Olen ollut mieheni kanssa naimisissa neljä vuotta.Pitkään olen miettinyt eroa.Ainoa huoli on,että miten pärjään yksinhuoltajana taloudellisesti.Meillä on mieheni kanssa avioehto enkä muista mitä siinä oli sovittu.Mieheni ja hänen vanhempansa ovat ostaneet kaiken pesukoneesta huonekaluihin.Kaiken lisäksi minulla ei ole ammattia ja luottotiedotkin ovat mennyttä mieheni rahasotkujen vuoksi.Suurin syy miksi olemme tässä tilanteessa on mieheni runsas alkoholinkäyttö.Hän ei ole väkivaltainen tai mitään,mutta jatkuva meneminen/juominen ahdistaa.Olen 26-vuotias ja lapset 2- ja 3-vuotiaat.Auttakaa, mitä teen.Tulenko pärjäämään?Itse elän säästeliäästi.En juo enkä polta.
Ero edessä?
- Viestiketjun aloittaja minä vain
- Ensimmäinen viesti
Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Erosin poikieni isästä kohta kolme vuotta sitten, exä otti mukaansa melkein kaikki huonekalut,koska oli itse ne ostanut. Meillä ei ollut avioehtoa ja naimisissa ehdittiin olla 5vuotta. Koulutusta minulla ei ole(tosin valmistun vuoden päästä), luottotiedot exän takia pilalla yms..nyt olen töissä kerroshoitajana, opiskelen työnohessa laitoshuoltajaksi. Ihan hyvin tulen rahallisesti toimeen, onneksi on noita tukia. Saan palkkani lisäksi asumistukea, korotetut lapsilisät ja elarit. Sen kun ynnää,niin kyllä sillä ihan kivasti toimeen tulee. Jos haluat, niin laita vaikka meiliä, niin voidaan vaihtaa ajatuksia. salbe1@luukku.com
Päätös erosta on sinun itsesi tehtävä. Silloin vastuukin siitä, missä olet ja mitä tapahtuu, on sinun. Jos menee pieleen, et voi syyttää kuin itseäsi ja korjata sitten virhettä niin että elämä alkaa sujua kohtuullisen mielekkäästi.
On siis kaksi vaihtoehtoa. Jatkat suhteessasi. Mies ehkä muuttuu, jolloin suhdekin muuttuu, parempaan vai huonompaa. Tai sitten ei muutu, jatkuu kaikki ennallaan siis.
Olet siis siinä ja jatkat entisiä latuja tai mies innostuu muuttumaan jolloin taas on edessä uudet tuulet.
Tai sitten eroat. Lähdet.
Asunnon saaminen on vähän ongelmallista jos luottotiedot on mennyt. En tiedä miten sitten asunnon saisit kun ei kokemusta ole.
Jos avioehdon takia kaikki tai lähes kaikki jää miehelle, voi olla että sosiaalitoimi tulee vastaan sen verran että edes jonkinlaisen pöydän, sängyn yms., saat. Eihän lapsia ihan lattialla voi nukuttaa.. ??Kerrostaloissa on joissakin pyykkituvat, pyykkikone ei ole silloin ole välttämätön.
Käytettynä löytää ihan hyvää ja edullisesti.
Ilman tiskikonetta pärjää ihan kummasti. Asennekysymys. Ja sitten sitä alkoi jo tykätä tiskaamisesta, rauhallinen heti ja aikaa ajatella illalla kaiken sählingin jälkeen.
:flower:
On siis kaksi vaihtoehtoa. Jatkat suhteessasi. Mies ehkä muuttuu, jolloin suhdekin muuttuu, parempaan vai huonompaa. Tai sitten ei muutu, jatkuu kaikki ennallaan siis.
Olet siis siinä ja jatkat entisiä latuja tai mies innostuu muuttumaan jolloin taas on edessä uudet tuulet.
Tai sitten eroat. Lähdet.
Asunnon saaminen on vähän ongelmallista jos luottotiedot on mennyt. En tiedä miten sitten asunnon saisit kun ei kokemusta ole.
Jos avioehdon takia kaikki tai lähes kaikki jää miehelle, voi olla että sosiaalitoimi tulee vastaan sen verran että edes jonkinlaisen pöydän, sängyn yms., saat. Eihän lapsia ihan lattialla voi nukuttaa.. ??Kerrostaloissa on joissakin pyykkituvat, pyykkikone ei ole silloin ole välttämätön.
Käytettynä löytää ihan hyvää ja edullisesti.
Ilman tiskikonetta pärjää ihan kummasti. Asennekysymys. Ja sitten sitä alkoi jo tykätä tiskaamisesta, rauhallinen heti ja aikaa ajatella illalla kaiken sählingin jälkeen.
