ERITYISLAPSI OMAN LAPSENI LUOKALLA, mitä mielipiteitä kun ERITYISLAPSI SAA JA MUILTA EI KYSYTÄ

[VOi harmi]

Mitä tehdä? Mun lapseni luokalla on yksi erityislapsi. Tiedän, ja lapset tietää myös ja se on ok. Lapsella ei ole omaa ohjaajaa, eikä muutakaan, vaan opettajat vain ottavat sairauden huomioon työssään.
Nyt kuitenkin on oma lapseni alkanut kertomaan, että miksi Maija saa sitä ja tätä ja tota. Oli esim. ollut esitelmän pito. Arvottiin järjestys. Oma lapseni oli ollut sitten eka joka pitäsi esityksen, ja esitys oli ollut viikon päästä. Ei siinä mitään.
Mutta nyt oli olut taas esitelmän aika. Nyt oli arvonta osunut siten, että tämä Maija olisi eka, ja esitelmä viikon päästä. Opettaja oli sitten kysynyt Maijalta, että ehditkö vai haluatko siirtää aikaa, onnistuuko. Oma lapseni oli sitten kokenut tämän jotenkin kai lellimisenä kun häneltä ei oltu aikoinaan kysytty.

Minusta on hienoa että erityslapsi voi olla samassa ryhmässä muiden kanssa ja toimii hyvin, mutta miten selitän lapselle, että opejen täytyy välilä vähän kannustaa ja rohkaista Maijaa hiukan enemmän kuin normilapsia, ja että Maija ehkä tarvitsee hiukan erilaista ohjausta kuin muut.
Mitä tässä pitäsi tehdä?

 

[KiiajaVille]

Eikö tuo ole juuri hyvä selitys. vai minkä ikäisestä lapsesta on kysymys?

 

[Keittiönoita]

Sanot niinkuin asia on. Kerrot, että Maija ei opi ja selviydy koulutehtävistään yhtä nopeasti ja reippaasti kuin oma lapsesi vaan tarvitsee siihen enemmän aikaa kuin muut.

 

["juu"]

Toi oli sit sun ongelmas??? Ei ihme et lapses tuollasta pohtii, mistä lie oppinut???

 

["Vieras"]

Onkohan kukaan kysynyt siltä Maijalta, haluaako hän että hänestä tehdään tuolla tavalla entistäkin näkyvämmin "erityinen"?

 

[sudee]

Jos lapsesikin tietää että toinen on "erityislaps", niin etkö voisi selittää hänelle? "Maija" ei ehkä pysty tekemään kaikkea yhtä nopeasti kuin muut koska tarvitsee enemmän aikaa.. Jos lapsesi esitelmiä jo tekee niin hän ei varmastikaan ole ihan ekalla luokalla ja ymmärtää varmasti jos hänen kanssaan juttelee.

 

["vieras"]

Minulla on erityislapsi. Kyllä hänellä oli jo päiväkodissa omat juttunsa, joita ei ollut muilla. Erityisyys on pakko huomioida. Jotkut asiat voivat mennä samoin kuin muillakin, mutta joissain toisissa asioissa tarvitaan pieniä niksejä ja temppuja, jotta asiat saadaan sujumaan. Hyvin voit kertoa lapsellesi, että Maijalla on omat erityisvaikeutensa, minkä vuoksi hän saattaa tarvita työhönsä aikaa enemmän kuin muut lapset.

