Ero "narsistista", toipuminen ottaa koville

[vinksahtanut]

Erosimme 4kk sitten 9v kestäneestä suhteesta. Minä halusin erota monta vuotta, koska minulla ei ollut enää romanttisia tunteita miestäni kohtaan. Puhuin ja puhuin monet kerrat, ehdotin asumuseroja sun muita, joihin mies ei koskaan suostunut. Yhtäkkiä mies alkoikin puhua erosta ja sen toteutimme, muutin pois. Aika pian minulle selvisi, että miehellä oli jo uusi nainen. Tämä herättää minussa hyvin ristiriitaisia ja hämmentäviä tunteita. Toisaalta viihdyn erinomaisesti yksin ja mielestäni ero oli oikea ratkaisu, en halua exää takaisin. Mutta toisaalta taas surettaa kovasti se, että menetin kumppanin. Saatoin aina kaikesta huolimatta luottaa siihen, että mies on minun puolellani, vaikka käyttäytyikin idioottimaisesti ja "narsistisesti" usein. Nyt kukaan ei ole enää puolellani enkä ole kenellekkään se "ykkönen".

Minun on vaikea sulattaa sitä, että ex seurustelee jo ja ehkä siitä syystä suhtautuu minuun niin kielteisesti ja mollaa ja syyttelee. Tuntuu pahalta ajatus siitä, että exällä oli tuo uusi jo eromme aikaan enkä silloin tiennyt siitä mitään. Olo tuntuu jotenkin huijatulta ja likaiselta. Olen myös katkera siitä, että ex edes pystyy seurustella jo. Minulla tulee menemään kauan aikaa toipumiseen. Oksettaa ajatuskin siitä, että pitäisi olla intiimisti jonkun kanssa, mikä johtuu suhteemme loppuaikoina tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuntuu, että ex edelleen pitää minua otteessaan, kun tuntuu näin pahalta. Hän rikkoi minut henkisesti ja jätti rauniot jälkeensä, itse jatkaa elämäänsä onnellisena uuden naisen kanssa. Lisäksi minulla on suuri halu etsiä joku mies ihan vain kostomielessä, näyttää exälle että minäkin saan jonkun. Mutta tätä en kuitenkaan tee, vaan aion olla yksin ainakin syksyyn saakka.

Miten pääsen tästä ajattelusta? Aikako vaan auttaa? En haluaisi olla mustasukkainen exästä, josta itse halusin vuosia erota. Tiedän kuitenkin, että mies ehkä tekee vain itselleen hallaa, kun on jo uudessa suhteessa eikä käy eroa läpi. Mutta haluaisin lopettaa exän ajattelemisen, se vain tuntuu olevan niin vaikeaa. Ja lisään vielä, että meillä on yksi yhteinen lapsi, että sen takia joudun exän kanssa olemaan tekemisissä.

 

[Kepsis]

Hommaa sisältöä elämääsi, epätervettä jäädä tuollatavalla kiinni vanhaan suhteeseen, josta vielä olit toivonut eroon vuosia, silti siinä olit, olet läheisriippuvainen ja haluat kostaa yksin jäämisen.

 

[:)]

No ala säälimään sitä exäsi uutta, kehnosti sille tulee käymään kuitenkin. Pian alat tuntemaan itsesi voittajaksi.

 

[vinksahtanut]

No ala säälimään sitä exäsi uutta, kehnosti sille tulee käymään kuitenkin. Pian alat tuntemaan itsesi voittajaksi.

Tällaisia ajatuspuuskia välillä kyllä tulee. Kunhan se alkuhuuma loppuu niin miehen todellinen luonto paljastuu.

Tiedän että tämä on epätervettä ja että olen läheisriippuvainen. Olen kuitenkin sen verran toipunut, että edes pystyin eroamaan, mitä en aiemmin pystynyt tekemään. Tarvitsisinkin keinoja ajatusmaailman muuttamiseen!

