ERITYISLAPSI OMAN LAPSENI LUOKALLA, mitä mielipiteitä kun ERITYISLAPSI SAA JA MUILTA EI KYSYTÄ

[jill]

No on se pienten luokalla vähän mielipahaa aiheuttavaakin, kun yhdellä on eri säännöt kuin muilla. Erityislapsi saa enemmän kannustustarroja, vaikka käytös on mitä on. ym. ym. ym. Ei pikkuoppilaat sitä voi ymmärtää, vaikka kuinka selität.
Paha mieli silti tulee, kun on epistä..

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";23505996]Kirjoitin tuossa aiemminkin. Olin itse lapsi joka oli oikeudenmukaisuus-kysymyksissä hyvin tarkka. Mutta jostain syystä oikeat ja tarkoituksenmukaiset helpotukset ymmärsin ihan hyvin lapsenakin. Vaikkei luokkakavereista aina diagnooseja tietenkään tiedetty. Jotenkin vain sen vaistosi, milloin oli kyse siitä että koulukaveri oikeasti tarvitsi ko. helpotusta, ja milloin taas se helpotuksen tarve oli vain aikuisten päässä. En tiedä itsekään miksi niin herkkä olin noille asioille, jälkeenpäin miettinyt sitä monesti. Mutta varmasti kaltaisiani lapsia on muitakin, ne jotka on katkeria toisen oikeutetusti saaduista "eduista" on typeriä ja voi jättää omaan arvoonsa.[/QUOTE]

Kahden erityislapsen äitinä haluaisin ainakin uskoa että valtaosa lapsista osaisi nähdä asiat näin. Ainakin päiväkodissa tuo onkin toiminut hyvin, vaikkei sen ikäiset lapset nyt diagnooseista mitään ymmärräkään. Sen kuitenkin tietävät että jotkut ryhmän lapsista oppivat asioita muita myöhemmin, tarvivat enemmän apua ja saavat joitain erityisoikeuksia muihin lapsiin nähden. Kuitenkin myös näitä erityisiä voi ottaa mukaan leikkeihin ja itseasiassa heidän kaverinaan voi itsekin päästä tekemään sellaisia asioita mihin ei muuten pääsisi.

Auvan mahtavia lapsia tuossa ryhmässä, niin usein sitä ihmettelenkin. :heart: Ollaan onnellisia siitä että lapsemme ovat saaneet heidän kaltaisiaan kavereita ympärilleen ja toivon että jos tyttö vielä normaaliin kouluun päätyy niin suhtautuminen hänen erityistarpeisiin olisi edes osin säilyttänyt tuon saman luonteen.

 

[Syöpäläinen]

Mun keskimmäistäni pitää kohdella aivan eritavalla kuin muita sen ikäisiä lapsia. Aikuisen pitää ennakoida koska pojallani on ns. tulossa kohtaus joka kulminoituu raivoon ja agressiivisuuteen. Ja sitä ennen, ennenkuin se tosiaan menee siihen pahimpaan niin aikuisen pitää osata kohdata lapseni niin että hän rauhoittuu. Ja tilanne vaihtuu koko ajan. Episodin alussa voi tepsiä joku konsti, sama konsti ei välttämättä toimi sitten myöhemmin sen ajan jakson aikana.
Kyllä, minua harmittaa, ja kyllä yritämme kuntouttaa poikaa niin että nämä asiat lieventyisivät. Mutta tosiasia on se että poikani joutuu elämään erityisyytensä kanssa lopun elämäänsä

 

["pyhä jysäys"]

Lapseni koki myös harmillisena sen, kun joku oli sikaillut syödessä, ei ottanut veistä ollenkaan. Ja oli voidellut leivälle liikaa voita, niin opettaja oli närkästynyt tuosta. Maija ei kuulemma koskaan ota veistä ja laittaa veitsen aina suuhun, eikä hänelle sanota mitään. Lapseni on sellainen puolustajatyyppi, ja harmistui kun toiselle sanotaan ja toiselle ei.
Minusta Maijaa pitää myös komentaa, mutta enhän tiedä tapausta. Ehkä Maija ei osaa syödä veistä käyttäen, tai ehkä siitä veitsen suuhun laittamisesta on sanottu ties miljoonako kertaa eikä opi. Silloin tosiaan on ehkä parempi antaa mennä sormien välistä..?

Anteeksi nyt vaan, mutta aloittaja vaikuttaa ahdasmieliseltä - ja hmm, hieman yksinkertaiselta ellei nyt sitten ole provo.

Aivan pienetkin lapset ymmärtävät ihan hyvin, että toisilta vaaditaan vähemmän ja toisilta enemmän - siinä suhteessa mitkä kenenkin taidot ja resurssit ovat. Jos koko luokalta vaadittaisiin vaikkapa sama kuin kahdelta älykkäimmältä ja itseohjautuvammalta, olisit sinä todennäköisesti sitä mieltä, että lapseltasi vaaditaan liikaa. Hohhoijaa. Ei ihme, jos lapsesi pohtii yhden autismi-Maijan asemaa, kun sinä teet asiasta näin hankalan. Teet opettajankin tön hankalaksi, kun istutat asenteellasi lapseesi sellaisen asenteen, että häneltä pitää vaatia yhtä vähän kuin lapselta, jolla on jokin erityspiirre tai vamma, joka estää häntä toimimasta samantasoisesti keskivertolapsen kanssa.