 

[Voi harmi]

[QUOTE="Vieras";23505798]Onkohan kukaan kysynyt siltä Maijalta, haluaako hän että hänestä tehdään tuolla tavalla entistäkin näkyvämmin "erityinen"?[/QUOTE]

Sitä tässä myös ajan vähän takaa. Että kuinka selitän lapselleni, tekemätä kuitenkaan Maijastakaan tavallaan enempää erityistä. Tai leimaamatta häntä. Maija kun kuitenki on silti sellaine lapsi jonka kanssa koulussa voi myös leikkiä. EIhän sillä paljoa kavereita kuulemma ole, mutta oman lapseni mukaan kuitenkin ihan ok jollain tapaa jos tulee mukaan leikkiin. Eli ei ole häirikkö eikä muuta, pitää vaan sitten leikkiä kuulemma hiukan eri tavalla. Mutta tätä ei lapseni ole kokenut ongelmaksi.
En haluaisi leimata tätä Maijaa, ja siksi mietin, että kuinka lähestyä asiaa jossa lapseni kokee että tämä Maija saa tehdä kaikkea ja enemmän vapauksia kuin muilla.

 

[.]

Millä tavalla erityislapsi onko down vai jotain muuta. Onhan siinä iso ero "normi" lapsen ja erityislapsen välillä. Silti on oikeus olla tavallisessa koulussa hepotetulla opetuksella.
Selität lapsellesi että Maijalla on helpotettu opetus.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";23505798]Onkohan kukaan kysynyt siltä Maijalta, haluaako hän että hänestä tehdään tuolla tavalla entistäkin näkyvämmin "erityinen"?[/QUOTE]
Maijasta en osaa sanoa, mutta ainakin monet erityislasten vanhemmat kieltävät kaiken, mikä voisi viitata lapsen erityiseen. Oma lapseni on sen verran erityinen, että haluan, että lapsen erityisyyttä ei piilotella eikä peitellä, vaan että hän saa olla oma itsensä sellaisena kuin hän on.

 

[haloo]

Ihan normaalisti voi kertoa, että Maija on hieman erilainen kuin muut ja siksi tarvii ehkä enemmän aikaa asioiden tekoon. Kyllä totuuden voi kertoa silti leimaamatta ko. henkilöä. Lapselle voi samalla kertoa, että kaikki me ollaan erilaisia ja saatetaan tarvita tukea asioissa, joissa muut selviävät itsekseen.

 

[Voi harmi]

Millä tavalla erityislapsi onko down vai jotain muuta. Onhan siinä iso ero "normi" lapsen ja erityislapsen välillä. Silti on oikeus olla tavallisessa koulussa hepotetulla opetuksella.
Seailität lapsellesi että Maijalla on helpotettu opetus.

Siis mikäli muistan oikein Maijalla on joku lievä autismi tai jotain sinnepäin. Ellen väärin muista. Tai jotain aspergeriä? Äitinsä puhui siitä koulun vanhempain illassa ja valisti vanhempia. Mitään ohjaajaa tai omahoitajaa ei lapsella vielä ainakaan ole.

 

[Keittiönoita]

Sitä tässä myös ajan vähän takaa. Että kuinka selitän lapselleni, tekemätä kuitenkaan Maijastakaan tavallaan enempää erityistä. Tai leimaamatta häntä. Maija kun kuitenki on silti sellaine lapsi jonka kanssa koulussa voi myös leikkiä. EIhän sillä paljoa kavereita kuulemma ole, mutta oman lapseni mukaan kuitenkin ihan ok jollain tapaa jos tulee mukaan leikkiin. Eli ei ole häirikkö eikä muuta, pitää vaan sitten leikkiä kuulemma hiukan eri tavalla. Mutta tätä ei lapseni ole kokenut ongelmaksi.
En haluaisi leimata tätä Maijaa, ja siksi mietin, että kuinka lähestyä asiaa jossa lapseni kokee että tämä Maija saa tehdä kaikkea ja enemmän vapauksia kuin muilla.

Erityislapsen äitinä en näe tuossa samanlaista ongelmaa kuin mitä sinä luultavasti näet. Olen joutunut omalle kuopuksellenikin selittämään, miksi isosiskon ei tarvitse tehdä joitakin asioita, mutta kuopuksen täytyy. On hienoa, että haluat olla "leimaamatta" Maijaa, mutta tosiasiat on tosiasioita eikä loppujen lopuksi ole Maijankaan kannalta hyvä asia, jos hänen erityistuen tarvetta ei ymmärretä. Asiaa ei tarvitse kuitenkaan ylikorostaa ja voit hyvin sanoa lapsellesi, että muutoin kuin koulutehtävissä Maija on ihan samanlainen lapsi kuin muutkin.

