Ero hyvästä miehestä, virhe?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämähukassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin kauan kuin lapsia ei ole kuvioissa, on minun mielestäni ihan sallittua ja luvallista jättää se "ihan hyvä mies", kunhan on valmis nurisematta kestämään seuraukset.

Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Niin kauan kuin perheessä ei ole lapsia, jokainen on myös vastuussa siitä, kuinka sitä onnellisuutta etsii: alkaako matkailla ja etsiä uusia harrastuksia, vai vaihtaako kumppania kertarysäyksellä. Jos motivaatiota suhteen jatkamiseen ei ole, ei sille puolisollekaan jää kuin kuori entisestä rakkauden kohteesta.

Moni nainen kuvittelee elämän onnen riippuvan miehestä ja tämän persoonasta. Ainakin ne pari kolme ensimmäistä vuotta se voi näin ollakin. Kun on muutamasti vaihtanut puolisoa, jästipäisinkin yleensä oppii vähän enemmän itsestään ja omasta onnellisuudestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Älä vaan hölmöile, anna toisen olla kotitoukka ja mene - tee itse.

Jättämällä miehesi, tai edes erosta puhumalla, voit vahingoittaa kokonaisuutta lopullisesti. Hän on hyvä ja sinä rakastat, miksi etsit jotain täydellisyyttä, eli että vastaa toiveitasi viimeiseen piiruun.. miksi? Olet kokonainen itsenäinen ihminen, voit puuhata ilman miestäsikin, kyllä hän varmasti ymmärtää kunhan nätisti juttelette.

Iloa elämään onnellisesti miehesi rinnalla!

3 vuotta sitten mieheni ehdotti asumuseroa, ja vaikka ero silloin tällöin ennen tätä lausetta kävi joskus mielessäni, niin tuon eropuheen jälkeen olen itse miettinyt eroa PÄIVITTÄIN. Minä olen päätökseni nyt tehnyt, vielä kun saisin suuni auki.

Mieti ap tarkkaan, todella tarkkaan, mitä aiot tehdä.

Samoin minä aloin ajatella eroa vasta kun vaimoni sitä ehdotti. Päätin kuitenkin jatkaa, mutta ajatellessa kiinnitin huomioni myös vaimoni ja suhteemme huonoihin puoliin. Itse luulen että löytäisin paremman itselleni, mutta lasten takia on turha vaihtaa hyvää vähän parempaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
mutta lasten takia on turha vaihtaa hyvää vähän parempaan.

Nyt pelaat isoa rulettia, voit hävitä miehen, tulevat lapset ja saada yksinäisyyden palkinnon. Tai sitten saat oman täydellisen, hiukan paremman jättipotin. Mutta varmaa on se että miehesi - jos hän on niin hyvä kuin kuvailit - ei ole pitkään vapailla markkinoilla....
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
mutta lasten takia on turha vaihtaa hyvää vähän parempaan.

Nyt pelaat isoa rulettia, voit hävitä miehen, tulevat lapset ja saada yksinäisyyden palkinnon. Tai sitten saat oman täydellisen, hiukan paremman jättipotin. Mutta varmaa on se että miehesi - jos hän on niin hyvä kuin kuvailit - ei ole pitkään vapailla markkinoilla....
 
Ei eroaminen ole mikään "virhe".
Jos sisimmässään haluaa erota, mutta ajattelee eron mahdollisena virheenä, on silloin eroamattomuuden syynä lähinnä järki eli jonkinlainen hyödyn menettämisen pelko. Eli pelätään että menettää niitä etuja joita nyt on. Silloin suhde on pohjimmiltaan vaihtokauppaa. Sekään ei ole paha, mutta se on hyvä teidostaa, mikä on suhteen liimana.
 
Hei ap!

