E
en ole ikinä ajatellut
Vieras
Meidän pojalla adhd/add ja aistiyliherkkyys, mutten ole koskaan ajatellut että hän olisi erityislapsi. 
M
"milla"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja en ole ikinä ajatellut;24648970:Meidän pojalla adhd/add ja aistiyliherkkyys, mutten ole koskaan ajatellut että hän olisi erityislapsi.
No ihan yleinen tapa on nimittää erityislapseksi tai erityistarpeiseksi. Etkö todellakaan ole koskaan ajatellut?
K
ketjun aloittaja
Vieras
Hei taas, ketjun ap linjoilla!
Pojan käytös on mennyt huonompaan päin. Kun päiväkoti alkoi elokuussa, hän oli 4 viikkoa raivoissaan joka aamu sinne menemisestä. Viihtyi kuitenkin loppupäivän ihan ok eikä siellä ollut mitään mainittavia ongelmia, esim. kiusaamista. Kun tuo 4 viikon jakso loppui, aamut alkoivat sujumaan paremmin ja kuvittelin että muutenkin meni hyvin. Väärin meni.
Tänään opettaja otti minut hetkeksi sivuun ja keskustelimme käytöksestä. Vaikka olemme olleet mahdollisimman johdonmukaisia, noudattaneet rutiinia jne., käytös ei ole parantunut ollenkaan. Pelkoja on tullut lisää, sellaisistakin aiheista mistä ei kotona ole edes puhuttu, lastenohjelmia ei voi katsoa enää ollenkaan koska ne ovat hänelle "liikaa". Poika pyrkii määräämään ihan kaikesta ja yrittää jyrätä aikuisen jatkuvasti. Retkille häntä ei voi ottaa useinkaan mukaan, koska käytös muuttuu niin aggressiiviseksi ja arvaamattomaksi. Muita lapsia satuttaa edelleen ilman syytä; ohi kävellessään potkaisee tai puree sellaistakin, joka ei ole hänelle edes puhunut sen päivän aikana. Myös aikuisia puree ja lyö, vastustaa jokaista määräystä.
Saimme 4-vuotisneuvolan yhteydessä lähetteen neurologille, sillä sekä terveydenhoitaja että lääkäri katsoivat laajemmat tutkimukset aiheelliseksi. Tämä oli myös päiväkodin toive. Lähete tuli kuitenkin takaisin ja neurologin sijaan meille suositeltiin erityislääkärin toimesta toimintaterapiaa, tiiviitä palavereja jne. Terv.hoitaja sanoi suoraan, ettei tuollainen hoitomuoto ole realistinen eikä meidän kunnassa ole edes mahdollisuutta siihen. Toimintaterapiaan olemme sitäpaitsi jo jonossa! No, häneltä sain neuvoksi olla yhteydessä neuvolapsykologiin (taas vaihteeksi..kolmas kerta), jonka sana kuulemma painaa enemmän.
Minä en suoraan sanottuna enää tiedä, mitä tehdä. Takkini on aivan tyhjä.
Pojan käytös on mennyt huonompaan päin. Kun päiväkoti alkoi elokuussa, hän oli 4 viikkoa raivoissaan joka aamu sinne menemisestä. Viihtyi kuitenkin loppupäivän ihan ok eikä siellä ollut mitään mainittavia ongelmia, esim. kiusaamista. Kun tuo 4 viikon jakso loppui, aamut alkoivat sujumaan paremmin ja kuvittelin että muutenkin meni hyvin. Väärin meni.
Tänään opettaja otti minut hetkeksi sivuun ja keskustelimme käytöksestä. Vaikka olemme olleet mahdollisimman johdonmukaisia, noudattaneet rutiinia jne., käytös ei ole parantunut ollenkaan. Pelkoja on tullut lisää, sellaisistakin aiheista mistä ei kotona ole edes puhuttu, lastenohjelmia ei voi katsoa enää ollenkaan koska ne ovat hänelle "liikaa". Poika pyrkii määräämään ihan kaikesta ja yrittää jyrätä aikuisen jatkuvasti. Retkille häntä ei voi ottaa useinkaan mukaan, koska käytös muuttuu niin aggressiiviseksi ja arvaamattomaksi. Muita lapsia satuttaa edelleen ilman syytä; ohi kävellessään potkaisee tai puree sellaistakin, joka ei ole hänelle edes puhunut sen päivän aikana. Myös aikuisia puree ja lyö, vastustaa jokaista määräystä.
Saimme 4-vuotisneuvolan yhteydessä lähetteen neurologille, sillä sekä terveydenhoitaja että lääkäri katsoivat laajemmat tutkimukset aiheelliseksi. Tämä oli myös päiväkodin toive. Lähete tuli kuitenkin takaisin ja neurologin sijaan meille suositeltiin erityislääkärin toimesta toimintaterapiaa, tiiviitä palavereja jne. Terv.hoitaja sanoi suoraan, ettei tuollainen hoitomuoto ole realistinen eikä meidän kunnassa ole edes mahdollisuutta siihen. Toimintaterapiaan olemme sitäpaitsi jo jonossa! No, häneltä sain neuvoksi olla yhteydessä neuvolapsykologiin (taas vaihteeksi..kolmas kerta), jonka sana kuulemma painaa enemmän.