 

["Vieras"]

Sitä tässä myös ajan vähän takaa. Että kuinka selitän lapselleni, tekemätä kuitenkaan Maijastakaan tavallaan enempää erityistä. Tai leimaamatta häntä. Maija kun kuitenki on silti sellaine lapsi jonka kanssa koulussa voi myös leikkiä. EIhän sillä paljoa kavereita kuulemma ole, mutta oman lapseni mukaan kuitenkin ihan ok jollain tapaa jos tulee mukaan leikkiin. Eli ei ole häirikkö eikä muuta, pitää vaan sitten leikkiä kuulemma hiukan eri tavalla. Mutta tätä ei lapseni ole kokenut ongelmaksi.
En haluaisi leimata tätä Maijaa, ja siksi mietin, että kuinka lähestyä asiaa jossa lapseni kokee että tämä Maija saa tehdä kaikkea ja enemmän vapauksia kuin muilla.

Kyllähän sä selittää voit niillä tavoin kuin täällä on moni osannutkin hyvin neuvoa.

Se on vain eri asia, ymmärtääkö ja näkeekö/kokeeko lapsesi itse asian niin. Usein käy nimittäin sillä tavalla, että opettajat ym alkavat säälimään tai paapomaan näitä lapsia. Huomaamattaan tai hyvää tarkoittaen. Silloin muut oppilaat voivat täysin oikeutetusti kokea tilanteen epäreiluksi. Jotkut lapset on tosi herkkiä näille, niin olin minäkin.

Meidän luokalla oli yksi lapsi, joka oli loukannut jalkansa aiemmin kouluvuonna. Sitten leirikoulussa hän loukkasi sen taas, kun teki asiaa jota oli erityisesti kielletty tekemästä. Tästä huolimatta opettaja antoi hänelle erivapauden päästä mukaan toimintaan, johon ei päässyt kuin muutama oppilas ylipäätään. Nuo muut arvottiin, tämä yksi pääsi arpomatta. Minusta (ja muista) tuo oli epäoikeudenmukaista ja edelleenkin olisin samaa mieltä.

Epäoikeudenmukaista oli myös se, että luokkatoimikunnan aktiivisimman äidin tytär sai itkeä välitunnilla koko välitunnin ajan vessassa lukkojen takana kun kiusattiin, mutta oma ystäväni ei saanut olla siellä samasta syystä, vaan määrättiin ulos. Näitähän riittää. Pointti oli se, että ehkä opettajankin kanssa voisi ottaa nämä tilanteet puheeksi ja pohtia miten ne hoitaisi hienovaraisesti ja oikeudenmukaisesti. Eikö jotain esitelmävuoroja voisi jakaa niin aikaisin, että ilman järjestelyjäkin Maijakin ehtisi rauhassa omansa tekemään?

 

[Voi harmi]

Lapseni koki myös harmillisena sen, kun joku oli sikaillut syödessä, ei ottanut veistä ollenkaan. Ja oli voidellut leivälle liikaa voita, niin opettaja oli närkästynyt tuosta. Maija ei kuulemma koskaan ota veistä ja laittaa veitsen aina suuhun, eikä hänelle sanota mitään. Lapseni on sellainen puolustajatyyppi, ja harmistui kun toiselle sanotaan ja toiselle ei.
Minusta Maijaa pitää myös komentaa, mutta enhän tiedä tapausta. Ehkä Maija ei osaa syödä veistä käyttäen, tai ehkä siitä veitsen suuhun laittamisesta on sanottu ties miljoonako kertaa eikä opi. Silloin tosiaan on ehkä parempi antaa mennä sormien välistä..?

