Ero sovussa, mutta silti olo luhistuu

[naapurin tyttö]

Toistemme ystäviin ja sukulaisiin tuntuu kurjalta myöskin ottaa ero aivan äkkinäisesti.

Tuosta voit nyt ottaa oppia seuraavaan/seuraaviin suhteeseen/suhteisiin. Toisen sukulaisiin ja ystäviin ei kannata noin suhteen alkuvaiheessa kiintyä liikaa. Jos alkuhuumaan laannuttua suhteesta ei tulekkaan mitään niin ei sitten tarvi ottaa "eroa" useammasta ihmisestä. Toki sukulaisia ja ystäviä voi tavata jo suhteen alkuvaiheessa jos siltä tuntuu, mutta liian paljon ei kannata siinä vaiheessa vielä ystävystyä.

 

[Kumminkaimanserkku]

Mutta jos vuodenkin seurustelee, kyllä siinä ajassa jo tapaa/kuuluu tavata toisen kamuja ja sukua? Muuten tule sellainen olo, että piilottelee sitä seurustelukumppania, tai ettei ota suhdetta tosissaan. JOs tosimielellä ryhtyy juttuun, varmasti haluaa puolin ja toisin tavata kumppanin tuttuja. Mulle tulisi outo olo jos mies ei veisi mua kellekään ns. näytille jo vähintään puolen vuoden sisään.

 

[naapurin tyttö]

No kyllä voikin tavata ja käydä "näytillä". Sanoinkin että ei kannata KIINTYÄ LIIKAA niihin ihmisiin heti ensikättelyssä. Niin ei sitten tarvi murehtia "eroa" sukulaisista ja kavereista niinkun ap nyt tekee. Eri asia on sitten kun/jos alkuhuumavaihe muuttuu vakaaksi suhteeksi. Silloin mun ja sun kavereista voi tulla vaikkapa meidän kaverit.

 

[Kumminkaimanserkku]

Mutta jos vaan tykästyy johonkin tyyppeihin ihan siltä istumalta Onko muuten sopivaa pitää yhä yhteyttä näihin eksän kavereihin/sukuun vaikka suhde katkeaa? Kyllä kai, kuka sen estää? Minä ainakin laitan yhä joulukortin eksmiehen vanhemmille ja siskolle, vaikka erottu pari vuotta sitten.

Hirveän inhottavaa on kyllä kertoa erosta vanhemmilleen tai jollekin iäkkäille sukulaisille, jotka kovasti on oottaneet että no nyt löytyi se puoliso, ja sitten homma menee kiville. Se on ihan hirveää, kun näkee niiden järkyttyneet ilmeet ja pettymyksen. Omakin tuska taas moninkertaistuu.