Minä en suoraan sanottuna enää tiedä, mitä tehdä. Takkini on aivan tyhjä.
V
"vieras"
Vieras
Meillä oli poika aivan samanlainen pienenä. Ihan mahdotonta touhua. Me vanhemmat erosimmekin niinä kamalina vuosina, kun mies ei jaksanut meidän elämää.
Kasvatin yksin pojan. Kävimme psykologilla, terapioissa, kuntoutuksessa jne.
Koulussa olin jatkuvasti keskustelemassa pojan tekosista. Se oli rankkaa yksin.
Se kaikki kuitenkin oli sen vaivan arvoista. Nyt minulla on hieno nuori mies, joka asuu jo omillaan, opiskelee, seurustelee. Hän on hyvin fiksu nuori. Ei ole tehnyt pahojaan, tapellut tms. Ei polta eikä juurikaan juo.
Nykyisellä miehellänikin on ADHD. Hän on käynyt erityiskoulun ja hänen vanhemmillaan on ollut vielä rankempaa kuin minulla. Hienot miehet kasvanut kuitenkin molemmista.
Se ylimääräinen energia vaan pitää purkaa harrastuksiin tms. järkevästi.
Kasvatin yksin pojan. Kävimme psykologilla, terapioissa, kuntoutuksessa jne.
Koulussa olin jatkuvasti keskustelemassa pojan tekosista. Se oli rankkaa yksin.
Se kaikki kuitenkin oli sen vaivan arvoista. Nyt minulla on hieno nuori mies, joka asuu jo omillaan, opiskelee, seurustelee. Hän on hyvin fiksu nuori. Ei ole tehnyt pahojaan, tapellut tms. Ei polta eikä juurikaan juo.
Nykyisellä miehellänikin on ADHD. Hän on käynyt erityiskoulun ja hänen vanhemmillaan on ollut vielä rankempaa kuin minulla. Hienot miehet kasvanut kuitenkin molemmista.
Se ylimääräinen energia vaan pitää purkaa harrastuksiin tms. järkevästi.
J
"jaana"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tarkkaavaisuushäiriö;24013259:
Et taida paljoa tietää ADHD:sta. Siihen kylläkin kuuluu, ja vahvasti, myös ylikeskittyminen.
D
Darcell
Vieras
Meillä on 2 erityislasta. Pojalla on erityisentuen tarvetta mm. kohtalaiseen puhevikaan puheterapia, toimintaterapiaa yms. Raivokohtauksia saa päivittäin ja moneen kertaan. Usein saa aamuisin ja silloin karjuu kirjaimellisesti. Päiväkodissa ei kuitenkaan ole enää pahemmin suutahtanut yms. Eli parempaan päin ainakin ollaan siellä saralla menossa.
Tytöllä taas aistiyliherkkyyttä. Koulussa on matemaattisia vaikeuksia ja jännitystään purkaa ravaamalla esim. vessassa. Tätä ei ole tapahtunut vuoteen, kunnes on taas aloittanut. Nyt huolensa on esittänyt opettajan lisäksi eo. Psykologin vastaanotolle mennään, jospa sieltä sitten saataisiin apua tytölle.
Nämä 2 ottavat yhteen päivittäin. Molemmat möksähtää ihan pienestäkin ja silloin on helvetti irti. Miehellä tämä kaikki on liikaa ja se itse karjuu siinä vieressä. Itseltäni on välillä voimat ihan loppu. Tähän asti olen pärjännyt johdonmukaisuuden sekä huumorin avulla. Tukea tarvitsisin mieheltäni sekä selkeitä yhteisiä pelisääntöjä kasvatukseen.
Vanhin lapsista pärjää koulussa oikein hyvin ja on muutenkin ollut ihan "normaali" lapsi. Ikinä ei ole tarvinnut hänen kanssaan käydä missään tutkimuksissa yms.
Kyllä tämä tästä, ainakin toivon niin.
Tytöllä taas aistiyliherkkyyttä. Koulussa on matemaattisia vaikeuksia ja jännitystään purkaa ravaamalla esim. vessassa. Tätä ei ole tapahtunut vuoteen, kunnes on taas aloittanut. Nyt huolensa on esittänyt opettajan lisäksi eo. Psykologin vastaanotolle mennään, jospa sieltä sitten saataisiin apua tytölle.
Nämä 2 ottavat yhteen päivittäin. Molemmat möksähtää ihan pienestäkin ja silloin on helvetti irti. Miehellä tämä kaikki on liikaa ja se itse karjuu siinä vieressä. Itseltäni on välillä voimat ihan loppu. Tähän asti olen pärjännyt johdonmukaisuuden sekä huumorin avulla. Tukea tarvitsisin mieheltäni sekä selkeitä yhteisiä pelisääntöjä kasvatukseen.