 

["vieras"]

En näe lellimisenä sitä, että opettaja ottaa huomioon erityislapsen asioissa, missä se on otettava huomioon. Minullakin on erityistä huomiota vaativa lapsi, joka saa koulussa tiettyjä etuoikeuksia ja sitä ei kaikki oppilaat ymmärrä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";23505922]En näe lellimisenä sitä, että opettaja ottaa huomioon erityislapsen asioissa, missä se on otettava huomioon. Minullakin on erityistä huomiota vaativa lapsi, joka saa koulussa tiettyjä etuoikeuksia ja sitä ei kaikki oppilaat ymmärrä.[/QUOTE]

Millaisia etuoikeuksia?

 

[Voi harmi]

[QUOTE="vieras";23505922]En näe lellimisenä sitä, että opettaja ottaa huomioon erityislapsen asioissa, missä se on otettava huomioon. Minullakin on erityistä huomiota vaativa lapsi, joka saa koulussa tiettyjä etuoikeuksia ja sitä ei kaikki oppilaat ymmärrä.[/QUOTE]

Niin korostan siis, että minä en koekkaan sitä lellimisenä. Kuten sanoin, minusta on hvyä että lapsi voi olla normiluokassa ja saa siellä omanlaisensa opetuksen.Mutta nythän lapseni näyttää kokevan tämän lellimisenä. Enkä haluaisi Maijaakaan leimata, mutta en myöskään torpedoida lapseni näkemystä asiasta.
Tässä onkin tullut hyviä ajatuksia ja vastauksia, kiitos.

 

[Klomas]

Vaikea tässä on olla oikein mitään mieltä kun ei niin tiedä tapausta, siis että mikä sillä Maijalla on.

Lapsellani on koulussa varmasti muiden oppilaiden mielestä epäreiluja etuoikeuksia. Hänen ei tarvitse osata kertotauluja, hänelle alleviivataan tekstikirjoista tärkeät asiat, läksyjä tulee puolet siitä mitä muille. Tiedän että katkeruuttahan se aiheuttaa ja tyttäreni joutuu hankalaan tilanteeseen. Mutta eipä tässä ole paljoa tehtävissä. Näillä eväillä yritetään mennä eteenpäin.

 

[Voi harmi]

Vaikea tässä on olla oikein mitään mieltä kun ei niin tiedä tapausta, siis että mikä sillä Maijalla on.

Lapsellani on koulussa varmasti muiden oppilaiden mielestä epäreiluja etuoikeuksia. Hänen ei tarvitse osata kertotauluja, hänelle alleviivataan tekstikirjoista tärkeät asiat, läksyjä tulee puolet siitä mitä muille. Tiedän että katkeruuttahan se aiheuttaa ja tyttäreni joutuu hankalaan tilanteeseen. Mutta eipä tässä ole paljoa tehtävissä. Näillä eväillä yritetään mennä eteenpäin.

Vastasin tuossa jo ylempänä mikä Maijalla on. =)

 

[.]

Esim pojallani on vaikea dyslexia ja motorisia vaikeuksia. Hänen ei tarvitse kirjoittaa kaunoa ja saa yksilöopetusta kerran viikossa.
Hän saa tehdä kokeet suullisesti ja hän saa 15minuuttia enemmän aikaa kirjoittaa.
Hänellä on helpotettu opetus muutamassa ainessa esim englannissa,ruotsissa ja äidinkielessä.

Toisella lapsellani on autismi. Hänellä on helpot

 

["vieras"]

Lapseni koki myös harmillisena sen, kun joku oli sikaillut syödessä, ei ottanut veistä ollenkaan. Ja oli voidellut leivälle liikaa voita, niin opettaja oli närkästynyt tuosta. Maija ei kuulemma koskaan ota veistä ja laittaa veitsen aina suuhun, eikä hänelle sanota mitään. Lapseni on sellainen puolustajatyyppi, ja harmistui kun toiselle sanotaan ja toiselle ei.
Minusta Maijaa pitää myös komentaa, mutta enhän tiedä tapausta. Ehkä Maija ei osaa syödä veistä käyttäen, tai ehkä siitä veitsen suuhun laittamisesta on sanottu ties miljoonako kertaa eikä opi. Silloin tosiaan on ehkä parempi antaa mennä sormien välistä..?