:flower:
moi!
saat kyllä mun mielestä soskusta avustusta jotta pääset uuden elämän alkuun.
Maksavat takuuvuokran, ehkä ekan vuokran ja ns. muuttoavustusta jos sulla ei ole varallisuutta eikä tuloja.
Ainakin tarpeellisimpiin huonekaluihin, verhoihin ym. tiedän saatavan sieltä rahaa jos itsellä ei ole varoja niitä hankkia.
Käyt vain rohkeasti siellä juttusilla ja kerrot kaiken rehellisesti miksi esim luottotietosi ovat menneet ym.
sama juttu kun haet kaupungilta vuokra-asuntoa. ja muuten, kaupungilla (ko. kaupungin vuokra-asunnot) on AINA vapaita asuntoja jonkunverran esim juuri ero tms hätätapauksia varten. sanot vain asuntotoimistossa että sulla on sen ja sen ikäiset pienet lapset ja et sun on saatava asunto koska ero on edessä.
saat kyllä mun mielestä soskusta avustusta jotta pääset uuden elämän alkuun.
Maksavat takuuvuokran, ehkä ekan vuokran ja ns. muuttoavustusta jos sulla ei ole varallisuutta eikä tuloja.
Ainakin tarpeellisimpiin huonekaluihin, verhoihin ym. tiedän saatavan sieltä rahaa jos itsellä ei ole varoja niitä hankkia.
Käyt vain rohkeasti siellä juttusilla ja kerrot kaiken rehellisesti miksi esim luottotietosi ovat menneet ym.
sama juttu kun haet kaupungilta vuokra-asuntoa. ja muuten, kaupungilla (ko. kaupungin vuokra-asunnot) on AINA vapaita asuntoja jonkunverran esim juuri ero tms hätätapauksia varten. sanot vain asuntotoimistossa että sulla on sen ja sen ikäiset pienet lapset ja et sun on saatava asunto koska ero on edessä.
Eilen oli tapaamassa kaveriaan 200 km päässä.Oli aloittanut juomisen jo edellisenä päivänä.Odotin kotona ja mies soittaa tulevansa joskus illalla.Oli taas baarissa,vaikka tiesi meidän odottavan kotona!!!!Alkaa tosiaan olla mitta täysi.Eilen lapset ihmetteli ku yritin peitellä kyyneliä.Onneksi minulla on kaksi ihanaa lasta,joiden vuoksi jaksan aamuisin nousta.Minun isäni on myös alkoholisti ja äitini katsoi häntä 20 vuotta.En halua samanlaista elämää.Taidan silti odottaa eron hakemista joulun yli.En halua viedä lapsilta jouluiloa.
N
nnn
Vieras
Hei ja halaus & jaksamista!
Minun käsittääkseni parin ei tarvitse olla edes naimisissa, mutta kun asutte yhdessä ja olette lapset saaneet yhteiseen kotiin, on sinulla oikeus huonekaluihin ja johonkin pieneen korvaukseen miehesi puolelta. Asiasta en ole varma, mutta kysy ihmeessä sosiaalitoimesta tai muualta, niin saat siihen ainakin mielenrauhan. Ja olisiko miehesi todella niin itsekäs, ettei auttaisi sinua ja lapsia mitenkään vaan jättäisi teidät tyhjän päälle? Tuntuisi parien olevan sen verran ystävällisiä ja aikuisia toisiaan kohtaan, etä auttaisivat toista eteenpäin, etenkin kun on lapsiakin kyseessä. Mutta jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle!! :flower:
Minun käsittääkseni parin ei tarvitse olla edes naimisissa, mutta kun asutte yhdessä ja olette lapset saaneet yhteiseen kotiin, on sinulla oikeus huonekaluihin ja johonkin pieneen korvaukseen miehesi puolelta. Asiasta en ole varma, mutta kysy ihmeessä sosiaalitoimesta tai muualta, niin saat siihen ainakin mielenrauhan. Ja olisiko miehesi todella niin itsekäs, ettei auttaisi sinua ja lapsia mitenkään vaan jättäisi teidät tyhjän päälle? Tuntuisi parien olevan sen verran ystävällisiä ja aikuisia toisiaan kohtaan, etä auttaisivat toista eteenpäin, etenkin kun on lapsiakin kyseessä. Mutta jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle!! :flower:
V
voi kuule
Vieras
Kyllä niitä on sellaisiakin "miehiä" , lainausmerkeissä siksi, ettei heitä oikein voi miehiksi kutsua...