Vanhin lapsista pärjää koulussa oikein hyvin ja on muutenkin ollut ihan "normaali" lapsi. Ikinä ei ole tarvinnut hänen kanssaan käydä missään tutkimuksissa yms.
Kyllä tämä tästä, ainakin toivon niin.
J
"Jumprahuitti"
Vieras
Väsyneitä ollaan täälläkin. Poika nyt 7-vuotias. Ihan pienenä taaperona sai kiukkukohtauksia, jolloin lähti tajukin. Uhmaikä aivan järkyttävää aikaa, tosin aika tainnut jo kullata muistoja.. Muistan vain kertoja, kun jouduin istumaan päälle jotta sain haalarit ja kengät jalkaan.
Eskarissa oikeastaan vasta otettiin puheeksi sosiaalisten taitojen puute, ja aiva uskomaton uhmakkuus aikuisia ihmisiä vastaan. Kotona tällöin meni vähän paremmin. Tuolloin neuvolapsykologi sanoi käytöksen kuuluvan ikäkriisiin, joka yleistä tuon ikäisillä pojilla.
Nyt kun ekaluokkaa mennyt pari kuukautta, tuntuu että helvetti on irti taas meidän talossa.
Koulussa tunneilla todella levoton, ja en voi ymmärtää kun psykologi oli opettajalle neuvoksi antanut, että antaa pojan kuljeskella luokassa vaikka esim. käymässä juomassa??!!
KOtona karjuu jokaisesta asiasta, suihkuun menosta, syömisestä, huoneen siivoamisesta..
Siis KARJUU, käy minuun käsiksi kun sanon tai käsken jotain epämiellyttävää, sama juttu isäpuolelleen, ei mikään tehoa enää siinä vaiheessa kun hän päättää kiukutella..
Kaksi vuotta nyt käyty väliajoin psykologilla, toimintaterapeutti vierailee koulussa tälläkin hetkellä, mutta tutkimuksiinpääsystä ei kukaan puhu mitään, kukkahattupsykologi vain sanoo, että pitää antaa hänen olla vauva...
Olen pärjännyt huumorin ja lujan tahdon voimalla 7 vuotta, nyt alkaa pikkuhiljaa luovuttaminen olla mielessä...
Eskarissa oikeastaan vasta otettiin puheeksi sosiaalisten taitojen puute, ja aiva uskomaton uhmakkuus aikuisia ihmisiä vastaan. Kotona tällöin meni vähän paremmin. Tuolloin neuvolapsykologi sanoi käytöksen kuuluvan ikäkriisiin, joka yleistä tuon ikäisillä pojilla.
Nyt kun ekaluokkaa mennyt pari kuukautta, tuntuu että helvetti on irti taas meidän talossa.
Koulussa tunneilla todella levoton, ja en voi ymmärtää kun psykologi oli opettajalle neuvoksi antanut, että antaa pojan kuljeskella luokassa vaikka esim. käymässä juomassa??!!
KOtona karjuu jokaisesta asiasta, suihkuun menosta, syömisestä, huoneen siivoamisesta..
Siis KARJUU, käy minuun käsiksi kun sanon tai käsken jotain epämiellyttävää, sama juttu isäpuolelleen, ei mikään tehoa enää siinä vaiheessa kun hän päättää kiukutella..
Kaksi vuotta nyt käyty väliajoin psykologilla, toimintaterapeutti vierailee koulussa tälläkin hetkellä, mutta tutkimuksiinpääsystä ei kukaan puhu mitään, kukkahattupsykologi vain sanoo, että pitää antaa hänen olla vauva...
Olen pärjännyt huumorin ja lujan tahdon voimalla 7 vuotta, nyt alkaa pikkuhiljaa luovuttaminen olla mielessä...
K
ketjun aloittaja
Vieras
[QUOTE="Jumprahuitti";24815859]Väsyneitä ollaan täälläkin. Poika nyt 7-vuotias. Ihan pienenä taaperona sai kiukkukohtauksia, jolloin lähti tajukin. Uhmaikä aivan järkyttävää aikaa, tosin aika tainnut jo kullata muistoja.. Muistan vain kertoja, kun jouduin istumaan päälle jotta sain haalarit ja kengät jalkaan.
Eskarissa oikeastaan vasta otettiin puheeksi sosiaalisten taitojen puute, ja aiva uskomaton uhmakkuus aikuisia ihmisiä vastaan. Kotona tällöin meni vähän paremmin. Tuolloin neuvolapsykologi sanoi käytöksen kuuluvan ikäkriisiin, joka yleistä tuon ikäisillä pojilla.
Nyt kun ekaluokkaa mennyt pari kuukautta, tuntuu että helvetti on irti taas meidän talossa.
Koulussa tunneilla todella levoton, ja en voi ymmärtää kun psykologi oli opettajalle neuvoksi antanut, että antaa pojan kuljeskella luokassa vaikka esim. käymässä juomassa??!!
KOtona karjuu jokaisesta asiasta, suihkuun menosta, syömisestä, huoneen siivoamisesta..
