Erittäin ahdistava huonekaveri synnytysvuodeosastolla - muilla vastaavia kokemuksia?

[Juu kyllä]

onhan tuo todella röyhkeää ja itsekästä laittaa yöllä valot päälle ja mekkaloida. Itsekäs öykkäri. otan osaa.

mulla oli ihan ok huonekaverit molemmissa synnytyksissä. Esikoisen kanssa tosi kivat, heillä oli kaikilla jo useampi lapsi ja minä olin ainoa ensisynnyttäjä ja olivat mulle kyllä tosi kivoja (no sanoivat nätisti lapsestani esim). Ainoa että yhdellä niistä kävi mies aika tiheästi paikalla ja koko suku. Mutta tietty vaan päivällä.

Ja toisessa synnytyksessä en oikeastaan edes muista huonekavereita, joten kai he on aika hiljaisia olleet.

 

["..."]

Mun huonekaverin vauva itki kanssa kaiken yötä, ei niinkään päivällä. Ei siinä mitään, mutta kun minun korvissani vauva huusi koko ajan Nej! Nej! Nej! Sillä oli erikoinen itkuääni huoneen muihin vauvoihin verrattuna... Äiti oli ihan suomenkielinenkin.

 

[juu kyllä]

[QUOTE="siiru";28338741]no en näe ongelmaa tässä tapauksessa.ehkä se on vähän uusi asia tuo vauva ja pitää alkuun opetella kaikki sen kanssa ja sitähän varten sairaalassa ollaan että opetellaan ja saadaan apua hoitajilta oli vuorokauden aika mikä hyvänsä Ihanaa että äiti oli silti aamulla hyväntuulinen vaikka varmaan väsynyt.

Mulla oli yks huonekaveri sellanen joka kuorsas NIIN lujaa JOKA yö kokonaan ettei paljon nukuttu,no mietin jo että kuinka mun vauva nukkuu pelästymättä Mutta kun sen tädin vaavi heräs itkemään ni tää täti ei ja sit sai soitella hoitajaa herättään että herätti tuon äidin ja se tokas aina vaan että hui kauhee enkö herännyt että minunko vauva siinä vieressä itkee(itki lujaa).Mutta hormonit ja pitkät synnytykset ehkä väsyttää.Siksi mä nukunkin vauva kainalossa että ainakin herään itse sen itkuun.Mutta onhan näitä tapauksia varmaan vaikka minkälaisiaOnneks sairaalassa oloaika on loppujen lopuksi ihan lyhyt.[/QUOTE]

no voi helvata, kyllä sitä mun mielestä opetellaan sitä imetystä päivällä, jos ei yksityishuone ole tilattuna.

 

["vieras"]

Näistä aloittajaa soimaavista kommenteista huomaa, että aika iso osa on näitä ajattelemattomia, itsekeskeisiä kuspäitä, jopa siellä lapsivuodeosastolla. Mulla onneksi sattui olemaan hiljaiset kämppikset molempina kertoina ja itsekin pyrin aina hoitamaan yösyötöt mahdollisimman hiljaa ja vähillä valoilla. Luultavasti aloittajan kämppis on laittanut tännekin aloituksia nyt, että kun vauva valvoo yöllä ja nukkuu päivät ja miksiköhän...

Ja jännä juttu, että nyt mollataan aloittajaa. Jokin aika sitten kun mainitsin että synnärillä piti mustalaisnainen melkoista mekkalaa keskellä yötä vauvansa kanssa, niin hänet tyyliin lynkattiin tällä palstalla, että on ne vaan niiiiin ajattelemattomia! Olette te kyllä melkoista sakkia!

 

["Niinpä"]

no voi helvata, kyllä sitä mun mielestä opetellaan sitä imetystä päivällä, jos ei yksityishuone ole tilattuna.