Elämäni sisältö on tällä hetkellä lapsi ja opiskelu, joka vie paljon aikaa. En tiedä mitä muuta tähän hommaisin, energia ei tunnu riittävän. Onneksi pian on joululoma ja kesällä suunnitteilla matka Skotlantiin.

 

[Kepsis]

Tällaisia ajatuspuuskia välillä kyllä tulee. Kunhan se alkuhuuma loppuu niin miehen todellinen luonto paljastuu.

Tiedän että tämä on epätervettä ja että olen läheisriippuvainen. Olen kuitenkin sen verran toipunut, että edes pystyin eroamaan, mitä en aiemmin pystynyt tekemään. Tarvitsisinkin keinoja ajatusmaailman muuttamiseen!

Elämäni sisältö on tällä hetkellä lapsi ja opiskelu, joka vie paljon aikaa. En tiedä mitä muuta tähän hommaisin, energia ei tunnu riittävän. Onneksi pian on joululoma ja kesällä suunnitteilla matka Skotlantiin.

keinot on jokaisen ulottuvissa, ihan mitä vaan tekee mikä antaa aivoille ajateltavaa, sen sijaan että miettii päivät pitkät vanhoja. väkisin tulee hetkiä tietysti milloin ajatukset vaeltaa, viimeistään juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta on se hyvä vähän ajatellakkin asioita, niihin ei vaan pidä jäädä kiinni 24/7, siksi siis tekeminen ja harrastaminen jne...

 

[narsistin uhri myös]

mistä olet varma, että elää onnellisena uuden kanssa, narsisti tuskin koskaan on onnellinen, kenenkään kanssa, sama vanha kaava toistuu aina uudelleen. Ensin hurmaan naisen, vie jalat alta, saa koukkuunsa, ja kun nainen on koukussa, vetää maton jalkojen alta, pitää ansassaan, ja saa naisen murentumaan sisältä niin, että tulee sokeaksi, eikä kuuntele ystävien viisaita neuvoja, uskoisin, että näin on käymässä tälle uudelle uhrille.

 

[vinksahtanut]

Niin, tuo kuulosti tutulle. Minäkin olin mieheen ihan lääpälläni vuosikausia vaikka mies suunnilleen piti minua kynnysmattona. Ja silloin jos en "totellut" niin raivostui. En tiedä miksi minulta vei niin kauan tajuta se. Jotenkin toivon tämän uuden naisen kannalta, ettei hän joutuisi kokemaan samaa.

 

["äiti"]

Erosimme 4kk sitten 9v kestäneestä suhteesta. Minä halusin erota monta vuotta, koska minulla ei ollut enää romanttisia tunteita miestäni kohtaan. Puhuin ja puhuin monet kerrat, ehdotin asumuseroja sun muita, joihin mies ei koskaan suostunut. Yhtäkkiä mies alkoikin puhua erosta ja sen toteutimme, muutin pois. Aika pian minulle selvisi, että miehellä oli jo uusi nainen. Tämä herättää minussa hyvin ristiriitaisia ja hämmentäviä tunteita. Toisaalta viihdyn erinomaisesti yksin ja mielestäni ero oli oikea ratkaisu, en halua exää takaisin. Mutta toisaalta taas surettaa kovasti se, että menetin kumppanin. Saatoin aina kaikesta huolimatta luottaa siihen, että mies on minun puolellani, vaikka käyttäytyikin idioottimaisesti ja "narsistisesti" usein. Nyt kukaan ei ole enää puolellani enkä ole kenellekkään se "ykkönen".