Siis KARJUU, käy minuun käsiksi kun sanon tai käsken jotain epämiellyttävää, sama juttu isäpuolelleen, ei mikään tehoa enää siinä vaiheessa kun hän päättää kiukutella..
Kaksi vuotta nyt käyty väliajoin psykologilla, toimintaterapeutti vierailee koulussa tälläkin hetkellä, mutta tutkimuksiinpääsystä ei kukaan puhu mitään, kukkahattupsykologi vain sanoo, että pitää antaa hänen olla vauva...
Olen pärjännyt huumorin ja lujan tahdon voimalla 7 vuotta, nyt alkaa pikkuhiljaa luovuttaminen olla mielessä...[/QUOTE]
Minuakin ihmetyttää, että tuo 4-vuotias saa ihan luvan kanssa vaellella pitkin käytäviä ja käydä jopa toisissa ryhmissä?? Parantaako se jotenkin keskittymistä? Mielestäni ei. Useamman kerran tämä vaeltelija onkin satuttanut itsensä kiivetessään kiellettyyn paikkaan ja/tai karattuaan jonnekin.
Sosiaaliset ongelmat meillä niitä pahimpia, lapsi ei tunnu ymmärtävän että muutkin lapset ovat ihmisiä. Kun joka päivä toistetaan että ketään ei saa lyödä, suustaan pääsee yllättynyt "ahaa"!
Eli samat asiat toistetaan päivä toisensa jälkeen, lapselta taitaa puuttua toiminnanohjaus lähes kokonaan. Jossei hänelle anna jotain hommaa, jää pyörimään jalkoihin jne.
Eskarissa oikeastaan vasta otettiin puheeksi sosiaalisten taitojen puute, ja aiva uskomaton uhmakkuus aikuisia ihmisiä vastaan. Kotona tällöin meni vähän paremmin. Tuolloin neuvolapsykologi sanoi käytöksen kuuluvan ikäkriisiin, joka yleistä tuon ikäisillä pojilla.
Nyt kun ekaluokkaa mennyt pari kuukautta, tuntuu että helvetti on irti taas meidän talossa.
Koulussa tunneilla todella levoton, ja en voi ymmärtää kun psykologi oli opettajalle neuvoksi antanut, että antaa pojan kuljeskella luokassa vaikka esim. käymässä juomassa??!!
KOtona karjuu jokaisesta asiasta, suihkuun menosta, syömisestä, huoneen siivoamisesta..
Siis KARJUU, käy minuun käsiksi kun sanon tai käsken jotain epämiellyttävää, sama juttu isäpuolelleen, ei mikään tehoa enää siinä vaiheessa kun hän päättää kiukutella..
Kaksi vuotta nyt käyty väliajoin psykologilla, toimintaterapeutti vierailee koulussa tälläkin hetkellä, mutta tutkimuksiinpääsystä ei kukaan puhu mitään, kukkahattupsykologi vain sanoo, että pitää antaa hänen olla vauva...
Olen pärjännyt huumorin ja lujan tahdon voimalla 7 vuotta, nyt alkaa pikkuhiljaa luovuttaminen olla mielessä...[/QUOTE]
Minuakin ihmetyttää, että tuo 4-vuotias saa ihan luvan kanssa vaellella pitkin käytäviä ja käydä jopa toisissa ryhmissä?? Parantaako se jotenkin keskittymistä? Mielestäni ei. Useamman kerran tämä vaeltelija onkin satuttanut itsensä kiivetessään kiellettyyn paikkaan ja/tai karattuaan jonnekin.
Sosiaaliset ongelmat meillä niitä pahimpia, lapsi ei tunnu ymmärtävän että muutkin lapset ovat ihmisiä. Kun joka päivä toistetaan että ketään ei saa lyödä, suustaan pääsee yllättynyt "ahaa"!
Eli samat asiat toistetaan päivä toisensa jälkeen, lapselta taitaa puuttua toiminnanohjaus lähes kokonaan. Jossei hänelle anna jotain hommaa, jää pyörimään jalkoihin jne.
J
"JUmprahuitti"
Vieras
Minulle selitti asian niin, että saa itse rauhoitettua itsensa, ja jatkaa keskittymistä tunnilla kun saa välillä liikuskella.
Itse olen todella eri mieltä, koska mielestäni se saa vain pojan riehaantumaan, ja entistä enemmän häiritsemään MUIDEN oppilaiden tuntia.
Kavereita pojallani ei juuri ole, omat luokkalaiset eivät tietenkään halua olla sen kanssa, joka jo eskarissa heitä kiusasi ja löi. Nyt jatkanut käsiksi käymistä.
Vanhempien koululaisten kanssa sitten ilmeisesti pyörii koulussa kun ei niille uskalla uhitella, ja vissiin tästä johtuen välillä tuntuu, että meilla asuu murrosikäinen kun huutaa että mä vihaan teitä, ma pärjään jo yksinkin ym. Ja hän on kuitenkin vasta 7!