Mulla kävi hoitaja öisin herättämässä imettämään (käytännössä siis aluksi imetystä opettelemaan, kun ensimmäinen lapsi on kyseessä). Ekana yönä herätys tuli kahden tunnin välein, toisena yönä kolmen tunnin välein ja kolmantena yönä neljän tunnin välein. Hoitsun kanssa piti aina jutella hetki ja juttelin imettäessäni myös vauvalle, vaikken toki kovaan ääneen enkä koko ajan. Pikkuvalokin oli päällä, enhän muuten olisi nähnyt mitä teen. Voin kuvitella, että vieruskaveria otti päähän, varsinkin ensimmäisenä yönä kun lisäksi kipupumppuni piippaili 10 minuutin välein...

Eipä sinne osastolle mennä nukkumaan, vaan hoitamaan itsensä kuntoon, pitämään huolta vauvasta ja ensimmäisen kanssa opettelemaan vauvanhoitoa.

 

["vieras"]

Joo o.. Ainut mikä mua ahisti sairaalassa oli se että ne hoitajat on ihan natseja. Ekana yönä kun olin synnyttänyt esikoiseni, ne tulee herättämään sut 12, 3 ja 6. Ok, ei siinä mitään. Mutta vittu. Jokakerta kun ne tuli herättämään, iski saatanan kirkkaan loisteputkivalonpäälle suoraan silmien yläpuolelta, jos vauva nukkui siinä omassa sängyssään niin oikein asetteli vauvan mun viereen ja tunki mun tissiä sille suuhun. Voin kertoa, että oli maailman vittu hirvein herätys kun joku +40 mummo repii sun kipeetä tissiä.

Toinen mikä ahisti niin paljon et meinas pää räjähtää oli se, että koppitoverini katsoi Huvilaa ja Huussia. Jotain vitun maratoonia siitä. Ärsyttävin ohjelma IKINÄ

 

["vieras"]

[QUOTE="Niinpä";28341903]Mulla kävi hoitaja öisin herättämässä imettämään (käytännössä siis aluksi imetystä opettelemaan, kun ensimmäinen lapsi on kyseessä). Ekana yönä herätys tuli kahden tunnin välein, toisena yönä kolmen tunnin välein ja kolmantena yönä neljän tunnin välein. Hoitsun kanssa piti aina jutella hetki ja juttelin imettäessäni myös vauvalle, vaikken toki kovaan ääneen enkä koko ajan. Pikkuvalokin oli päällä, enhän muuten olisi nähnyt mitä teen. Voin kuvitella, että vieruskaveria otti päähän, varsinkin ensimmäisenä yönä kun lisäksi kipupumppuni piippaili 10 minuutin välein...

Eipä sinne osastolle mennä nukkumaan, vaan hoitamaan itsensä kuntoon, pitämään huolta vauvasta ja ensimmäisen kanssa opettelemaan vauvanhoitoa.[/QUOTE]

No aika käsi se olit sitten sinäkin, jos piti oikein kädestä pitäen YÖAIKAANKIN ohjata imetyksessä. Eikö aivosolut toimineet sen vertaa, että olisitte menneet hoitohuoneeseen imetysohjaukseen? Yhtä tyhmä hoitaja ollut kuin sinäkin, ilmeisesti.

Ja kyllä minä vain halusin myös nukkua siellä synnärillä! Rankan synnytyksen jälkeen lepo on aika tärkeä toipumisen kannalta.

Huoh, onneksi ei tarvitse pelätä enää, että minkälaiset vajukit saa huonetovereiksi, kun meillä on lapsiluku täynnä...

 

[---]

No minä ainakin pidin yölampun päällä koko yön. Hiton vaikeaa imettää pimeässä, enkä tosiaan viitsinyt räpsytellä valoa päälle ja pois. Vamaan sekin olisi jotakuta ruttunaamaa häirinnyt.

Niin, ja huonekaverit ovat olleet mukavia, vaikka jokaisella on ollut omat alkukankeutensa vauvan kanssa.

