P
pentyir
Vieras
Onhan tämä toki uhmaa, mutta myös taaperon oma voimakas tahto on ollut näkyvissä jo vauvasta saakka. Mietin, että millä tavoin tulisi suhtautua lapsen kiukkuun, kun hän heittelee tavaroita, lyö ja raapii. Miten lapsi oppii, että en hyväksy hänen käytöstään, mutta hyväksyn silti hänet? Pitäisi komentaa, mutta olla silti rauhallinen. Miten komentaa niin, että saan asian menemään perille, kuitenkaan jyräämättä häntä täysin? Olen tiukka, mutten hyväksy ankaraa kuria. En halua, että hänestä tulee nurkassa istuva lapsi, joka ei uskalla tehdä mitään, koska kaikki suuttuvat hänelle. Jännittää miten hänen käy päiväkodissa, kun sinne menee. Hän siis ymmärtää jotain yksinkertaisia ohjeita, muttei tunnu käsittävän, jos yritän perustella miksi jotain ei saa tehdä. Enkä kyllä ihmettele sitä, mutta teen niin, koska jossain vaiheessa hän alkaa ymmärtää. Häntä on kuitenkin turha rauhoitella siinä vaiheessa, kun kiukkupuuska iskee, koska silloin hän riehuu eikä kuuntele.