erityislasten äidit ja isät, auttakaa!

[erinys]

mun siskolla on nyt 4,5vuotias poika, raskausaikana sisko ottanut yhteensä 7 kaljaa, polttanut kyllä röökiä kuitenkin...
Lapsi ja siskoni ovat lastensuojelun piirissä, muuttivat isommalle paikkakunnalle jne.
Lapsi, poika on aivan mahdoton, vaikea minun kuvailla sanoin, hakkaa, lyö, kuristaa pph:lla muita lapsia, on joutunut elämänsä aikana kokemaan kaikkea ikävää, siskon exä mm. heittänyt heidät pakkaseen ilman päällysvaatteita, poliiseja, kännäystä jne jne
Nyt pitkään tuossa keskusteltuamme haluaisin kysyä, auttakaa joku, jos osaatte vastata,. pojalla ns. pakkoliikkeitä, hieroo tiettyä unipeittoa samalla tavalla pitkään ja pitkään, ei nukahda ilman äitiä, kysyy joka ilta sata kertaa, onko tämä meidän koti, vaatii KOKO AJAN katsekontaktin, esim, siskoni pestessä hiuksia saunassa pakko saada katsoa silmiin koko ajan, ei suostu pukeutumaan, kaupassakäynnit ovat aivan mahdottomia, kirjastoon heillä on pojan takia porttikielto!
Pystyy keskittymään esim palapelin tekoon, ja on tehnyt ikäistään edistyneempiä palapelejä jo pitkään.
Taustalla on kaikenlaista kurjaa, mutta myös paljon hyvää, eikä siskoni, tai kukaan muukaan ole fyysisesti kajonnut poikaan mitenkään kovasti, toki ollut pakko rajoittaa ja pitä sylissä...
Matkalla jonnekin kysyy ja varmistaa koko ajan, minne ollaan menossa, sama vastaus pitää antaa sata kertaa ja tosiaan käytös aivan hirveää pph:lla muitas lapsia kohtaan. On niin isokokoinen, siis roteva, ettei siskoni (68kg) enää kohta pärjää fyysisesti pojalle, itse asiassa ei ole pärjännyt pitkään aikaan...
Auttakaa, mistä asiaa pitäisi lähteä selvittämään ja tuleeko ideoita mieleen? add/adhd testeihin on kuulemma vielä liian nuori, lastensuojelu on mukana kuvioissa, käyvätr tukiryhmässä tällaisille lapsille, viettää viikko/viikko systeemiä vanhempiensa luona, rakastaa isäänsä ja äitiään..
Hoitotädillä aina toki vain negatiivista sanottavaa, poika pakonomaisen kiinnostunut viittomista esim. nyt pitää viittoa värejä koko ajan, mutta ei suostu koskaan puhumaan asiasta, mikä ei häntä kiinnosta, ei esim vastaa koskaan siihen, miten hoitopäivä mennyt....
Anyone??? :'(

 

[erinys]

nostelen ja tulen nostelemaan

 

[Kurja]

Kurja tilanne. Mutta ei diagnoosia välttämättä vielä voi tehdä eikä noi kaikki mistään erityisestä välttämättä kielikään, enemmänkin siitä miten lapsi reagoi kotioloihin.

 

[erinys]

kotioloissa on kotioloissaan, kulkee äidin korkkarit jalassa, kuten "normaalit" lapset joskus syöminen, pukeminen jne ne yhtä helvettiä..... saivat hieman parannusta tilanteeseen, kun olivat tuetulla perheasumisella useamman kk ajan sos työntekijöidenparissa, mut selkeetähän on, et ongelmia on, ja sisko hieman hukassa kuitankin vaik jo kohta 30v............ raskas kivi omallakin sydämellä
anyone, vinkkejä, vihjeitä, ajatuksia?????

 

[voimia]

Ei tuo nyt ainakaan ADHD:lta kuulosta mutta en yhtään yllättyisi vaikka jotain muuta autismin kirjon sateenvarjon alta löytyisi.

Lähetettä vaan lähimmän keskussairaalan lastenneurologiselle tai lastenpsykiatriselle. Lähetteen saa neuvolasta. Kyllä 4-5 -vuotiaitakin diagnosoidaan sen hetkisillä oireilla ja ongelmilla. Mitään yksiselitteistä diagnoosia tyyliin ADHD tai Asperger pyritään nykyaikana olemaan antamatta. Tukitoimet saa oirediagnooseillakin.

 

[erinys]

autismi mulle tulee itselle mieleen, en tiedä....

