksi ja suvaitsevaksi toisen erilaisuutta kohtaan. Ilmeisesti kuitenkin minun taustani alkoi lopulta häntä ärsyttää ja hän hyökkäsi armotta kimppuuni, mikäli tein jossain pienimmänkin erehdyksen tai näki minussa jonkin virheen. Loppuaikoina tätä käytöstä oli nähtävissä enenevissä määrin.

No, emme ole enää yhdessä.
 
Miesystäväni on insinööri ja tohtori, minä aika tavallinen duunari. Koulutustausta ei haittaa, vaikka joskus pitää jotakin asiaa selittää toinen toiselleen, kun emme ymmärrä kaikkea toistemme elämistä.

Jos sielut sopivat yhteen, koulutuksen ei pitäisi haitata. Eikä koulutus vielä takaa yleissivistystä; sitä saa lukemalla kirjoja, lehtiä ja seuraamalla aikaansa.
 
Voi olla käynyt minkälaisen koulun tahansa ja silti on esim. sosiaalisesti täysin epäkelpo. Näihin törmää töissäkin paljon. Tohtorimiehiä, joiden käytöstavat ja sosiaaliset taidot ovat surkeat. Joku korkeasti koulutettu ei välttämättä ymmärrä tai ole kiinnostunut mistään muusta kuin omasta erikoisalastaan. Riippuu henkilöstä, ei koulutustaustasta..

Kieltämättä se voi nakertaa kunnioitustasi miestä kohtaan, jos hän ei tiedä simppelimpienkään sivistysanojen merkitystä. Minulla ei-niin-kouluttautunut mies (minulla akateeminen koulutus), mutta silti olemme samalla aallonpituudella. Hänellä paljon syvällisiä ajatuksia ja hyvin pohdittuja mielipiteitä eikä yleissivistyksessä mitään ammottavia aukkoja. Aiemmin taas yksi suhde kariutui kun mies oli niin tyhmä ja yksinkertainen. Hän oli kyllä sitä sorttia, ettei olisi varmaan tiennyt mitä sana antikvariaatti tarkoittaa..

Mikä on itsellesi tärkeää? Minulle koulutustaustaa tärkeämpi oli se, että miehellä on aikaa olla minun ja nykyään myös lapsemme kanssa. Korkeasti koulutetuilla miehillä on usein myös työ, joka voi olla hyvin stressaavaa ja vaatia paljon kotoa poissaoloa. Arvostan enemmän kotona läsnäoloa kuin hienoja titteleitä tai painavaa palkkapussia.
 
Minä olen paljon kouluja käynyt ja mieheni ei. Alkaa mitta täyttyä siitä rautalangan vääntämisestä. Olemme aivan eri aaltopituuksilla. Alussa sujui, kun pidettiin vaan hauskaa, mutta nyt arjen myötä erilaisuus korostuu. Kaipaan keskusteluja kotona. Jotkut sanovat, että keskustele ystävien kanssa ja töissä, mutta mielestäni henkinen yhteys kumppanin kanssa on olennainen. Sänkypuolella ei ole ongelmia.
Ehkä edelleenkin on niin, että jos älyt ei ole aivan tasapainossa, on kuitenkin parisuhteessa yleensä parempi, jos älykkäämpi on mies eikä nainen???
 
Sinullakin on aukko yleissivistyksessä. AMK:ssa ei ole professoreita! Lehtoreita, yliopettajia ja tuntiopettajia kyllä on.

Näkyy menneen tämä sumutus siitä, että ammattikorkeakoulut olisivat oikeita korkeakouluja ts. yliopistoja.

Kohta kaikki luulevat että esim. Insinööri AMK = Diplomi-insinööri. Ei mene varmaan aikaakaan, kun ihmiset luulevat Sairaanhoitaja AMK:ta lääkäriksi.
 
Kiitos vastauksista! Joku tiedusteli, mitä minulle merkitsevät esim. empatia, hellyys ja kädentaidot. Paljonkin, ja juuri noiden piirteiden takia ihastuinkin aikoinani miesystävääni. Kirjoitin, että suhteessamme on kaikki muut asiat hyvin paitsi mitä nyt välillä tuskastun erilaísuuteemme tiedollisella tasolla. Tarkoitin tätä, sillä kumppanini on sataprosenttisen luotettava ja rehellinen, rakastaa minua, on mukava, huumorintajuinen ja työteliäs. Kiintoisa juttu sinänsä, että huolimatta erilaisista koulutustaustoistamme meillä riittää aina yhteistä puhuttavaa.