Itse olen todella eri mieltä, koska mielestäni se saa vain pojan riehaantumaan, ja entistä enemmän häiritsemään MUIDEN oppilaiden tuntia.
Kavereita pojallani ei juuri ole, omat luokkalaiset eivät tietenkään halua olla sen kanssa, joka jo eskarissa heitä kiusasi ja löi. Nyt jatkanut käsiksi käymistä.
Vanhempien koululaisten kanssa sitten ilmeisesti pyörii koulussa kun ei niille uskalla uhitella, ja vissiin tästä johtuen välillä tuntuu, että meilla asuu murrosikäinen kun huutaa että mä vihaan teitä, ma pärjään jo yksinkin ym. Ja hän on kuitenkin vasta 7!
K
ketjun aloittaja
Vieras
[QUOTE="JUmprahuitti";24815993]Minulle selitti asian niin, että saa itse rauhoitettua itsensa, ja jatkaa keskittymistä tunnilla kun saa välillä liikuskella.
Itse olen todella eri mieltä, koska mielestäni se saa vain pojan riehaantumaan, ja entistä enemmän häiritsemään MUIDEN oppilaiden tuntia.
Kavereita pojallani ei juuri ole, omat luokkalaiset eivät tietenkään halua olla sen kanssa, joka jo eskarissa heitä kiusasi ja löi. Nyt jatkanut käsiksi käymistä.
Vanhempien koululaisten kanssa sitten ilmeisesti pyörii koulussa kun ei niille uskalla uhitella, ja vissiin tästä johtuen välillä tuntuu, että meilla asuu murrosikäinen kun huutaa että mä vihaan teitä, ma pärjään jo yksinkin ym. Ja hän on kuitenkin vasta 7![/QUOTE]
Voi että, tutulta kuulostaa!
Meidän poika viihtyy isompien seurassa myös, koska isommat eivät välitä hänen satuttamisyrityksistään vaan painivat ja leikkivät kanssaan ihan mielellään. Poika on älykäs, tekee eskarin tehtäväkirjaa nytkin- oman ikäisten kanssa oleminen saattaa osaksi turhauttaa häntä? Tuo "yksin pärjääminen" näkyy ikävä kyllä jo meilläkin, vähän väliä poika uhittelee että ei häntä koskaan satu, hän ei koskaan ole väärässä eikä koskaan tahdo elää rauhassa...tahtoisi muuttaa (meillä useampi muutto takana, näille emme mitään voineet, joukossa mm. homeasunto) kuulemma jatkuvasti jne. Lieneekö turvattomuutta vai sitten mitä? Minulla ja isällään pitkä yhteiselämä takana, samoilla keinoilla kasvatamme suurimman osan ajasta. Viikonloput laatuaikaa jne. Esim. viime viikonloppuna kävimme koko perhe uimassa ja puistossa, pojan kaverikin kyläili. Luulin että nyt menee alkuviikko hyvin, mitä vielä- maanantai meni penkin alle, tiistai samoin.
Itse olen todella eri mieltä, koska mielestäni se saa vain pojan riehaantumaan, ja entistä enemmän häiritsemään MUIDEN oppilaiden tuntia.
Kavereita pojallani ei juuri ole, omat luokkalaiset eivät tietenkään halua olla sen kanssa, joka jo eskarissa heitä kiusasi ja löi. Nyt jatkanut käsiksi käymistä.
Vanhempien koululaisten kanssa sitten ilmeisesti pyörii koulussa kun ei niille uskalla uhitella, ja vissiin tästä johtuen välillä tuntuu, että meilla asuu murrosikäinen kun huutaa että mä vihaan teitä, ma pärjään jo yksinkin ym. Ja hän on kuitenkin vasta 7![/QUOTE]
Voi että, tutulta kuulostaa!
Meidän poika viihtyy isompien seurassa myös, koska isommat eivät välitä hänen satuttamisyrityksistään vaan painivat ja leikkivät kanssaan ihan mielellään. Poika on älykäs, tekee eskarin tehtäväkirjaa nytkin- oman ikäisten kanssa oleminen saattaa osaksi turhauttaa häntä? Tuo "yksin pärjääminen" näkyy ikävä kyllä jo meilläkin, vähän väliä poika uhittelee että ei häntä koskaan satu, hän ei koskaan ole väärässä eikä koskaan tahdo elää rauhassa...tahtoisi muuttaa (meillä useampi muutto takana, näille emme mitään voineet, joukossa mm. homeasunto) kuulemma jatkuvasti jne. Lieneekö turvattomuutta vai sitten mitä? Minulla ja isällään pitkä yhteiselämä takana, samoilla keinoilla kasvatamme suurimman osan ajasta. Viikonloput laatuaikaa jne. Esim. viime viikonloppuna kävimme koko perhe uimassa ja puistossa, pojan kaverikin kyläili. Luulin että nyt menee alkuviikko hyvin, mitä vielä- maanantai meni penkin alle, tiistai samoin.