 

[---]

[QUOTE="vieras";28341947]No aika käsi se olit sitten sinäkin, jos piti oikein kädestä pitäen YÖAIKAANKIN ohjata imetyksessä. Eikö aivosolut toimineet sen vertaa, että olisitte menneet hoitohuoneeseen imetysohjaukseen? Yhtä tyhmä hoitaja ollut kuin sinäkin, ilmeisesti.

Ja kyllä minä vain halusin myös nukkua siellä synnärillä! Rankan synnytyksen jälkeen lepo on aika tärkeä toipumisen kannalta.

Huoh, onneksi ei tarvitse pelätä enää, että minkälaiset vajukit saa huonetovereiksi, kun meillä on lapsiluku täynnä...[/QUOTE]

No toivottavasti tämän purkauksen jälkeen jaksat taas vähän paremmin perheesi kanssa. Halit.

 

["vieras"]

No toivottavasti tämän purkauksen jälkeen jaksat taas vähän paremmin perheesi kanssa. Halit.

Ei ole kotona ongelmia kun kaikki tietävät, että yöaikaan nukutaan. Jopa meidän parikuukautinen kuopus

Jospa te mammatkin sen joku päivä oppisitte, varsinkin jos ette nuku yksin.

 

[VIERASSSs]

[QUOTE="vieras";28341947]No aika käsi se olit sitten sinäkin, jos piti oikein kädestä pitäen YÖAIKAANKIN ohjata imetyksessä. Eikö aivosolut toimineet sen vertaa, että olisitte menneet hoitohuoneeseen imetysohjaukseen? Yhtä tyhmä hoitaja ollut kuin sinäkin, ilmeisesti.

Ja kyllä minä vain halusin myös nukkua siellä synnärillä! Rankan synnytyksen jälkeen lepo on aika tärkeä toipumisen kannalta.

Huoh, onneksi ei tarvitse pelätä enää, että minkälaiset vajukit saa huonetovereiksi, kun meillä on lapsiluku täynnä...[/QUOTE]

Voitko kuvitella, että meillä Kotkassa ei ollut hoitohuonetta saatikka imetysohjausta elokuussa kun sielä viimeksi pyörähdin! HÄRREGYYD niin ne tantat vaan iski sulle mukulan syliin, rintakumeja ja jotain mämmiä mitä laittaa nänniin kun se menee tuusannuuskaks. Sanoi vaan, kyllä se siitä lutviutuu, jos ei niin pyydä lisämaitoa.

 

[---]

Ehkä siellä vuodeosastolla jokainen elää oman tilanteensa mukaan.. Jos vauva heräilee ja on nälkäinen ja itkuinen, tietenkin syötetään ja hellitään ihan silloin kun se hetki on. Luulisi oman äidin äänen rauhoittavankin pikkuista. Vaippaakin saattaa yöllä joutua vaihtamaan, jos pikkuinen kakkaa tai pissiä tulee reilusti. Tuskin kukaan alkaa vastasyntynyttä likaisessa vaipassa nukuttamaan??

Itse olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman hiljaa ja omissa oloissani vauvaan keskittyen, mutta kyllä yöllä on imetetty, vaihdettu vaippaa ja itkettykin.. Edellisellä kerralla sattui huoneessa yövalokin olemaan rikki, joten vaippaa vaihtaessa joutui laittamaan vähän enemmänkin valoa.

Aloituksen perusteella huonetoveri kuulosti ihan normaalilta vastasyntyneen äidiltä, aloittajalla vähän ihmeellisiä ajatuksia jos puolen vuoden päästä synnytyksestä alkaa tuollaiset askarruttamaan

 

["Niinpä"]

[QUOTE="vieras";28341947]No aika käsi se olit sitten sinäkin, jos piti oikein kädestä pitäen YÖAIKAANKIN ohjata imetyksessä. Eikö aivosolut toimineet sen vertaa, että olisitte menneet hoitohuoneeseen imetysohjaukseen? Yhtä tyhmä hoitaja ollut kuin sinäkin, ilmeisesti.