Esim. mun mieheni ilmoitti kerran, että hänellä on uusi nainen. Tämä tuli silmilleni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Järjestys kun oli meillä aina sellainen, että mä olin kotona neljän lapsen kanssa ja herra meni menojaan..arvatkaas jos uskalsin joskus kysyä kun oli lähdössä, että mihin on menossa....sieltä tuli haukut niskaan, että mä oon kyylä... no jokatapauksessa, erohan siitä sitten tuli..mies keräsi kamansa ja lähti, ei minkäänlaista keskustelua, ei mitään :'( No aika pian kävi ilmi, että oli jättänyt kaikki laskut huolehtimatta jotka hänen osuutensa oli, mä maksoin oman osuuteni kuten aina..mä olin hurjissa vaikeuksissa kun yritin maksaa laskuja ja lainan lyhennyksiä sekä elättää neljää alaikäistä lasta.. soitteli vaan naisensa luota että haluaa talosta oman osuutensa..ihan nousee vieläkin kyyneleet silmiin kun sitä ajattelen, niin kovilla olin. Mutta selvisin siitä. Tästä on jo kauan ja tänään voin sanoa olevani onnellinen.. :heart:
...toisin kuin ex-mieheni...ja mä hullu vielä säälin sitä...
Esim. mun mieheni ilmoitti kerran, että hänellä on uusi nainen. Tämä tuli silmilleni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Järjestys kun oli meillä aina sellainen, että mä olin kotona neljän lapsen kanssa ja herra meni menojaan..arvatkaas jos uskalsin joskus kysyä kun oli lähdössä, että mihin on menossa....sieltä tuli haukut niskaan, että mä oon kyylä... no jokatapauksessa, erohan siitä sitten tuli..mies keräsi kamansa ja lähti, ei minkäänlaista keskustelua, ei mitään :'( No aika pian kävi ilmi, että oli jättänyt kaikki laskut huolehtimatta jotka hänen osuutensa oli, mä maksoin oman osuuteni kuten aina..mä olin hurjissa vaikeuksissa kun yritin maksaa laskuja ja lainan lyhennyksiä sekä elättää neljää alaikäistä lasta.. soitteli vaan naisensa luota että haluaa talosta oman osuutensa..ihan nousee vieläkin kyyneleet silmiin kun sitä ajattelen, niin kovilla olin. Mutta selvisin siitä. Tästä on jo kauan ja tänään voin sanoa olevani onnellinen.. :heart:
...toisin kuin ex-mieheni...ja mä hullu vielä säälin sitä...
No,nyt sain taas ajattelemisen aihetta.Mieheni vanhemmat (75- ja 80-vuotta) soittivat ja kertoivat huonoja uutisia.Anopilla oli jalassaan luomi,joka on vuotanut verta ja appiukolla on ollut väsymystä,yskää,ym.Anopilla on pahanlaatuinen melanooma tai etäpesäke jalassa.Appiukollakin on kyse jostain vakavasta (ilmeisesti myös syöpä).Keuhkot ovat täynnä nestettä ja röntgenissä oli näkynyt jotain syöpään viittaavaa.Menevät ensi viikolla lisätutkimuksiin.Appi ja anoppi asuvat 250 km päässä ja mies murehtii ja yllätys yllätys suuntas taas baariin.Voi p**kele!Ens viikolla pitäs mennä kuskaamaan anoppia ku appiukko joutuu jäämään sairaalaan.Mies sano ettei halua tuottaa vanhemmilleen lisää huolia.Huomas mun pään päällä leijuvan mustan pilven.Nyt en taas tiedä mitä tehdä.Olenko mieheni tukena vaikka putki jatkuu vai olenko itsekäs #&%?$!* ja otan muksut ja lähden...?
Ole ensisijassa itsesi ja lastesi tukena. Ala selvittää asioita ja lähde, kun ne alkavat olla kunnossa. Alkoholisti ei muuksi muutu, ellei sitä itse todella halua. Vai haluatko saman kierteen jatkuvan myös lastesi ihmissuhteissa tulevaisuudessa?
Sain paljon tukea teiltä.Kiitos siitä :flower: Asiat ovat nyt alkaneet selvitä.Tilasin sossusta ajan ja tilasin jo avioeropaperitkin.Mies tajusi,että olen tosissani.Hän pyysi etten lähtisi vielä.Hän sanoi,että menisimme yhdessä A-klinikalle.Varasin ajan ja olimme ensimmäisessä istunnossa.Olo oli paljon parempi istunnon jälkeen.Tiesin,että mies nyt kuuntelee ja saamme apua.Rakastan edelleen miestäni ja toivon,että edessämme on valoisampi tulevaisuus.Mieheni sanoi,että kun hain eroa se herätti.Nyt hän on ollut viikon ilman =) Niin ja ensi viikolla A-klinikalle.