A
ADHDäiti
Vieras
Välillä jaksan paremmin, välillä huonommin. Itsellänikin on ADHD, lasta ei vielä ole diagnosoitu, koska on liian nuori siihen. Lapsi on vauvasta saakka ollut todella vilkas ja levoton. Väkivaltaisuutta on alkanut esiintyä nyt, kun lapsi on neljän, samoin sellaista tahallista loukkaamista ja ilkeyttä. Välillä tuntuu, että meille on muuttanut ihan joku vieras lapsi, välillä tulee jopa niinkin irrationaalinen ajatus mieleen, että joku hemmetin demoni on vallannut lapsen Onneksi meillä tuo väkivaltaisuus on kuitenkin harvinaista, ainakin vielä. ADHD näkyy enemmänkin siinä, että lapsi on liikkeessä ja äänessä koko ajan, pyörii, selittää, keskeyttää, ei kuuntele. Eikä osaa meidänkään lapsi leikkiä leluilla, ehkä ei keskittyminen riitä?
Onneksi meillä tuo väkivaltaisuus on kuitenkin harvinaista, ainakin vielä. ADHD näkyy enemmänkin siinä, että lapsi on liikkeessä ja äänessä koko ajan, pyörii, selittää, keskeyttää, ei kuuntele. Eikä osaa meidänkään lapsi leikkiä leluilla, ehkä ei keskittyminen riitä?
K
ketjun aloittaja
Vieras
Päivitystä pukkaa! 
Nyt hymyilyttää jo vähän: poika sai ajan SI-toimintaterapian tutkimusjaksolle (3 käyntiä)! Tätä on odotettu!!
Päiväkodissa ongelmat jatkuvat, valitettavasti.
ap
Nyt hymyilyttää jo vähän: poika sai ajan SI-toimintaterapian tutkimusjaksolle (3 käyntiä)! Tätä on odotettu!!
Päiväkodissa ongelmat jatkuvat, valitettavasti.
ap
Y
yksi äiti vaan
Vieras
Meillä on ilmennyt tätä samaa ja järkytyin kuulemastani päiväkodissa Lapsi on jo eskarissa, mutta oli tässä eräänä päivänä kuristanut päiväkodin hoitajaa kun se oli mennyt rauhoittelemaan poikaa En tiedä oliko miten vakava tilanne kaiken kaikkiaan kun tuosta ei sanottu muuta kuin päiväkodista haettaessa. Lapsi on koko ajan liikkeessä, eikä pysty olemaan päiväkodissa paikoillaan jos iso ryhmä. Pienessä ryhmässä onnistuu olla. On erittäin paljon puhuva ja ennen sanottu päiväkodeissa, että on tosi iloinen ja ihana poika. Sanoi ihanaksi pojaksi nytkin, mutta on huomannut tuota keskittymisvaikeutta isossa ryhmässä. Nyt päiväkodissa on muutaman kerran jonkun erityistyöntekijän tarkkailu miten toimii ja hänen pohjaltaan sitten kokoontuminen isommalla porukalla, jossa psykologikin mukana.
Millainen tuo SI on? Olen itse epäillyt adhd:ta muiden oireiden mukaan jo aika pienestä.
Lapsi on jo eskarissa, mutta oli tässä eräänä päivänä kuristanut päiväkodin hoitajaa kun se oli mennyt rauhoittelemaan poikaa En tiedä oliko miten vakava tilanne kaiken kaikkiaan kun tuosta ei sanottu muuta kuin päiväkodista haettaessa. Lapsi on koko ajan liikkeessä, eikä pysty olemaan päiväkodissa paikoillaan jos iso ryhmä. Pienessä ryhmässä onnistuu olla. On erittäin paljon puhuva ja ennen sanottu päiväkodeissa, että on tosi iloinen ja ihana poika. Sanoi ihanaksi pojaksi nytkin, mutta on huomannut tuota keskittymisvaikeutta isossa ryhmässä. Nyt päiväkodissa on muutaman kerran jonkun erityistyöntekijän tarkkailu miten toimii ja hänen pohjaltaan sitten kokoontuminen isommalla porukalla, jossa psykologikin mukana. Millainen tuo SI on? Olen itse epäillyt adhd:ta muiden oireiden mukaan jo aika pienestä.
K
ketjun aloittaja
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yksi äiti vaan;24947113:Meillä on ilmennyt tätä samaa ja järkytyin kuulemastani päiväkodissa
Millainen tuo SI on? Olen itse epäillyt adhd:ta muiden oireiden mukaan jo aika pienestä.
SI tulee sanoista "sensorinen integraatio", yleensä tarkoitetaan että lapsella on jonkinlainen aisteihin liittyvä häiriö. Esim. yli/aliherkkyys; tietyn tuntoaistin ylikorostuminen jne. Oma lapsi puree, vie suuhunsa päivittäin sellaista mikä ei sinne kuulu. Jos katselen häntä leikkimässä, hän näyttää omassa maailmassaan olevalta ja samalla tunkee suuhunsa jotain...havahtuu vasta, kun "herättelen" ja muistutan, ettei suuhun laiteta mitään. Kun innostuu, eka reaktio on se, että kädet menevät suuhun kuin vauvalla.
ap
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
11.11. on Salossa luento, jossa Räisänen ja Mutanen kertovat adhd:sta ja Cacciatore pikkupojista.