Ja kyllä minä vain halusin myös nukkua siellä synnärillä! Rankan synnytyksen jälkeen lepo on aika tärkeä toipumisen kannalta.

Huoh, onneksi ei tarvitse pelätä enää, että minkälaiset vajukit saa huonetovereiksi, kun meillä on lapsiluku täynnä...[/QUOTE]

Juuri leikattuna ei saa nousta sängystä, eikä edes pysty, joten eipä siinä paljon hoitohuoneeseen käpötellä imettelemään. Enkä suinkaan itse päättänyt eikä sitä minulta kysytty, haluanko että herätellään parin tunnin välein imettämään. Ja kun pääsin synnytyksestä huoneeseen illalla, miten olisin voinut heti osata imettää ekana yönä? Ei siinä tietysti jatkuvasti kädestä pitäen opetettu, mutta välillä hoitaja kyllä antoi vinkkejä esim. imuotteen parantamiseen ja asentoihin (että edes jollain lailla saisi leikkauskipuinensa sellaisen asennon jossa imettäminen onnistuu eikä itse pyörry tai oksenna kivusta).

Ja kyllä, olisin minäkin mielelläni nukkunut enemmän, mutta se ei ole prioriteetti ykkönen, vaan ensimmäisenä on vauvan hyvinvointi ja äidin toipuminen. Toki nukkuminenkin auttaa toipumaan, mutta moni hoitotoimenpide on tärkeämpää silti. Ei voi elämä mennä pilalle jos nukkuu huonommin muutaman yön sairaalassa, sitähän se pienen vauvan kanssa eläminen sitten kotonakin usein on - valvomista ja jatkuvaa heräilyä.

 

["vieras"]

Voitko kuvitella, että meillä Kotkassa ei ollut hoitohuonetta saatikka imetysohjausta elokuussa kun sielä viimeksi pyörähdin! HÄRREGYYD niin ne tantat vaan iski sulle mukulan syliin, rintakumeja ja jotain mämmiä mitä laittaa nänniin kun se menee tuusannuuskaks. Sanoi vaan, kyllä se siitä lutviutuu, jos ei niin pyydä lisämaitoa.

Ja olenko sanonut, että meidän sairaalassa oli imetysohjausta? Sanonpahan vaan, että jos joku on saanut imetysohjausta jossain, niin luulisi sitä saavan myös päivälläkin ettei tarvitse yötä siihen käyttää.

 

[pyh]

Aloituksen perusteella huonetoveri kuulosti ihan normaalilta vastasyntyneen äidiltä, aloittajalla vähän ihmeellisiä ajatuksia jos puolen vuoden päästä synnytyksestä alkaa tuollaiset askarruttamaan

Noeihän, aloittaja on vaan puolen vuoden aika oppinut palstailun ja nyt keksii mitävitunoudoimpia selityksiä kaikelle ja päässä kuuluu kukkuu.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28342020]Ja olenko sanonut, että meidän sairaalassa oli imetysohjausta? Sanonpahan vaan, että jos joku on saanut imetysohjausta jossain, niin luulisi sitä saavan myös päivälläkin ettei tarvitse yötä siihen käyttää.[/QUOTE]

Mitäs jos vauva syntyy yöllä!! :OOOOOO

 

["vieras"]

[QUOTE="Niinpä";28342018]Juuri leikattuna ei saa nousta sängystä, eikä edes pysty, joten eipä siinä paljon hoitohuoneeseen käpötellä imettelemään. Enkä suinkaan itse päättänyt eikä sitä minulta kysytty, haluanko että herätellään parin tunnin välein imettämään. Ja kun pääsin synnytyksestä huoneeseen illalla, miten olisin voinut heti osata imettää ekana yönä? Ei siinä tietysti jatkuvasti kädestä pitäen opetettu, mutta välillä hoitaja kyllä antoi vinkkejä esim. imuotteen parantamiseen ja asentoihin (että edes jollain lailla saisi leikkauskipuinensa sellaisen asennon jossa imettäminen onnistuu eikä itse pyörry tai oksenna kivusta).