 

["Essi"]

Minustakin vaikuttaa että kysymyksessä on jotakin psyykkistä ja autistisia piirteitäkin löytyy.

 

[kissabussi]

Erityislapsen vanhempana en voi vastata, mutta muuten kasvatusalan ihmisenä.. Ehkä tuo perhepäivähoito ei ole lapselle paras hoitopaikka. Itse näkisin lapsen kannalta päiväkodin parempana vaihtoehtona, heillä olisi paremmat valmiudet tunnistaa lapsen kehityksen haasteita ja järjestellä tukitoimia jne..

 

["Essi"]

Olisi hyvä saada lastenpsykiatriselle lähete ja sieltä neurologille. Joku hoitojaksokin vois olla hyvä.
Oma lapseni oli hoitojaksolla lastenlinnassa kun saimme autismi diagnoosin.

 

["ullis"]

Kuulostaa kyllä psyykkisletä oireilulta. Perhepäivähoitajan kotiin olisi saatava erityislastentarhanopettaja käymään ja kertomaan mielipiteensä lapsesta. Se olisi hyvä ensiaskel.
Tuli mieleen että lasta voitaisiin kenties paremmin tukea päiväkodissa.

 

[MarieHos]

Autistisuuteen viittaa kyllä tuo nyhjääminen ja jos vilkkaasta olemuksestaan huolimatta jaksaa keskittyä kuitenkin palapelin tekoon täysillä.. On se jokin, joka kiinnostaa ylitse muiden ja siihen jaksaa keskittyä.

Mutta sitten taas, aika moni "terve" lapsi käyttäytyy samoin, vaikkei autismia oliskaan.

 

[nojuu]

Nuo pakkoliikkeisyydet ja rutiininomaisuus viittaisivat johonkin autismin kirjon piirteeseen. Toisaalta, jos on rankkoja kokemuksia, voisi kai olla jotain psyykkistä ja sinänsä "ei sairautta".

Vaatikaa tutkimuksia. Jaksamista!

 

[erinys]

Erityislapsen vanhempana en voi vastata, mutta muuten kasvatusalan ihmisenä.. Ehkä tuo perhepäivähoito ei ole lapselle paras hoitopaikka. Itse näkisin lapsen kannalta päiväkodin parempana vaihtoehtona, heillä olisi paremmat valmiudet tunnistaa lapsen kehityksen haasteita ja järjestellä tukitoimia jne..

se on vaivalla haettu, saatu ja tuettu paikka, kunnassa sellainen tilanne, et ilman tätä paikkaa joutuisi aika ajoin aina vaihtamaan toiseen paikkaan....

 

[erinys]

[QUOTE="Essi";25675680]Olisi hyvä saada lastenpsykiatriselle lähete ja sieltä neurologille. Joku hoitojaksokin vois olla hyvä.
Oma lapseni oli hoitojaksolla lastenlinnassa kun saimme autismi diagnoosin.[/QUOTE]
olivat ns hoitojaksolla varmaan 4-5kk viime keväänä vieraalla paikkakunnalla asumassa erityisyksikössä, mukana narkkariäitejä, alkkiksia jne lapsineen... siellä pojalle saatiin jonkinlainen nukahtamisrytmi, (sitä ennen meni 3-4t vieressä äidillä maaten) ja pöydässäruokailu aikaiseksi, tämä nyt toisen käden tietoa, kun siskoni asioista (hänen luvallaan) kirjoitan, mutta esim syöminen oli ennen tätä jaksoa sitä, että poika juoksi ympäri kämppää ja äiti lusikan kanssa perässä yms todella tyhmää...

 

[erinys]

auttamisen tarve on niin riipivä, ettei mitään rajaa...

 

["anja"]

AP:n ulosannin pohjalta veikkaisin, että kyse on osittain lapsen geneettisistä ominaisuuksista ja osittan (suurilta osin) lapsen reagointia todella sekavaan perhe- ja kotitilanteeseen. Arkikielellä siis huono kasvatus ja turvaton olo.

Ap, osaatko kirjoittaa normaalisti? En muuten kysyisi, mutta on oikeasti raskasta seurata ajatuksenkulkuasi kun kirjoitat hemmetin sekavasti ja jopa hieman ärsyttävästi. Kirjoituksesi on kymmenvuotiaan tasolla.

 

[kissabussi]

se on vaivalla haettu, saatu ja tuettu paikka, kunnassa sellainen tilanne, et ilman tätä paikkaa joutuisi aika ajoin aina vaihtamaan toiseen paikkaan....