Minun on vaikea sulattaa sitä, että ex seurustelee jo ja ehkä siitä syystä suhtautuu minuun niin kielteisesti ja mollaa ja syyttelee. Tuntuu pahalta ajatus siitä, että exällä oli tuo uusi jo eromme aikaan enkä silloin tiennyt siitä mitään. Olo tuntuu jotenkin huijatulta ja likaiselta. Olen myös katkera siitä, että ex edes pystyy seurustella jo. Minulla tulee menemään kauan aikaa toipumiseen. Oksettaa ajatuskin siitä, että pitäisi olla intiimisti jonkun kanssa, mikä johtuu suhteemme loppuaikoina tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuntuu, että ex edelleen pitää minua otteessaan, kun tuntuu näin pahalta. Hän rikkoi minut henkisesti ja jätti rauniot jälkeensä, itse jatkaa elämäänsä onnellisena uuden naisen kanssa. Lisäksi minulla on suuri halu etsiä joku mies ihan vain kostomielessä, näyttää exälle että minäkin saan jonkun. Mutta tätä en kuitenkaan tee, vaan aion olla yksin ainakin syksyyn saakka.

Miten pääsen tästä ajattelusta? Aikako vaan auttaa? En haluaisi olla mustasukkainen exästä, josta itse halusin vuosia erota. Tiedän kuitenkin, että mies ehkä tekee vain itselleen hallaa, kun on jo uudessa suhteessa eikä käy eroa läpi. Mutta haluaisin lopettaa exän ajattelemisen, se vain tuntuu olevan niin vaikeaa. Ja lisään vielä, että meillä on yksi yhteinen lapsi, että sen takia joudun exän kanssa olemaan tekemisissä.

Itse pääsin vihdoin eroon narsistista. Uhkaili ja kiristi, soittaa soskuun, menetän lapset, soittaa töihin jne. Olimme 3 vuotta yhdessä. Tahtojen taistelua se oli, mutta loppuniitti oli vissiin se kun sanoin kaverinsa kuullen totuuksia. Nyt on 2 viikon ajan soittanut 2 puhelua joihin en ole vastannut. Hänen puheluihin enne oli PAKKO vastata tai rupes riehuu. Vihdoin ilmeisesti ymmärtää etten halua olla hänen kanssa. Työtkin piti lopettaa, kun ei jaksanut käydä. Lisäksi on haastava teini perheessä.

 

["Vierailija"]

Elin 10v narsistin kanssa ja suurin ongelma oli se että olin tärkeyslistalla nro 2001, jos listalla on 2000 paikkaa... eli EN KOSKAAN nro1. Ja se tehtiin mulle selväksi monin ilkein tavoin... etten vain olis luullu olevani jotain/joku herran elämässä! Koskaan en saanu tukea mihinkään asiaan, päinvastoin, oli syy kenessä tahansa, musta tehtiin syyllinen. Tällanen vähättely/panettelu/mitätöinti on käsittääkseni narsistin ominta itseä...

Mutta, tunnistan tuon "hädän" eron jälkeen... useinhan me narsistin puolisot ollaan just niitä läheisriippuvaisia. Itte ainakin myönnän sen. Nyt hiljalleen kun olo lähtee helpottaan voin vaan ihmetellä miksi siihen kaikkeen suostuin... ja niin varmaan kannattaaki, ettei käy sama uusiksi!! Ehkä sulla on vielä surutyö kesken... anna ajan kulua. Voihan olla niinki että "uhkailit" erolla, että olisit saanu toisen välittämään, niin mä ainakin tein... Hullua touhua, sanon sydämestä asti 8kk eron jälkeen... vaan eipä kukaan ulkopuolinen tiedä MITEN sairasta se elämä narsistin kans on!!!

 

["shihtzu"]

Tuttu tunne, itse tiesin että meidän suhde ei ole terve, mutta silti ero oli jonkinlainen järkytys ja tuntui että minä en pääse siitä millään yli, etenkään en voinut sietää sitä, että miehellä oli heti uusi nainen.
Mutta nyt kun aikaa on kulunut, niin näen asiat ihan eri valossa kuin heti eron jälkeen ja voin sanoa, että elämä on paljon helpompaa ja vapaampaa, mun ei tarvitse pelätä joka sanan jälkeen toisen raivostumista, kotona voin hengittää vapaasti ja tehdä mitä itse haluan.

Minähän olin exän mielestä läski, tyhmä, ruma ja tylsä ja minua ei kukaan muu ikinä huoli. Mun kaverit oli kaikki tyhmiä ja tylsiä, mun harrastukset ihan sieltä syvältä, samoin työni, mitään mitä tein ei ollut oikein, kaikki piti lytätä.

