Ero, lapset, traumat?

["vieras"]

Tuli toisesta keskustelusta mieleen. Kokevatko lapset (esim. alle 7v) eron AINA niin suurena järkytyksenä ja hylkäämisenä että potevat sitä ja sen seurauksia aikuisenakin vielä masennuksen ym muodossa? Jos oletetaan että molemmat vanhemmat pysyvät lapsen elämässä ja osallistuvat aktiivisesti ja säännöllisesti hänen hoitoonsa? Ja jos lapselle joka käänteessä painotetaan että syy eroon ei ole hänessä ja että hän on edelleen kaikille tutuille ihmisille yhtä tärkeä kuin ennenkin?

 

["jussi"]

vanhempani erosivat kun olin 7 .v itkin 30 min ja jatkoin elämää

 

["vieras"]

Jos teillä ei enää muuta vaihtoehtoa ole kuin erota, niin teillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos on muita vaihtoehtoja, niin ne kannattaa kokeilla. Jollei vaihtoehtoja enää ole, niin silloin tärkeintä on järjestää asiat lapsen edun mukaisella tavalla. Silloinhan tavallaan olette kaikkenne tehneet ja yrittäneet. Mitä sitä ihminen muuta voi.

 

[grgerge]

Isommat traumat siitä tulee, jos vanhemmat ei tuu toimeen keskenään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25909219]Jos teillä ei enää muuta vaihtoehtoa ole kuin erota, niin teillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos on muita vaihtoehtoja, niin ne kannattaa kokeilla. Jollei vaihtoehtoja enää ole, niin silloin tärkeintä on järjestää asiat lapsen edun mukaisella tavalla. Silloinhan tavallaan olette kaikkenne tehneet ja yrittäneet. Mitä sitä ihminen muuta voi.[/QUOTE]

Näinhän se on. Kyllä se on trauma, mutta ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja ja kykyjä käsitellä ja selvitä traumoista. En itsekään ole siitä masentunut, vaikka siitä ylimääräistä surua, huolta ja vaivaa on minulle paljon koitunut.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";25909219]Jos teillä ei enää muuta vaihtoehtoa ole kuin erota, niin teillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos on muita vaihtoehtoja, niin ne kannattaa kokeilla. Jollei vaihtoehtoja enää ole, niin silloin tärkeintä on järjestää asiat lapsen edun mukaisella tavalla. Silloinhan tavallaan olette kaikkenne tehneet ja yrittäneet. Mitä sitä ihminen muuta voi.[/QUOTE]
Näinhän se menee. vaihtoehdot on ero tai yhteiselo lasten takia ja vain lasten takia. Jos haluan itselleni vielä "elämää" aiheutan mahdollisesti lapsille traumoja. Jos pidän yllä illuusiota "täydellisestä perheestä" sekä lapsille että ympäristölle luovun omista tarpeistani. Eri asia sitten kun illuusio särkyy, onko se trauma, kenelle ja millainen?