Toivottavasti perhepäivähoitajalla on riittävästi tietoa ja taitoa toimia erityisen lapsen kanssa. Ja toivottavasti saa tukea/ohjausta työhönsä, muuten hoitaja varmasti väsyy helposti mikä ei ole niin hoitajan kuin lapsenkaan kannalta hyvä asia.

 

[erinys]

[QUOTE="anja";25675790]AP:n ulosannin pohjalta veikkaisin, että kyse on osittain lapsen geneettisistä ominaisuuksista ja osittan (suurilta osin) lapsen reagointia todella sekavaan perhe- ja kotitilanteeseen. Arkikielellä siis huono kasvatus ja turvaton olo.

Ap, osaatko kirjoittaa normaalisti? En muuten kysyisi, mutta on oikeasti raskasta seurata ajatuksenkulkuasi kun kirjoitat hemmetin sekavasti ja jopa hieman ärsyttävästi. Kirjoituksesi on kymmenvuotiaan tasolla.[/QUOTE]
Kiitos tästä kommentista, se palautti minut juuri sinne, minne kuulunkin.
Omaan hyvin erilaisia tyylejä ilmaista itseäni, myös kirjallisesti, tämän tekstin ajavana hevosena on ollut hätä, jolloin en ole välittänyt, ajatellut, uhrannut vitun karvan vertaa mietettä sille, mitä joku minun typostani ajattelee. Koetathan selviytyä pienen ihmisen ongelmiesi kanssa, vai olisiko sinulla jotakin sydämelläsi, jonka haluaisit jakaa kanssamme arvosteltavaksi? Tekisimme sen varmasti mielellämme.
Henkilökohtaisesti pahoittelen, että minun alaston, paljas hätäni sai sinun kirjoitusaurasi kieroon ja vaihtamaan väriä väärään suuntaan.

 

[erinys]

geneettisesti vajavainen, nurse of all evil nostaa taas.....

 

["anja"]

Kiitos tästä kommentista, se palautti minut juuri sinne, minne kuulunkin.
Omaan hyvin erilaisia tyylejä ilmaista itseäni, myös kirjallisesti, tämän tekstin ajavana hevosena on ollut hätä, jolloin en ole välittänyt, ajatellut, uhrannut vitun karvan vertaa mietettä sille, mitä joku minun typostani ajattelee. Koetathan selviytyä pienen ihmisen ongelmiesi kanssa, vai olisiko sinulla jotakin sydämelläsi, jonka haluaisit jakaa kanssamme arvosteltavaksi? Tekisimme sen varmasti mielellämme.
Henkilökohtaisesti pahoittelen, että minun alaston, paljas hätäni sai sinun kirjoitusaurasi kieroon ja vaihtamaan väriä väärään suuntaan.

Ei kirjoitusvirheet niinkään haittaa, jos kiireessä tulevat. Tuo rakenne on se, joka häiritsee. Kokeilen hetken samaa:

Kirjoitat hyvin, sekavasti, pilkkuja pisteitä yms tulee mihin sattuu.....kappalejaot puuttuvat, hyvin usein myös väli jaiso kirjain seuraavan lauseen välillä, tekee tekstistä hyvin hektistä ja hyvin vaikealukuista, en tiedä mitkä asiat ovat mielestäso olennaisia, mitkä vain triviaaleja anekdootteja.en esim tiedä, että onko mielestäsi seitsemän oluen juominen koko raskausaikana huono vai hyvä juttu, iso vai pieni asia, tässä kaiken muun keskellä................ välillä siskosi on mielestäsi hyvä äiti, toisinaan, sanot että lapsi on kokenut paljon turvattomuutta, äiti tupakoinut raskausaikana, tekstissä viliesee neuvoloita, tukitoimia ym.... mutta kaikenlainen rakenne puuttuu, ei jää tietoakaan siitä, että milloin mitäkin on tapahtunut, mitä apua oikein kaipailet kun lapsi on jo avun piirissä.

Jos ilmaisist itseäsi edes hieman selkeämmin, niin voisin ehdottaa jotain sellaista, josta olisi apua. Nyt en tiedä ollenkaan, että mitä haet tai mitä mieltä itse tilanteesta olet. Tietoa jo olemassaolevista tukitoimista ja menneistä tukitoimistakin tulee vain ripauksittain. Ulosannistasi ajattelin, että ehkä osa pojan erityisyydestä on suvustanne peräisin olevaa. Tietynlaisia keskittymisongelmia, tai ehkä kyse on pikemminkin vuorovaikutusongelmasta.