Kyse voi olla siitä, että jos opettaja alkaa huomauttamaan joka ikisestä asiasta, päivä on yhtä taistelua ja vääntöä. Opettaja ja lapsen vanhemmat ovat voineet sopia pelisäännöistä ja niistä asioista, joihin on puututtava ja niistä asioista, jotka katsotaan läpi sormien, koska ne asiat ei vahingoita ketään tai mitään.

Pojan luokalla oppilas, jonka on pakko liikehtiä välillä, jotta jaksaa taas keskittyä, saa mennä käytävälle kesken tunnin pomppimaan hetkeksi. Se on sovittu opettajan kanssa ja se kuulemma toimii hyvin. Diabeetikko saa napata patukan pulpetista, jos hällä heikottaa kesken tunnin. Sekin voi olla muista ikävää, mutta diabeetikosta se on erityisen ikävää.

Kannattaa aina muistaa, että ei voi tietää kaikkea, eikä tarvikaan. Lapselle voi selittää ihmisten eroavaisuuksia ikätason mukaisesti.

 

[.]

Esim pojallani on vaikea dyslexia ja motorisia vaikeuksia. Hänen ei tarvitse kirjoittaa kaunoa ja saa yksilöopetusta kerran viikossa.
Hän saa tehdä kokeet suullisesti ja hän saa 15minuuttia enemmän aikaa kirjoittaa.
Hänellä on helpotettu opetus muutamassa ainessa esim englannissa,ruotsissa ja äidinkielessä.

Toisella lapsellani on autismi. Hänellä on helpottettu opetus ja saa paljon tukea ja opiskelee erityisopettajan avulla kerran viikossa.

 

["vieras"]

Minusta tosiasioiden sanominen ääneen ei ole leimaamista, miksi se olisi? Kun kerta lapsi on jo huomannut, että Maijaan suhtaudutaan eri tavoin kuin häneen ja muihin. Keskustelkaa ihmiset asioista, siitähän se lapsikin oppii ja sivistyy.

 

["Vieras"]

Vaikea tässä on olla oikein mitään mieltä kun ei niin tiedä tapausta, siis että mikä sillä Maijalla on.

Lapsellani on koulussa varmasti muiden oppilaiden mielestä epäreiluja etuoikeuksia. Hänen ei tarvitse osata kertotauluja, hänelle alleviivataan tekstikirjoista tärkeät asiat, läksyjä tulee puolet siitä mitä muille. Tiedän että katkeruuttahan se aiheuttaa ja tyttäreni joutuu hankalaan tilanteeseen. Mutta eipä tässä ole paljoa tehtävissä. Näillä eväillä yritetään mennä eteenpäin.

Kirjoitin tuossa aiemminkin. Olin itse lapsi joka oli oikeudenmukaisuus-kysymyksissä hyvin tarkka. Mutta jostain syystä oikeat ja tarkoituksenmukaiset helpotukset ymmärsin ihan hyvin lapsenakin. Vaikkei luokkakavereista aina diagnooseja tietenkään tiedetty. Jotenkin vain sen vaistosi, milloin oli kyse siitä että koulukaveri oikeasti tarvitsi ko. helpotusta, ja milloin taas se helpotuksen tarve oli vain aikuisten päässä. En tiedä itsekään miksi niin herkkä olin noille asioille, jälkeenpäin miettinyt sitä monesti. Mutta varmasti kaltaisiani lapsia on muitakin, ne jotka on katkeria toisen oikeutetusti saaduista "eduista" on typeriä ja voi jättää omaan arvoonsa.