Tekstisi oli ihan kuin mun kirjoittama, tiedän täsmälleen mistä puhut! Mä olin samassa tilanteessa 2 vuotta sitten, ja puhuttiin jo tauon pitämisestä ja omaa kämppää etsiskelin yms. No, meillä meni silleen, että tuossa vaiheessa mä huomasinkin olevani raskaana... kaikki meni ihan uusiksi, piti miettiä ihan loppuun asti, mitä mä oikeasti haluan. Oli siis pakko tehdä lopullinen päätös... ja silloin mä päätin, että mä haluan sekä miehen että lapsen. Mä päätin, etten anna enää tilaa noille epäilyksille ja PÄÄTIN rakastaa ja sitoutua mun mieheen. Enkä ole katunut päätöstäni kertaakaan. Nyt meillä on ihana vuodenikäinen tytär ja parisuhde kukoistaa! Lapsentulo lähensi meitä hirveästi ja nyt on maailman tärkein syy taistella parisuhteen puolesta.

En siis sano, että tehkää lapsi niin ongelmat ratkeaa. Mutta sanon, että tee sellaine järjen PÄÄTS, että haluat olla miehesi kanssa! Keskity häneen, opettele tuntemaan häent vielä syvemmin ja kisko hänet kanssasi seikkailuihin :D ota se asenne, että haluat olla hänelle maaiman ihanin puoliso, ja teet kaikkesi teidän suhteen eteen. Unohda kaikki muu, älä haikaile niiden asioiden perään, jotka miehestäsi puuttuu. Hyväksy hänet sellaisena, kuin hän on. Näin mä olen toiminut, ja se kannatti. Hyviä ja ihania miehiä on liian vähän. Kun sellainen sattuu kohdalle, siitä on pidettävä kynsin hamapian kiinni. Kaikke hyvää sulle :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
mutta lasten takia on turha vaihtaa hyvää vähän parempaan.

Nyt pelaat isoa rulettia, voit hävitä miehen, tulevat lapset ja saada yksinäisyyden palkinnon. Tai sitten saat oman täydellisen, hiukan paremman jättipotin. Mutta varmaa on se että miehesi - jos hän on niin hyvä kuin kuvailit - ei ole pitkään vapailla markkinoilla....

Tarkoitin että kun minulla on jo lapsia, niin onnellisuuteni laskisi huomattavasti erossa kun joutuisin olemaan niistä erossa aina äidin vuoroilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja flikka:
Ei se mies ole vastuussa teidän onnellisuudesta. Itse pitää ottaa elämä käteen ja tehdä asioita. Puhu miehelle jos vaikka innostuisikin jostain uudesta jutusta, ala itse etsimään aktiivisesti uutta tekemistä.
Kuinka paljon olet puhunut miehen kanssa näistä jutuista?

Näin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Mä jätin oikein hyvän miehen 5 v yhdessäolon (kihlaus ja avoliitto, ei lapsia) jälkeen, enkä ole sekuntiakaan sitä katunut.

Samoin. Takana tosin 7 vuotta yhteiseloa.
Yhtään en ole katunut, päinvastoin. Joskus olen miettint miksen tehnyt sitä aiemmin :ashamed:
 
Kannattaa miettiä ihan itseäsi ensimmäisenä. Jos on onneton, sitä hakee helposti syytä puolisosta ja parisuhteesta. Mulle on käynyt näin. Olin tyytymätön moneen itseeni liittyvään asiaan, mutta en tajunnut muuta ajatella kuin että vika on meissä ja meidän parisuhteessa. Että tunteet on jääneet, puolisosta on tullut paras kaveri ja että me ollaan yhdessä vain tottumuksesta. Ei se kuitenkaan ihan näin ollut. Olis samaan aikaan väsynyt, tehnyt paljon töitä ja kerta kaikkiaan uupunut. Tarvin lopulta ihan masennuslääkityksen työuupumuksesta ylipääsyyn. Kun sain itseni kuntoon huomasin, että parisuhdekin oli ihan kunnossa. En enää purkanut omaa pahaa oloani puolisoon ja haaveillu paremmasta. Kun paras oli koko ajan läsnä, mutta minä olin liian huonossa kunnossa itse sen tajutakseni. Nyt on kivaa kun on oma vointi kohdalla, uupumus hoidettu ja parisuhde kunnossa. Lopulta mies oli kuitenkin se paras tuki ja turva, rakkaus ja olkapää, joka tänäpäivänä edelleen tuntuu olevan mun suuri rakkaus. Onneksi ei tullut tehtyä hätiköityjä päätöksiä.
 

Yhteistyössä