 

[kissa777]

mun työnantaja oli narsisti. Ensiksi oli hyvä vuoden, ja sitten sanoin asiallisesti ja ystävällisesti puolikkaan sanan omaa tahtoa, ja sain potkut silltä istumalta. Huh huh. Shokin jälkeen huomaan että itsetuntoni on huono, koska tämä narsisit haukkui yhtä-äkkiä, ihan oletmattomista syistä, kuten olin syönyt karkkia??nyt haen työtä ja en sitten haluakaan työtä, koska pelkään että joko taas tulee narsisti. Turhaa pelkoa, mutta en tee kuin määräaikaisen sopimuksen. tarkkana olen. Vaan ei narsistien kanssa voi olla, koska raskaaksi tekee juuri se yllätyksellisyys. Nyt muistan kuinka ex pomo tuijotii minua aina silmät seiosoen ja hän varmasti vain laskelmoi mitä teen että pääsee iskemään. tämän narsisitn ystävät ja perhe ei pitänyt yhteyttä kuin vähän, ja ihmettelin että miksi oli riitojakin. no selvisi kyllä. Katkaisin kaikki välit narsisitiin, en enää vastannut puheluihin, jotka koski tyyliin mikä se sun osoite nyt olikaan?? sairaita he ovat!! Narsimi tai muuten hullu vie terveenkin mielenterveyden, ja siksi niistä pitää vain päästä pois. ja äkkiä. Parisuhteessa varmasti narsisisti haukkuu ulkonäön ja teot, sinä aina sotket ja sinä aina teet niin ja niin...itsekkäitä pashoja, ei saa tasapainoa näiden kanssa. voimia kaikille, ja muistakaa että toista ei voi muuttaa, mutta itsenne voitte pelastaa!!! tavataan me terveet ja pidetään hauskaa terveellä tavalla, ja viedään elämää eteenpäin!

 

[qzxc]

Mua harmittaa miten narsisti sanaa käytetään nykyään kaikkiin edes jonkin verran hankaliin ihmisiin. Mun sukulainen sai lapsia aikoinaan OIKEAN NARSISTIN kanssa ja elämä oli hänen kanssaan vain ja yksistään HELVETILLISTÄ. Eikä se todellakaan loppunut suhteen lopettamiseen, vaan vielä yli 10 vuotta suhteen lopettamisenkin jälkeen sukulaiseni saa täyden paniikin, jos kuulee yhtään mitään ex:stä, edes jotain huhuja mitä ex aikoo. Vuosia, vuosia joutui pelkäämään koko ajan ihan järjettömiä hyökkäyksiä, uhkailuja, pelottelua, kostoa siitä, että lähti, kiristämistä lapsilla sekä kaikkien noiden lisäksi mustamaalausta ja valehtelua sosiaalityöntekijöille, kun tapaamisia lapsien kanssa yritettiin sopia. Sosiaalityöntekijät olivat alussa aivan vietävissä eli uskoivat ex:ään tämän esittäessä puhdasta pulmusta, "vanhempi raukkaa, jolta ihan syyttä suotta" oltiin kyseenalaistamassa miten ja milloin lapsia tapaa. Luojan kiitos tämän vanhemman mielenkiinto lapsiin lopahti sitten aivan yhtäkkiä eli ei halua tavata lapsia. Tavallisestihan se olisi todella huono juttu, mutta tälläinen ex käyttäisi lapsia ainoastaan koston ja vihan välikappaleena. Toivotaan vain, että hiljaisuus ainakin niin kauan, että lapset ovat täysi-ikäisiä. Aikuiset lapset voivat päättää tapaavatko vai eivät, mutta pienten lasten vanhemmat voidaan pakottaa antamaan lapsensa tuollaiselle täysin hullulle ja sairaalle tapaamisiin. Missähän on lasten oikeudet elää turvallista ja tasapainoista elämää????