 

[erinys]

[QUOTE="anja";25676053]Ei kirjoitusvirheet niinkään haittaa, jos kiireessä tulevat. Tuo rakenne on se, joka häiritsee. Kokeilen hetken samaa:

Kirjoitat hyvin, sekavasti, pilkkuja pisteitä yms tulee mihin sattuu.....kappalejaot puuttuvat, hyvin usein myös väli jaiso kirjain seuraavan lauseen välillä, tekee tekstistä hyvin hektistä ja hyvin vaikealukuista, en tiedä mitkä asiat ovat mielestäso olennaisia, mitkä vain triviaaleja anekdootteja.en esim tiedä, että onko mielestäsi seitsemän oluen juominen koko raskausaikana huono vai hyvä juttu, iso vai pieni asia, tässä kaiken muun keskellä................ välillä siskosi on mielestäsi hyvä äiti, toisinaan, sanot että lapsi on kokenut paljon turvattomuutta, äiti tupakoinut raskausaikana, tekstissä viliesee neuvoloita, tukitoimia ym.... mutta kaikenlainen rakenne puuttuu, ei jää tietoakaan siitä, että milloin mitäkin on tapahtunut, mitä apua oikein kaipailet kun lapsi on jo avun piirissä.

Jos ilmaisist itseäsi edes hieman selkeämmin, niin voisin ehdottaa jotain sellaista, josta olisi apua. Nyt en tiedä ollenkaan, että mitä haet tai mitä mieltä itse tilanteesta olet. Tietoa jo olemassaolevista tukitoimista ja menneistä tukitoimistakin tulee vain ripauksittain. Ulosannistasi ajattelin, että ehkä osa pojan erityisyydestä on suvustanne peräisin olevaa. Tietynlaisia keskittymisongelmia, tai ehkä kyse on pikemminkin vuorovaikutusongelmasta.[/QUOTE]
No shit, Sherlock?

 

[erityislapsen äiti]

Varmasti lapsella on monenlaista ongelmaa, eikä ehkä yhtä selkeää diagnoosia tule ikinä. Tuki tärkeintä, lapsi tarvitsee positiivista palautatta enemmän kuin normi lapsi ja jos päivähoito on pelkkää negatiivista palautetta ja ongelmia--muuta hoitopaikkaa tulisi pohtia. Lapsella voi olla mm aistiyliherkkyyttä, ainakin siltä kuulostaisi. Osastojakso voisi olla hyvä, eli päivät osastolla, yöt kotona. Mun oma poika oli psyk osastolla 6 viikkoa. Myös neurologiset tutkimukset lienevät paikallaan, mutta uskoisin,e ttä kooprdinointi lastenpsykiatrian puolelta. Nyt hänen vaan pitää saada sinne lastenpsyk polille, se ei ole aina helppoa, mutta vaatikaa, vaatikaa, vaatikaa... Se on rankkaa, mutta itse saimme avun loppujen lopuksi.

 

[edellinen äiti]

en lukenut koko tarinaa, vain aloituksen. Mutta siis olllutkin jo osastolla? Hmm. Saako mitä terapiaa siis? Onko mitään neurologisia testejä tehty, psykologisia testejä?

 

[äiti vielä kirjoittelee]

mitä enemmän luen, sitä enemmän tulee mieleeni että lapsi tarvitsisi neurologista tutkimusta. Tuo erityisyksikkö on ollut mitä ilmeisimmin jotain sosiaalipuolen toimintaa, nyt tarvittaisiin lääketieteellistä asiantuntemusta. LAstenneurologin vastaanotto lastenpsykiatrin vastaanoton lisäksi ja sitä kautta tarvittavat tutkimukset ja terapiat. Ja perhepäivähoitaja joka on jo aivan kypsä, ei ole hyvä paikka.... lapsen itsetunnon kannalta! Mutta kerätkää vaikka kolehti, jos ei ole muuten varaa vaikka yksityiseen lastenneurologiin. Jos siis ette saa hänelle lähetettä mistään sairaalapolille.

 

["vieras"]

Jotain tutkimuksia on kai tehty? Mistä on noita viittomia oppinut? Onko puheentuotonkin kanssa ongelmia, silloin noita yleensä opetellaan? Neurologi, psykologi, toimintaterapeutti tutkimaan, mahdollisesti vielä puheterapeutti ja fysioterapeuttikin (kuntoutustyöryhmän normaalikokoonpano), uskoisin ainakin jonkin lajin toimintaterapiasta olevan hyötyä. Toimintaterapeuttia tavatessa kannattaa pyytää myös kyselykaavakkeet sensorisen integraation häiriöstä, niitä ei välttämättä normisti tehdä, äidiltä pitää vaan löytyä kärsivällisyyttä täyttää koko kyselynivaska.