I
IhanaValo
Vieras
Meillä lievä adhd/add eskari, mut hällä ei oo tuota väkivaltaisuutta ollu. Muuten kyllä liikettä ja höpötystä riittää..
Siirtymätilanteetkin menee nykyisin niin että pitää varata riittävästi aikaa ja muistuttaa moneen kertaan mitä piti tehdä..tyttö kun lähtee vähän väliä laukkailemaan ympäri asuntoa eikä oikeen malttais pukea.
Puheenkehityksessä huomattiin häikkää 3v. neuvolassa, sieltä tuli lähete puheterapiaan ja nyt tänä syksynä aloitti toimintaterapian.
Lasten neurolla käytiin kans, sieltä saatiin tuo diagnoosi.
Paljon tsemppiä ap:n perheelle, toivottavasti saatte apua tilanteeseen!
Siirtymätilanteetkin menee nykyisin niin että pitää varata riittävästi aikaa ja muistuttaa moneen kertaan mitä piti tehdä..tyttö kun lähtee vähän väliä laukkailemaan ympäri asuntoa eikä oikeen malttais pukea.
Puheenkehityksessä huomattiin häikkää 3v. neuvolassa, sieltä tuli lähete puheterapiaan ja nyt tänä syksynä aloitti toimintaterapian.
Lasten neurolla käytiin kans, sieltä saatiin tuo diagnoosi.
Paljon tsemppiä ap:n perheelle, toivottavasti saatte apua tilanteeseen!
M
mn
Vieras
en mä jaksaisikaan jos en rakastaisi lastani.
joskus tuntee et pää sekoaa, itkettää joka asia ja miettii mitä pahaa oon tehny tän ansaitsakseni..
mut ne hyvät hetket antaa voimaa.
Meil tytöllä adhd ja vaikeuksia on tosi paljon eri asioissa. kotona elämä on välillä kaoottista jne. mut kun mietin miltä siitä lapsesta tuntuu kun se joutuu itse elään niiden tunteiden seassa niin tuntuu et mä pääsen viel helpolla.
tytöllä oli viel ekana vauvana koliikki, sit alkoi näössä olla ongelmia, sai lasit ja sit tuli tää adhd.. ei oo ollu helppoa. meil ei edes lapset ole paljoa hoidossa, et saatais levätä.
en voi muuta sanoa kuin voimia. ja vaadi apua että tiedät miten auttaa lastasi.
joskus tuntee et pää sekoaa, itkettää joka asia ja miettii mitä pahaa oon tehny tän ansaitsakseni..
mut ne hyvät hetket antaa voimaa.
Meil tytöllä adhd ja vaikeuksia on tosi paljon eri asioissa. kotona elämä on välillä kaoottista jne. mut kun mietin miltä siitä lapsesta tuntuu kun se joutuu itse elään niiden tunteiden seassa niin tuntuu et mä pääsen viel helpolla.
tytöllä oli viel ekana vauvana koliikki, sit alkoi näössä olla ongelmia, sai lasit ja sit tuli tää adhd.. ei oo ollu helppoa. meil ei edes lapset ole paljoa hoidossa, et saatais levätä.
en voi muuta sanoa kuin voimia. ja vaadi apua että tiedät miten auttaa lastasi.
S
Samassa tilanteessa...
Vieras
Meillä ollut ihan sama juttu. Pojalla samanlaisia käytösongelmia..
Poika nyt 6v ja eskarissa, jossa käyttäytyy huonosti (on tosin hyviäkin päiviä..) Lyö potkii sylkee, ei kuunetele ja välillä tuntuiu ettei edes kuule, huutaa, sähisee kuin kissa suuttuessaa.. ja vaikka mitä. Kotona on näitä samoja ongelmia. On erittäin tarkka leluistaan ja leikkii aika kaavamaisesti. Jos joku vähänkin siirtää jotain lelua, tulee huutoa.. Me käytiin yksityisellä ja saatiin sieltä paljon apua. Älä ihmeessä jää minnekään terapiajonoon.. Meillä poika käy toiminta ja puheterapiassa, mutta ei niistä kyllä mitään apua tähän käytökseen ole. Muuten kyllä. Me käytiin yksityisellä ja saatiin diagnoosi 90.1, mikä on joku käytöshäiriö. Koitamme Concerta 18mg:ta ( nyt viikko mennyt) mutta ei mitään vaikutusta tähän mennessä.. Mutta katsotaan. Yritämme saada apua koska kaverisuhteet alkavat jo kärsiä. osaa olla niin kiltti ja kultainen välillä, mutta suurin ongelma on impulsiivisuus. Sai paljon pisteitä asperger ja adhd- testeissä. Diagnoosia ei ole kuitenkaan"virallisesti".
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Concerta tehoaa kolmessa vartissa, jos on tehotakseen...