En tarkoittanut kirjoituksellani, että asettaisin muka itseni miesystäväni yläpuolelle. En todellakaan. Sitä paitsi arvostan paljon ns. duunareita, vaikka itse enemmän teoriaihminen olenkin. Halusin vain tietää mielipiteitä, kuinka yleistä on tympääntyä toisinaan siihen, että toinen ei tiedä jotain, mitä itse taas pitää yleissivistykseen kuuluvana.
 
Minä tympäännyin mieheni tiettyihin sivistysaukkoihin tosi paljon alussa. Ajan myötä ne lakkasivat haittaamasta, koska hän on minulle on kuitenkin tärkeämpää se, että hän on 'hieno ihminen'. Siis mm. loistava ihmisten kanssa, tasapainoinen, hauska, hyvä suhteellisuudentaju - asioita joissa häntä ihailen eikä sitten pienet puutteet enää haittaa. Nykyään noi aukot vain ohitan olankohautuksella - selitän asian - ja sitten päästään eteenpäin. Sitä paitsi joissain asioissa, mm. talouteen liittyvissä, mulla on selvästi huonompi yleissivistys itsellänikin, joten ei ole reilua häneltäkään kaikkea olettaa...
 
Tässä myös jotain ajatuksia...

Mä en itse usko, että kyse on välttämättä tietystä koulutusasteesta vaan yleensä ihmismielen kiinnostuksen eroista. Itse olen VTM ja mies mua selkeästi korkeammin koulutettu tekniikan tohtorina.

Itseä kiinnostaa siis ""luonnollisesti"" yhteiskunnalliset asiat ja esimerkiksi kirjallisuus. Mutta niin vaan on, että saan olla miehelleni selittämässä jotain itsestäänselviä juttuja, kuten mitä Sauli Niinistö ja kokoomus edustaa tai miten kunnallispolitiikka vaikuttaa myös arkeemme.

Vastaavasti en itse näe maailmaa miehen tavoin siten, että kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa järjen käytöllä ja kaikki toimii jotenkin mekaanisesti. Enkä tosiaankaan pysty keskustelemaan yhtään mitään hänen edustamansa tieteenalan asioista.

Tämä siis vain näkökohdaksi siihen, että eivät akateemisesti koulutetutkaan ajattele kaikesta samoin. Tietty tietty kiinnostus itsensä kehittämiseen ja esimerkiksi lukemisen arvostus kuuluu molemmille.
 
Olen työskennelyt ns. humanistisella alalla, tietotekniikassa ja ns. tavallisissa rasvanahkahommissa. Tutkinnotkin ovat erilaisilta aloilta.
Väitän kokemuksesta, 25 vuoden työntekoajaltani erilaisten ihmisten parissa, jotta koulutuksella ei TAATA älykkyyttä!
Viisaus ei tule tutkintopapereista.

Hidas järjenjuoksu ja suhteellisuudentajun puute ovat ärsyttävimmät ominaisuudet mitä ihmisellä voi koskaan olla.
 
Emmy, jotenkin tuntuu siltä, olet alkukantaisen yksinkertainen ja naivi tai vain lapsellinen. Olen nainen, minulla on amk-tutkinto teknilliseltä alalta. Käyn teatterissa ja oopperassa, museoissa ja taidenäyttelyissä. Harrastan kansanperinnettä. Olen kiinnostunut politiikasta. En millään muotoa pidä itseäni humaniseja huonompana.
 
Miehet tulevat parjon paremmin toimeen naisen kanssa jolla on alempi ""järkitaso"". Ja naiset niiden ""älykkäämpien"" miesten.

Kuinka moni mies haluaa itseään älykkäämmän naisen ja pystyy elämään tämän kanssa?
 
Minusta asiasi on ihan fksu ja monelle ajankohtainen. Tiedostamattaan tai tietäen.
Et voi kyllä syyttää kuin itseäsi kun alun pitäen otit miehen joka ei kykene samalle tasolle kuin sinä. Ennen pitkää tuo alkaa hiertää suhdettanne. Juuri näiden syiden takia ihmiset pettää ja/tai jättää; vieras alkaa tuntua hyvältä/paremmalta vaihtoehdolta. Kannattaa valita sellainen kumppani jolta saa ja jolle voi antaa SAMLLA TASOLLA. Kyllä antikvariaatti sana pitää tuntea jo ala-asteella, saati sitten aikuisiässä.
Hyvä että olet huomannut ongelman ajoissa, nyt voit vielä valita elätkö ongelman kanssa ja voitko niellä harmistuksesi aina kun miehesi päästää suustaan sammakoita, vai otatko riskin ja alat katselemaan muista miehiä. Suosittelen harkitsemaan vaihtoehtoja vakavasti, sillä joka miehessä on ne omat vikansa, sinussakin. Eikä miehesi silti ole vielä vaihtanut sinua.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa