Tuntuu että haluan kuolla... ero tuli :´(

[surullisin]

Jospa pyytäsit joitain kavereita huomenna käymään, kun äitisi ottaa lapset hoteisiinsa? Laitatte teetä ja suklaata, kynttilöitä palamaan ja parannatte maailmaa teiän sohvalla?
Miun niin tekis mieli ottaa siut oikein isoon halaukseen :kiss: Tällaset tilanteet on niin paskoja...

Kiitos!
Kotona en voi olla,kun mies saattaa olla täällä,en tiedä.

 

[y54tgef]

Buah... Minä uskon, että tarinassa on 2 puolta. Lapset ovat kuitenkin ne, jotka teidän takianne tulevat eniten kärsimään. Miksi edes menitte laittamaan kolmannen lapsen alulle, kun noin huonosti menee? Älä vaan sano, että silloin muutaman kk sitten meni hyvin, sillä ei ne asiat oikeasti noin nopeasti muutu. Kyllä teillä on täytynyt olla jotain ristiriitoja jo aiemmin historiassanne. Minä en myöskään usko, että oikeasti sattuisi niin paljon vahinkoraskauksia, kuin itse väitetään...

Toivon todella, että ihme tapahtuisi, ja saisitte liittonne korjattua, ja eläisitte elämänne onnellisina yhdessä loppuun saakka!

 

[dechs]

[QUOTE="vieras";22300317]Miehille tuollainen unohtaminen tuntuu olevan niin helppoa, ihan piis of keik suorastaan. Ei haittaa mitään vaikka entinen puoliso olisi raskaana tai vaikka juuri synnyttänyt, siitä vaan uutta ettimään. Mikä siinä onkin että miehille tuollainen on ihan älyttömän helppoa. Omalle kohdalle tuommonen osunut ja muutaman kaverinkin eksä on samanlainen. Miehet tuntuu ajatteleven, että mitä sitä entistä muijaa ja kersaa murehtimaan, aina voi hankkia uusia. Voimia sulle :hug:[/QUOTE]
Hyvä huomio, btw. Itselläkin joskus kun nainen ilmoitti että tämä suhde oli tässä, sen kasvoilta oikein paistoi vitutus kun vastasin vaan "ok" eikä kiinnostanut edes kysyä että miksi. Ilmeisesti naisilla on jokin luontainen draamantarve, jäädään miettimään ja analysoimaan vanhoja asioita. En kyllä itse tunne mitään tarvetta semmoseen joutavuuteen, eteenpäin.

Ei siis oikeastaan liittynyt aloituspostaukseen, kaikkea hyvää sinnepäin, kuhan tässä pohdiskelin.

 

["Minä"]

Onko sulla ap minkälaiset tukiverkot?

 

[surullisin]

ei ole joo vahinkoraskaus. Ja oli ristiriitoja,muuta todella paljon vähemmän. ei sitä voinut arvata miksi nämä kärjistyvät.
Mutta pitäs itsensä kovettaa kyllä,mies taas näytti oikein kylmyytensä,tosi törkeästi soitti ja löi luurin pois kun itse viestissä kerroin miten pahalta tuntuu. On se uskottava,hän ei enää välitä mistään. Tahtoo vaan pahentaa vielä näitä välejä.
Ja totta,kaksi puolta on,miehellä olisi varmaan oma puolensa kerrottavana. Minustakin olisi mukava se kuulla

 

["vaimo"]

Helposti. Lapsen syntymä on parisuhteen suurin kriisi. Suurin osa lapsiperheen vanhemmista eroaa, kun vanhin lapsi on 2v.

Joo lapsia saattaa olla enemmän kuin se yksi alle 2v. Elämä on hirveän väsymyksen ja vaativien lasten kanssa tunnista toiseen hengissä selviämistä. Yöt pelotti, kun yksin koko maailmassa piti valvoa vaikka järki meinasi väsymyksestä ja epätoivosta lähteä. Mutta hienoa, että aina löytyy niitä sinkkuakkoja sitten ymmärtämään ja kuinka kivaa sun miehen kanssa on "keskustella" yms paskaa. Me selvittiin. Mutta välillä mietin ,että nyt kun olen palannut elämään ja olen vahvemmilla, pistän paskan kiertämään ukolle. Varmaan sitä juttuseuraa mullekin löytyy. Enkä ees tallo voimiensa äärirajoilla taistelevaa pienten lasten äitiä siinä samalla. Siinä niitä eroja sitten tulee.

Sä ap selviät. Hormonit tekee osansa tossa kuviossa. Miehes on oikeasti aikamoinen munaton paska, kun raskaanaolevaa vaimoa kohtelee noin. Älä jää yksin. Juttele ystäville, sukulaisille ja neuvolassa. Anna isovanhempien hoitaa lapsia ja lepää, jos voit.

 

[surullisin]

[QUOTE="Minä";22300555]Onko sulla ap minkälaiset tukiverkot?[/QUOTE]

en oikein tiedä.. onhan minulla ystäviä joille voin puhua,mutta heil itelläkin työt/lapset ym niin en jotenkin kehtaa vaivata ja apua sen enempää pyytää. äitini auttaa minkä pystyy,mutta aika harvoin jaksaa ottaa yöksi tms lapsia. Mutta onneksi edes jotain.

 

[älä sure]

Mitä tuota miesten takia suremaan tai itseään tappamaan. Paljon paremmin pärjää ilman sitä veemäistä miestä, usko pois vaikka nyt tuntuu kauhealta! Itse olen myös raskaana eikä miehestä tietoakaan ja silti iloitsen joka sekunti raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Ja vahingoniloisena luen kun muilla on paskamaisten miehiensä kanssa ongelmia.. Mikseivät tajua erota, helpommalla pääsee kun on yksin.

 

[nöppäri]

Ja mikä ihme estää kertomasta ne todelliset fiilikset, siltikin voi hyväksyä eron, minä ehkä kertoisin ne perimmäiset ajatukseni, ainakin ne on sitten sanottu, eikä mitään jää jossiteltavaa.

Miksi ette voi olla teillä, kaipa sinullakin saa vieraita olla, oli mies kotona tai ei.

 

[surullisin]

minua ahdistaa nyt niin paljon miehen lähellä että en pysty. Juuri kysyin äidiltäni voidaanko mennä sinne viikoksi kunnes jompikumpi sitten saa tästä asunnosta lähteä. En vaan kestä enkä pysty. ja hän senkun nauttii kun nyt näki ja tietää miten minua sattuu.. se vaan niin paistoi läpi puhelusta.

 

[dechs]

Mitä tuota miesten takia suremaan tai itseään tappamaan. Paljon paremmin pärjää ilman sitä veemäistä miestä, usko pois vaikka nyt tuntuu kauhealta! Itse olen myös raskaana eikä miehestä tietoakaan ja silti iloitsen joka sekunti raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Ja vahingoniloisena luen kun muilla on paskamaisten miehiensä kanssa ongelmia.. Mikseivät tajua erota, helpommalla pääsee kun on yksin.

Aamen! Tuttavapiirissäkin moni tuskailee sen kanssa että mistä löytäisi itselleen kumppanin. Ja kumppanin löytäneet tuskailee sitä suhdettaan. Ihmiset on jotenkin helvetin läheisyysriippuvaisia, ei osata olla itsekseen omassa rauhassa ja tehdä omia juttuja, vaan aina pitäisi olla joku herra/neiti oikea siinä roikkumassa.

Jos on mietteitä tai murheita, voi jutella kavereille. Jos tarvitsee seksiä, voi mennä yökerhoon. Niin että mikä se kumppanin funktio oikeastaan on? Siis muu kuin se että saadaan tällaisia viestiketjuja kaksplussaan?

 

[outoo]

Soita jollekin sukulaiselle tai ystävälle tai tuttavalle ja kerro tulevasi pariksi päiväksi kylään. Osaahan isä lapsensa hoitaa tai hoidon järjestää. Kun mies oven avaa, sano: "Hei, tulen kahden päivän päästä." Ja MENE.

 

[älä sure]

Aamen! Tuttavapiirissäkin moni tuskailee sen kanssa että mistä löytäisi itselleen kumppanin. Ja kumppanin löytäneet tuskailee sitä suhdettaan. Ihmiset on jotenkin helvetin läheisyysriippuvaisia, ei osata olla itsekseen omassa rauhassa ja tehdä omia juttuja, vaan aina pitäisi olla joku herra/neiti oikea siinä roikkumassa.

Jos on mietteitä tai murheita, voi jutella kavereille. Jos tarvitsee seksiä, voi mennä yökerhoon. Niin että mikä se kumppanin funktio oikeastaan on? Siis muu kuin se että saadaan tällaisia viestiketjuja kaksplussaan?

Ihan totta! Toisille tuntuu olevan elämän suurin ongelma se kun niillä ei ole kumppania. Ja sitten heittäydytään täysillä johonkin suhteeseen ja lopulta märistään sitä miten paska se mies olikaan. Tai sitten ihmetellään mun tapaa elää ja kauhistellaan että olen varmaan tosi onneton ja yksinäinen kun mulla ei ole MIESTÄ. Ihan kun mun elämän tarkoitus olis löytää sopiva mies. Ei kiitos, pärjään mainiosti omillani Ystäviä, tuttavia ja perhe on, en ole yksinäinen.

Alkaa soimaan päässä se vanha laulu: "Miesten tähden kannata ei koskaan naisen kyyneleitä vuodattaa!"

 

["Minä"]

minua ahdistaa nyt niin paljon miehen lähellä että en pysty. Juuri kysyin äidiltäni voidaanko mennä sinne viikoksi kunnes jompikumpi sitten saa tästä asunnosta lähteä. En vaan kestä enkä pysty. ja hän senkun nauttii kun nyt näki ja tietää miten minua sattuu.. se vaan niin paistoi läpi puhelusta.

Sanoiko äitisi, että voitte mennä? Se on jo tosi ihana juttu, kun on äiti kenen luo mennä. Äläkä pelkää joskus vaivata ystäviäsikään, sitähän varten ystävät on.

 

[ei käy kateeksi]

Soita jollekin sukulaiselle tai ystävälle tai tuttavalle ja kerro tulevasi pariksi päiväksi kylään. Osaahan isä lapsensa hoitaa tai hoidon järjestää. Kun mies oven avaa, sano: "Hei, tulen kahden päivän päästä." Ja MENE.

Katsos, kun hänenhän on kuitenkin hoidettava lapsiansa vuorollaan, niin on hyvä aika opetella. Voi käydä niinkin, että routa ajaa porsaan kotiin. Aikamoisen härdellin olet elämääsi kehittänyt.....

 

["pia"]

[QUOTE="vaimo";22300603]Joo lapsia saattaa olla enemmän kuin se yksi alle 2v. Elämä on hirveän väsymyksen ja vaativien lasten kanssa tunnista toiseen hengissä selviämistä. Yöt pelotti, kun yksin koko maailmassa piti valvoa vaikka järki meinasi väsymyksestä ja epätoivosta lähteä. Mutta hienoa, että aina löytyy niitä sinkkuakkoja sitten ymmärtämään ja kuinka kivaa sun miehen kanssa on "keskustella" yms paskaa. Me selvittiin. Mutta välillä mietin ,että nyt kun olen palannut elämään ja olen vahvemmilla, pistän paskan kiertämään ukolle. Varmaan sitä juttuseuraa mullekin löytyy. Enkä ees tallo voimiensa äärirajoilla taistelevaa pienten lasten äitiä siinä samalla. Siinä niitä eroja sitten tulee.

Sä ap selviät. Hormonit tekee osansa tossa kuviossa. Miehes on oikeasti aikamoinen munaton paska, kun raskaanaolevaa vaimoa kohtelee noin. Älä jää yksin. Juttele ystäville, sukulaisille ja neuvolassa. Anna isovanhempien hoitaa lapsia ja lepää, jos voit.[/QUOTE]

Surullista. Mutta olen täysin samalla linjalla. Pieni katkeruus jytää. Minä olin kotona raskaana ja imetin 2 lasta väsymyksestä soikeana. Mies hyvännäköisenä ja täysissä ruumiin voimissaan h'ipyi ovet paukkuen kun tuli riitaa. Nyt mukamas kaikki taas hyvin, kun minäkin alan eheytyä toisesta raskaudesta ja näytän taas hyvältä ja alan olla ok, mutta ei vaan pysty unohtamaan niitä törkeyksiä... Jäin niin monta kertaa läskinä ja turvonneena parkumaan sohvalle kun mies painoi ovesta ulos... Ei sitä alennustilaa niin vain unohdeta.

 

["Minä"]

Mee sinne äidillesi lasten kanssa viikoksi. Siten alkaa miehellekin valkenemaan, miltä sitten tuntuu, kun on ihan oikeasti menettänyt sut/teidät. Yritä hakea mahdollisimman rakastavaa ja hellää suhdetta lapsiin, he tarvitsevat varmasti tässä epävarmassa tilanteessa sun rakkautta ja lämpöä.

 

["Luke"]

Olen hänen mukaansa niin kamala,valitan vaan kaikesta enkä ymmärrä mitään.. ja myönnän olevanikin aika vaikea,ja raskauden takia vielä ailahtelevampi. Mutta en ole kyllä ole nyt hetkeäkään saanut kokea että mies edes yrittäisi ymmärtää. pelkkiä petettyjä lupauksia ja tunne että ei kanssani tahdo aikaa viettää,aina puhelimessa kavereiden kanssa tai menossa jossain..

En edes tiedä mitä tekisin,huomenna äitini lupasi lapset ottaa aamusta että saisin omaa aikaa,mutta en keksi että mitä muka teen
Kamala myöntää mutta tuntuu että ainut asia joka auttais kun saisi kavereiden kanssa ottaa siideriä liikaa ja parantaa maailmaa. Mutta en sitä edes voi tehdä.

Tyhmänä menin laittamaan äsken viestiä miehelle,nyt jo kaduttaa. että näytän miten heikko olenkaa..

Mutta kiitos teille kun jaksatte lukea ja auttaa,hieman hetkeksi olo helpottaa välillä.

Neuvon sellaista, jota ei ole helppo tehdä; eli unohda mies joka ei sinua rakasta. Rakenna itsellesi ja lapsillesi hyvä tulevaisuus. Erosta selviydyttyäsi olet vahvempi ja itsenäinen ihminen ja jos silloin haluat, löydät kyllä mukavan miehenkin, mutta se ei ole onnellisuuden edellytys. Huolehdi itsestäsi ja nauti tulevasta vauvasta. Voima olkoon kanssasi!

 

[pikkelsi]

Ihan totta! Toisille tuntuu olevan elämän suurin ongelma se kun niillä ei ole kumppania. Ja sitten heittäydytään täysillä johonkin suhteeseen ja lopulta märistään sitä miten paska se mies olikaan. Tai sitten ihmetellään mun tapaa elää ja kauhistellaan että olen varmaan tosi onneton ja yksinäinen kun mulla ei ole MIESTÄ. Ihan kun mun elämän tarkoitus olis löytää sopiva mies. Ei kiitos, pärjään mainiosti omillani Ystäviä, tuttavia ja perhe on, en ole yksinäinen.

Alkaa soimaan päässä se vanha laulu: "Miesten tähden kannata ei koskaan naisen kyyneleitä vuodattaa!"

En ole itse eronnut, joten en kirjoita siltä pohjalta. Jotenkin vaan särähti korvaan se, että tilanne on todellakin aivan eri, jos ei ole yhtään lasta ennestään ja on raskaana ja aikoo hoitaa lapsensa yksin ja on ehkä jopa tahallaan hankkinut lapsen, mutta ei ottanut isää mukaan kuvioihin. On taatusti ihan eri asia hoitaa yksi lapsi yksin alusta lähtien, kuin yrittää pyörittää arkea vastasyntyneen ja kahden muun lapsen kanssa! Raskaana ollessa ovat myös tunteet monilla tosi voimakkaita ja on varmaan hirveää siinä tilassa järjestellä eroa, pitää itsensä kasassa, jaksaa olla reipas äiti jo olemassa oleville lapsille ja hoitaa kaikki käytännön asiat.

 

[tukkimukki]

Buah... Minä uskon, että tarinassa on 2 puolta. Lapset ovat kuitenkin ne, jotka teidän takianne tulevat eniten kärsimään. Miksi edes menitte laittamaan kolmannen lapsen alulle, kun noin huonosti menee? Älä vaan sano, että silloin muutaman kk sitten meni hyvin, sillä ei ne asiat oikeasti noin nopeasti muutu. Kyllä teillä on täytynyt olla jotain ristiriitoja jo aiemmin historiassanne. Minä en myöskään usko, että oikeasti sattuisi niin paljon vahinkoraskauksia, kuin itse väitetään...

Toivon todella, että ihme tapahtuisi, ja saisitte liittonne korjattua, ja eläisitte elämänne onnellisina yhdessä loppuun saakka!

Kyllä voi mies muuttua jo heti positiivisen raskaustestin jälkeen, vaikka lapsia olisi ennestään, eikä huonosti olisi mennyt! T: äiti, lapsi 3v ja rv29

 

["shihtzu"]

Kyllä voi mies muuttua jo heti positiivisen raskaustestin jälkeen, vaikka lapsia olisi ennestään, eikä huonosti olisi mennyt! T: äiti, lapsi 3v ja rv29

Niin voi, tai paremminkin asiat voivat kärjistyä ihan älyttömiin mittasuhteisiin. Meillä meni minusta ihan suht normaalisti ennen tätä toista raskautta, tietysti riitoja oli, en usko että sellaista suhdetta onkaan, missä ei riideltäisi. Mutta keväällä kävimme etelässä lomalla ja minusta kaikki vaikutti ihan normaalilta ja tuon matkan jälkeen tein positiivisen testin ja siitä se alamäki alkoi. Mies syytti minua kaikesta, ihan sama mitä teki, niin syy oli minussa ja minä tein kaiken väärin. Sanoi sitäkin, että toista lastahan oli tarkoitus yrittää vasta kesäkuun jälkeen, no niin oli alunperin, mutta kun alkuvuodesta sanoin, että minusta se lapsi saa tulla jos on tullakseen, niin ei mies silloin mitään vastaankaan sanonut ja miehen toivosta minä olin pilleritkin aiemmin jättänyt pois. Sitten se valitti sitä, kun minä en muka koskaan ollut mukana sen harrastuksen parissa, elikkä pääosin siis ryyppäämistä, niin enempi minä sen mukana olen kulkenut kuin se minun, mutta sen ei kuulemma tarvi mun harrastuksessa olla mukana tai mun kavereiden kanssa kaveerata, kun ne on niin tylsiä. Ja ennen esikoista minä olin melkein aina miehen mukana jos vain pystyin, mutta kun tein yötyötä myös viikonloppuisin, niin en minä aina voinut mukaan lähteä, mutta miehen mielestähän minä en edes tehnyt kunnon töitä.
Rahasta se valitti keväällä koko ajan, no tein osa-aikaista työtä, ettei tarvinnut lasta laittaa hoitoon, mutta sekin oli väärin.
Niin ja paras oli se, että se väitti miettineensä asiaa jo vuoden ja sanoi, että mitä luulet miksi hän ei ole pitänyt kihlasormusta enää vuoteen. No aiemmin se kyllä väitti ettei pidä sitä, koska se hankasi ja sitä olisi pitänyt suurentaa, joka olikin ihan totta ja toisekseen vielä maaliskuussa se oli äidilleni selittänyt, että olisi valmis menemään mun kanssa naimisiin, mutta kun minä haluan kirkkohäät ja se ei.

Suurin shokki erossa ehkä oli se, että eroilmoituksesta ei mennyt kuin viikko, kun mies jo ilmoitti että hänellä on uusi tyttöystävä ja sen kanssa se on sitten viettänytkin vauhdikasta kesää, kun minä taas olen ollut hyvin sidottu esikoiseen ja työhön kasvavan mahan kanssa.

 

[Sapfo]

Lukiko kukaan kun ap kirjoitti olevansa vaikea luonne?

Silti en tajua että hävitään jonnekin ja jätetään ap:n vastuulle lapsilauma. Olisi mies reilusti hoitamassa olemassaolevia lapsia vaikka ottaisikin sitten eron.

 

["Kaisa"]

Mä oisin niin kenkkumainen, et sinuna menisin sinne äitisi luo, enkä kertois miehelle sen enempää et oon lähdössä enkä sitäkään et mihin... en myöskään vastais puheluihin tekstariin voisin vastata sen verran että kaikki ok olemme lomalla.
Onko vanhin lapsesi eskarissa? voisi olla ihan hyvä et soittaisit eskari opelle, et tietäisi mikä tilanne teillä on kotona. Ihan jo senki takia ettei miehesi ala seposteleen kouluun mitään omia tarinoita ja toiseksi siksi että ero vaikuttaa ihan hirveästi lapseen!!

 

["Kaisa"]

Lukiko kukaan kun ap kirjoitti olevansa vaikea luonne?

Silti en tajua että hävitään jonnekin ja jätetään ap:n vastuulle lapsilauma. Olisi mies reilusti hoitamassa olemassaolevia lapsia vaikka ottaisikin sitten eron.

kelläpä meistä ei raskaana ollessa ois vaikea luonne? tietty se et on raskaana ei oikeutta paskamaiseen käytökseen..

 

["Mii"]

Up