M
meillä näin
Vieras
ADHD oireisten lasten vanhempien on nykyään kaivettava kuvetta= maksettava itse kaikki tutkimukset jotta saa oikeanlaista apua!!!
Meillä mentiin yksityisen kautta, lastenneurologille, sitten neuropsykologille joka tekee neurologiset testaukset, sen jälkeen takaisin lastenneurologille=lääkitys, poikkeaviin käytöshäiriöihin on mentävä yksityiselle lastenpsykiatrille(ovat tervepäisempiä kuin kunnallisen puolen, jotka automaattisesti syyttelevät aina vanhempia).
Näin taataan lapselle oikeanlainen apu, kunnallinen psykiatri lähtee mielellään hakemaan oman alansa diagnooseja jolloin neurologinen syy, yleensä pois suljetaan, tehdään terveestä lapsesta "mielenvikainen"!!!!
Moni psykiatri ei ole edes perehtynyt adhd oireisiin.....tässä on myös vaarana väärä lääkitys ja hoidolliset huostaanotot kannattaa googlettaa, näitä siis tapahtuu ns.hyvillekkin perheille.
ADHD-liittoon kannattaa liittyä suosittelen kyllä lämpimästi, sieltä saa "käyttö-ohjeet" adhd lapseen,
Lääkitykseen kannattaa suhtautua avoimesti ja mihinkään pidempiaikaiseen psykiatrian hoitoihin ei kannata suostua, adhd on neurologinen häiriö, moni lapsi traumatisoituu jo pelkistä osasto jaksoista ja siittä että erotetaan perheestä!!!! Ottakaa selvää noista kunnallisen puolen psykiatria hoidoista ennen kun suostutte moiseen.....
Toivottavasti moni ADHD:ta muotijuttuna pitävä henkilö luki tämän, aika vaikea on nykyään diagnoosia saada edes yksityiseltä ei niitä niin vaan jaella!!!
Itseäni kiinnostaa mikä tämän ADHD-epidemian on aiheuttanut? Minä pidän jo tätä epidemiana niin yleinen alkaa olemaan???
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
ADHD on aina ollut olemassa, agraari- tai nomadiyhteiskunassa se ei ole ollut samanlainen häiriötekijä kuin nykyisenlaisessa tietoyhteiskunnassamme. Ennen se oli piirre, joka siedettiin ja jonka kanssa elettiin. Nykyään. ei.
S
Samassa tilanteessa
Vieras
Sitä olenkin miettinyt, että onko tässä mitään järkeä.. Eskarissa sanotaan vähän siihenkin suuntaan, että käyttäytyminen olisi jopa pahempaa. Keskittyminen kuitenkin vähän parempaa.
Olen ajatellut, että vie aikansa, ennen kun lääke oikeasti alkaa vaikuttamaan. Lääkäri sanoi, että kokeillaan kuukausi, nyt viikko takana ja parin viikon päästä puhelinaika lääkärille jatkotoimenpiteitä varten.. Toinen vaihtoehto kuulemma Risperdon (onko oikein kirjoitettu). Itse olen sitä mieltä, että niitä hyviä päiviä ei tuon lääkkeen aloituksen jälkeen ole ollut ollenkaan eskarissa.
Olen ajatellut, että vie aikansa, ennen kun lääke oikeasti alkaa vaikuttamaan. Lääkäri sanoi, että kokeillaan kuukausi, nyt viikko takana ja parin viikon päästä puhelinaika lääkärille jatkotoimenpiteitä varten.. Toinen vaihtoehto kuulemma Risperdon (onko oikein kirjoitettu). Itse olen sitä mieltä, että niitä hyviä päiviä ei tuon lääkkeen aloituksen jälkeen ole ollut ollenkaan eskarissa.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Strattera muistaakseni alkaa toimia muutamassa viikossa, itselläni ei ole kokemusta muista, kuin Concertasta, Ritalinista ja Medikinetistä. Siis ihan henk.koht. kokemusta, siksi uskallan väittää, että C tehoaa alta tunnissa, jos tehoaa.
Ei tuo tilanteenne herkulta kuulosta... Itse en katselisi tuota lääkekokeilua enää.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Risperdon on psykoosilääke, joka minua ihmetyttää. Ok, välittäjäaineista aivoissa tässä on kyse, muta kuitenkn...
Yleisimmät lääkkeet Wikipedian (ja kokemukseni) mukaanhan ovat
Stimulantit:
Metyylifenidaatti
Dekstroamfetamiini
Muut lääkkeet:
Atomoksetiini
Bupropioni
Venlafaksiini
Yleisimmät lääkkeet Wikipedian (ja kokemukseni) mukaanhan ovat
Stimulantit:
Metyylifenidaatti
Dekstroamfetamiini
Muut lääkkeet:
Atomoksetiini
Bupropioni
Venlafaksiini
V
"vieras"
Vieras
JONSERD meillä 7-v pojalla aloitetaan tuolla medikinetillä onko hyvin siedetty lääke?? Itse haluasin aloittevan concertalla, eikös tuo medikinet ole aika uusi lääke???
