Tilanne on tämä: Olemme naimisissa, kaksi pientä lasta. Olen äitiyslomalla, mies vakinaisessa työssä. Olemme ostaneet äsken oman talon, maksamme nyt vain korkoja.
Ongelmana on se, että mies tuhlaa kaikki rahat. Nytkin on vasta alkukuu ja just sain kuulla, että miehen tili on tyhjä ja omani on miinuksella. Meillä ei ole loppujen lopuksi paljoa pakollisia menoja, eli voisimme hyvinkin elää aivan normaalia elämää.
Mies saa silloin tällöin jonkun "kohtauksen" ja silloin on pakko ostaa jotain kallista. Auto tai moottoripyörä, harrasteauto, tietokone jne. Tietysti hän sitten innon laannuttua yrittää myydä ne, mutta huonolla menestyksellä. Eli joka kaupasta tulee turpaan. Nytkin meillä on usean tuhannen euron arvosta tavaraa kotona, jotka on ostettu juuri näin. Siis täysin turhia tavaroita. Jotka ehkä saa myytyä, mutta niihin sijoitettuja rahoja ei saa koskaan takaisin.
Kesällä hän tuhlasi kaikki kesälomarahat harrasteautoon- sanoi vaan että ovat hänen omia rahojaan. Aivan, mutta sitten oltiin loppukesä rahattomina.
Mulla alkaa nyt pinna olla lopussa. Tuntuu ettei pää kestä enää tätä.
Toisen lapsen syntymän jälkeen myös suhde on väljähtänyt, enkä voi enää sanoa rakastavani häntä. Tekee kipeää sanoa se, mutta on totta.
Emme koskaan keskustele mistään. Olen kyllä yrittänyt, sekä hyvällä että pahalla, mutta ei. Olen antanut periksi.
Onko kenelläkään mitään hyviä neuvoja. Kannattaako ottaa ero ja muuttaa lapsien kanssa pois, tähän taloon en halua jäädä. Vai pitääkö vaan sinnitellä? Mies ei ole väkivaltainen eikä ilkeä, ei juo mitenkään paljoa eikä käy ulkona. Muuten loistavaa aviomiesmateriaalia siis. Mutta tuo ainainen rahojen tuhlaaminen... Jos kyseessä olisi siis joku kymppi silloin tällöin, mutta kun kerralla menee paljon. Raha ikäänkuin polttaa taskussa tai tilillä, vaikkei sitä olisikaan... :'(
Ongelmana on se, että mies tuhlaa kaikki rahat. Nytkin on vasta alkukuu ja just sain kuulla, että miehen tili on tyhjä ja omani on miinuksella. Meillä ei ole loppujen lopuksi paljoa pakollisia menoja, eli voisimme hyvinkin elää aivan normaalia elämää.
Mies saa silloin tällöin jonkun "kohtauksen" ja silloin on pakko ostaa jotain kallista. Auto tai moottoripyörä, harrasteauto, tietokone jne. Tietysti hän sitten innon laannuttua yrittää myydä ne, mutta huonolla menestyksellä. Eli joka kaupasta tulee turpaan. Nytkin meillä on usean tuhannen euron arvosta tavaraa kotona, jotka on ostettu juuri näin. Siis täysin turhia tavaroita. Jotka ehkä saa myytyä, mutta niihin sijoitettuja rahoja ei saa koskaan takaisin.
Kesällä hän tuhlasi kaikki kesälomarahat harrasteautoon- sanoi vaan että ovat hänen omia rahojaan. Aivan, mutta sitten oltiin loppukesä rahattomina.
Mulla alkaa nyt pinna olla lopussa. Tuntuu ettei pää kestä enää tätä.
Toisen lapsen syntymän jälkeen myös suhde on väljähtänyt, enkä voi enää sanoa rakastavani häntä. Tekee kipeää sanoa se, mutta on totta.
Emme koskaan keskustele mistään. Olen kyllä yrittänyt, sekä hyvällä että pahalla, mutta ei. Olen antanut periksi.
Onko kenelläkään mitään hyviä neuvoja. Kannattaako ottaa ero ja muuttaa lapsien kanssa pois, tähän taloon en halua jäädä. Vai pitääkö vaan sinnitellä? Mies ei ole väkivaltainen eikä ilkeä, ei juo mitenkään paljoa eikä käy ulkona. Muuten loistavaa aviomiesmateriaalia siis. Mutta tuo ainainen rahojen tuhlaaminen... Jos kyseessä olisi siis joku kymppi silloin tällöin, mutta kun kerralla menee paljon. Raha ikäänkuin polttaa taskussa tai tilillä, vaikkei sitä olisikaan... :'(