Ero ja lapselle kertominen :(

[rellukka]

Meille tuli avopuolison kanssa ero. Hän teki lopullisen päätöksen vaikka on sitä tässä itsekkin jo aikoja ajatellut.

Nyt olisi sitten huomenna tarkoitus kertoa lapselle (10v.) ja itseäni hirvittää, että miten tästä suoriudumme.

Mikään riitaisa ero tästä ei toivoaksemme tule, ja kumpikaan ei tätä halua hätäillä. On asunnonmyynti ym. hässäkät edessä ja uskon että pystymme saman katon alla olemaan tarvittavan ajan. Mitään suuria riitoja kun ei ole, tunteet vain kuoli ja ollaan oltu pidemmän aikaa enemmänkin kämppiksiä.

Ajatus lapselle kertomisesta vaan ahdistaa. Kyse on kumminkin herkästä lapsesta, joka samalla on kovin tempperamenttinen ja voi siis reagoida ihan miten vaan. Tosi tiedän suurinpiirtein mitä pitää sanoa ja vakuuttaa ettei hän ole syyllinen mihinkään ja kukaan ei häntä hylkää jne.. Mutta miten se loppujen lopuksi sitten menee.. en tiedä. Isoja asioita.

En edes tiedä mitä haen tällä kirjoituksella, helpotti vaan purkaa ajatuksia..

 

[uyjf]

Koittakaas nyt oikeasti hakea sitä apua suhteenne pelastamiseksi, ettette riko perhettä.

 

[ggggg]

Minäkin kyllä suosittelen vielä sitä suhteen elvyttämistä, tai ainakin pitää käyttää kaikki keinot sen pelastamiseksi. Parisuhdeterapeuttia myöten. Avioero on lapselle turhan rankka paikka tehdä kevein perustein ja niin, ettei yritä sitä ennen kaikkea sen suhteen pelastamiseksi. Voimia lapselle lähetän!

 

[hghgh]

Ja minä en suosittele yhtään mitään tekohengitystä. Mielummin erillään kuin huonossa tai toispuoleisessa suhteessa. Ihme kinuamista täällä että väkisin pitäisi pysyä yhdessä. Minä sen virheen tein ja lapset siitä eniten kärsi, olisi pitänyt olla viisaampi ja nostaa kytkintä kauan sitten. Kaikella parisuhdeterapiahömpällä sa pyyhkäistä takapuolensa. Se kuinka lapsi erosta selviää on kiinni teistä aikuisista!

 

[rellukka]

En näe mitään syytä lähteä mihinkään terapeutille,kun varsinaisi ongelmia ei ole, muuta kun että kumpikaan ei rakasta enää toistaan.. Ihan yhteisymmärryksessä loppujen lopuksi tämä juttu. Tuskin oltaisiin näin kauan jatkettu ellei olisi lasta. Elämä menee joskus niin että kasvetaan erilleen.

 

[Ero kulman takana]

Ja minä en suosittele yhtään mitään tekohengitystä. Mielummin erillään kuin huonossa tai toispuoleisessa suhteessa. Ihme kinuamista täällä että väkisin pitäisi pysyä yhdessä. Minä sen virheen tein ja lapset siitä eniten kärsi, olisi pitänyt olla viisaampi ja nostaa kytkintä kauan sitten. Kaikella parisuhdeterapiahömpällä sa pyyhkäistä takapuolensa. Se kuinka lapsi erosta selviää on kiinni teistä aikuisista!

Luulen, että meillä sama - olisi pitänyt jo erota aiemmin. Nyt lapset jo oireilevat tästä jatkuvasta riitelystä ja huonosta ilmapiiristä, ja meillä vanhemmilla sen kun pahenevat riidat ja viilenevät välit. Varmaan itselläkin on mieliala maassa tämän suhteen takia. Mitä pikemmin eroamme, sitä parempina välit varmaan voivat jatkossa pysyä. Itse elättelen jopa toiveita, että voisimme lasten takia olla tekemisissä ja että jonkin lainen kumppanuus säilyisi, vaikka ei parisuhteena tietenkään. Vaan äitinä ja isänä, kasvattaisimme lapsia yhdessä. Ja voisimme olla tekemisissäkin, joskus vaikka tehdä porukalla jotain "niinkuin vanhoina hyvinä aikoina".

Ja en siis ole mikään jätetty, joka yrittää roikkua, vaan päin vastoin itse olen ollut alotteellisempi tässä eroasiassa. Vaikka molemminpuolinen päätös silti olikin.

Ja kyllä mekin olemme vuosikausia yrittäneet ja siinä samalla ongelmat ovat kuitenkin lisääntyneet ja kärjistyneet. Olisi pitänyt erota jo aiemmin.

 

[Ggggg]

No mä olen silti sitä mieltä, että kaikki keinot pitää käyttää niiden lasten takia, jopa se terapia. Ero on lapsille varmasti vaikeampaa kuin aikuisille. Huoh, onneksi en tehnyt lapsia väärälle miehelle liian aikaisessa vaiheessa elämää.

 

[rellukka]

Eihän tämä toki helppoa ole, ja varsinkin juuri lapsen reagointi huolestuttaa. Mutta tässä on jo ainakin 5v. ns. oltu yhdessä lapsen takia ja kyllä kait se on hyvä päättää juttu enne kun menee mahdottomaksi. Kuten olen kuullut sanottavan että "parempi hyvä ero, kuin huono liitto" Ja tämän on myös sanonut eräs parisuhdeterapeutti.

Mutta kirjoitukseni suurin pointti oli nimenomaan se lapselle kertominen, koska oma sydän särkyy jo ajatuksesta

 

[rellukka]

eikä tää nyt kumminkaan ole mikään: tehtiin lapsi ja erottiin.. Kyllä tässä on oltu yhdessä jo 12v.. Aina se vaan ei mene niinkuin suunnittelee..

 

[rellukka]

Niin ja ikääkin on "jo" 35v. Että ihan lapsia ei olla..

 

[Ero kulman takana]

No mä olen silti sitä mieltä, että kaikki keinot pitää käyttää niiden lasten takia, jopa se terapia. Ero on lapsille varmasti vaikeampaa kuin aikuisille. Huoh, onneksi en tehnyt lapsia väärälle miehelle liian aikaisessa vaiheessa elämää.

Niin no... me olimme ehtineet olla yhdessä 10 vuotta, kun esikoinen syntyi. Olin 32-vuotias. Että ei se ainakaan hätiköimisestä johtunut... Eikä mies itse asiassa edes ollut väärä, ihan oikea ihminen oli, mutta tässä matkan varrella tapahtui sittemmin asioita, jotka muuttivat häntä, minua ja suhdetta.

 

[rellukka]

En mäkään tiedä oliko mies niin väärä.. Hyvä mies oli ja on edelleen, ehkä vaan ollaan liian erilaisia ja aina ei vastakohdat täydennä toisiaan.. Ja ehkä oltiin liian nuoria ja nopeita, mut silti 12v. oltiin yhdessä. Just juteltiin ja väleissä ollaan. Nyt tulossa tänne maalle ja pitäis lapselle kertoa..

 

[asiaan]

Myö kerrottiin exän kanssa pojalle (oli silloin 8v), että "eikös teidänkin luokalla ole lapsia, mitkä asuu vaan iskän/äidin kanssa?" Ja siitä sitten kerrottiin asia.. Meiän kaveripiirissä on pari yh:tä, että poika kyllä tiesi, mikä oli kupletin juoni. Muutettiin n.kilsan päähän toisistamme, jtn oli pojalle kyllä helppo ero. Jos nyt noin voi asiasta sanoa...