Sano vaan lapsellesi, että elämässä ihmiseltä vaaditaan sen verran kuin tämä ihminen pystyy antamaan. Kannattaa olla ylpeä siitä, että itse osaa, eikä murehtia sitä, että joku päästetään helpommalla.

 

["jaa"]

No on se pienten luokalla vähän mielipahaa aiheuttavaakin, kun yhdellä on eri säännöt kuin muilla. Erityislapsi saa enemmän kannustustarroja, vaikka käytös on mitä on. ym. ym. ym. Ei pikkuoppilaat sitä voi ymmärtää, vaikka kuinka selität.
Paha mieli silti tulee, kun on epistä..

Kyllä meidän lapsi ainakin ymmärtää. Eikä ole vielä edes koulussa, vaan vasta esikoulussa.

 

[2 erityislapsen äiti]

Sitä tässä myös ajan vähän takaa. Että kuinka selitän lapselleni, tekemätä kuitenkaan Maijastakaan tavallaan enempää erityistä. Tai leimaamatta häntä. Maija kun kuitenki on silti sellaine lapsi jonka kanssa koulussa voi myös leikkiä. EIhän sillä paljoa kavereita kuulemma ole, mutta oman lapseni mukaan kuitenkin ihan ok jollain tapaa jos tulee mukaan leikkiin. Eli ei ole häirikkö eikä muuta, pitää vaan sitten leikkiä kuulemma hiukan eri tavalla. Mutta tätä ei lapseni ole kokenut ongelmaksi.
En haluaisi leimata tätä Maijaa, ja siksi mietin, että kuinka lähestyä asiaa jossa lapseni kokee että tämä Maija saa tehdä kaikkea ja enemmän vapauksia kuin muilla.

Minusta on ihan hyvä että pohdit miten ottaa asiaa esille leimaamatta Maijaa liikaa.
Oma lapseni ""Matti" on asperger/lievä autisti ja on normiluokalla koulussa. Hänellä tosin on avustaja 5h viikossa ,mutta esimerkiksi sitä ei saa muille oppilaille kertoa koska Matti ei halua, vaan on ns. luokka-avustaja.
Nyt 12 vuotiaana kun Matti jo ymmärtää erilaisuuttaan hän ei halua että sitä kerrotaan luokassa ja tätä toivetta pitää kunnioittaa.
Tässä muutamia vinkkejä joita voisin antaa oman poikani luokkatovereiden vanhemmille:

- Älä erittele Maijan/Matin ominaisuuksia vaan yleistä. Tyyliin:"" olemme kaikki erilaisia, toiset oppivat toisia asioita helpommin ja toiset vastaavasti muita asioita. Ehkäpä Maijan on vain vaikeampi saada tekstiä tuotettua ja tarvitsi siksi enemmän aikaa? (siis jättää tästä tarkoiruksella pois tuo syyn antava diagnoosi)"

-opettaja keskustelee vanhempainvarteissa vanhempien kanssa ja Maijan/Matin vanhempien kanssa voi olla sovittu jot
ain erilaille kuin vaikka Ension vanhempien kanssa ja Sadun vanhempien kanssa ihan jotaion muuta...

- Opettaja tuntee oppilaansa eikä tarjonnut lisäaikaa sinulle koska tiesi että olet niin taitava ja aikaansaava? Toki voit ottaa opettajan kanssa puheeksi asian



Syy miksi ehdotan tätä on se että helposti mennään metsään jos aletaan esittää lapselle olettamuksia Maijan taidoista ym. koska varsinkin autisteilla ne ovat hyvin epätasaiset. Oma lapseni tarvitsee avustajaa, yövaippaa, ja erityistä huomiointia, saa kirjoittaa aineita tietonkoneella (ainoana luokassa) , mutta on siis kympin oppilas normaalioppimäärällä =)

 

[Jätkä]

Minä olen selittänyt pojalleni, että on olemassa monenlaisia lapsia ja osa heistä on hieman erilaisia joko ulkomuodoltaan tai käytökseltään, sekä on myös lapsia jotka tarvitsevat koulussa vähän enempi tukea aikuisilta (ja muilta luokkakavereiltaankin)
Valitettavasti poikani saattaa joskus olla aika ärsyttävän kirjanpitäjämäinen ja kiinnittää välillä huomiotaan siihen, mitä muut puuhaavat ja saavat tehdä, joten hänkin kokee joskus muiden saavan enemmän 'vapauksia' kuin itse saisi. Tuohon vastaan aina niin kuin se on: toiset tarvitsevat enemmän aikaa/huomiota.

 

[isoäiti mölykylästä]

no se pitäisi riittää lapsellesikin selitykseksi, että maija on erityislapsi ja tarvitsee kannustusta ja aikaa enemmän kuin ns. normilapset suoriutuakseen koulusta