Ja kyllä, olisin minäkin mielelläni nukkunut enemmän, mutta se ei ole prioriteetti ykkönen, vaan ensimmäisenä on vauvan hyvinvointi ja äidin toipuminen. Toki nukkuminenkin auttaa toipumaan, mutta moni hoitotoimenpide on tärkeämpää silti. Ei voi elämä mennä pilalle jos nukkuu huonommin muutaman yön sairaalassa, sitähän se pienen vauvan kanssa eläminen sitten kotonakin usein on - valvomista ja jatkuvaa heräilyä.[/QUOTE]

No meillä kyllä oli sektioäidit perhehuoneissa puolisoidensa kanssa, ihan sen kivun takia. Eikö sun mies ole sun tukena, kun sitä tarvitset? Outoa.

 

[hähähähä]

Mammat kuulostaa nyt siltä että ne on menossa sairaalaan nukkumaan. Saatanan paskat hotellit teillä!

 

["Niinpä"]

[QUOTE="vieras";28342020]Ja olenko sanonut, että meidän sairaalassa oli imetysohjausta? Sanonpahan vaan, että jos joku on saanut imetysohjausta jossain, niin luulisi sitä saavan myös päivälläkin ettei tarvitse yötä siihen käyttää.[/QUOTE]

Eli pitäisi sanoa yöhoitajalle, että ei saa neuvoa, vaikka imetys ei onnistuisikaan? Tilanteessa, jossa hoitaja on nimenomaan tullut herättämään siksi että vauvaa pitää imettää juuri sillä hetkellä.

 

["Niinpä"]

[QUOTE="vieras";28342030]No meillä kyllä oli sektioäidit perhehuoneissa puolisoidensa kanssa, ihan sen kivun takia. Eikö sun mies ole sun tukena, kun sitä tarvitset? Outoa.[/QUOTE]

Kaikissa sairaaloissa ei ole perhehuoneita, eivätkä miehet saa jäädä yöksi. Meillä oman miehen sallittu vierailuaika oli klo 10-20. Ei ole omia valintoja nämä.

 

["Joo"]

[QUOTE="Miuku";28338596]No enpä minäkään nyt oikein ymmärtänyt että mikä tuossa oli nyt niin ahdistavaa =D[/QUOTE]

Multa meni kans ohi..

 

["vieras"]

Marttyyriäidit miettivät taas, että valvominenhan kuuluu äitiyteen; synnäriltä kouluikään asti. Mistäpä sitä muuten voi miehelle valittaa...

Peesaan itsekin aloittajaa, ajattelemattomia ihmisiä maailma täys. Yöimetykset kun voi hoitaa hiljaakin ja pelkän yövalon turvin, jos haluaa.

 

[Se toinen "---"]

[QUOTE="vieras";28342000]Ei ole kotona ongelmia kun kaikki tietävät, että yöaikaan nukutaan. Jopa meidän parikuukautinen kuopus

Jospa te mammatkin sen joku päivä oppisitte, varsinkin jos ette nuku yksin.[/QUOTE]

Huh huh. Enpä uskalla miettiä, mitä tapahtuu kun korvatulehdus iskee tai hampaat alkavat valvottaa lapsiparkaa, ja äiti päästää aggressionsa valloilleen

 

["vieras"]

Huh huh. Enpä uskalla miettiä, mitä tapahtuu kun korvatulehdus iskee tai hampaat alkavat valvottaa lapsiparkaa, ja äiti päästää aggressionsa valloilleen

Eli sun mielestä myös aikuinen nainen on kuin lapsi? Ei tarvitse osata kontrolloida ääniään edes yöllä?

 

["hmm"]

Täytyy sanoa et huonekaverisi kuulostaa järkevämmältä kuin sinä. Hänellä on varmaan mennyt hyvin, ei ole turhista stessannut ja osannut elää vauvan tahtisesti. Susta en ole niin varma?