Toggle sidebar

Ero tulossa ja miehen "yrittäminen" vitu*taa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Pahoittelen kirjoilua, mutta muuta temiä tälle tunteelle ei ole. Kahdeksan vuoden ajan olen ollut miehen tunteiden kaatopaikkana ja nyrkistäkin olen saanut. Tänä aikana olen kuunnellut lukemattomia anteeksipyyntöjä ja lupauksia muuttumisesta sekä avun hakemisesta. Miehen ongelma on siis ennen kaikkea ollut vihanhallinta.

Nyt olen saanut tarpeeksi, enkä voi enää vähempää välittää mitä mies tekee tai jättää tekemättä. Haluan eron. Nyt sitten mies juoksee pää kolmantena jalkana lyömättömän linjan -terapiaistuinnoissa, jne ja raportoi niistä minulle. Eikö se ääliö tajua, että juna meni jo!? Minä olen ääliö -taudistani jo parantunut.
 
[QUOTE="otto";28228181]Miehelle voi sanoa, että on ehkä hyödyllistä käydä vihanhallintaterapiassa, mutta että suhteenne jatkoon se ei vaikuta.[/QUOTE]

Kannattaako sanoa, vetää pian turpaan :)
 
No hyvähän se on, että apua hakee. Jos olis sitten seuraavalla kerralla fiksumpi. Uus nainen hänelle kuitenkin pian eron jälkeen löytyy. Miehille löytyy aina, vaikka ne olis mimmosia urpoja. Pidä kuitenkin kiinni päätöksestäs. Oot ansainnu parempaa :heart:
 
Olen itse aivan samassa jamassa. Ongelma oli/on se, että mies on humalassa oikea kusipää. Juomaan sitten rupeaa milloin mistäkin syystä kotona, josta en siis tykkää ollenkaan koska käytös humalassa on sellaista, etten voi saman katon alla silloin olla. Noh, kaksi vuotta sitten annoin ukaasin, että kerran vielä juo ja rähjää kotona, niin otan eron. Eihän se sitten malttanut olla juomatta, joten siitä saakka haudoin eroa. Viimein sain elämäni jotenkin suunniteltua ja suunnitelmia tulevaisuutta varten tehtyä ja pistin eropaperit postiin. No NYT se mies sitten puuhaa elämänmuutosta. On kuulemma jättänyt alkoholin kokonaan ja blaablaa.. Nyt sitten minä olen se pahis, kun jätän hyvän miehen, joka sentään lopetti ryyppäämisenkin. Muutoksen olisi vaan pitänyt tulla vuosia sitten, nyt on jo myöhäistä.
 
no mikä sua vaivaa,mies on ollut aika hidas, mutta joskus sitä tajuaa vasta sitten kun toisen menettää että mitä oikeasti menettää. Nyt hän yrittää tosissaan, ja sä voisit saada sen mitä halusitkin. aika julmaa sulta
 
[QUOTE="Helmi";28229032]no mikä sua vaivaa,mies on ollut aika hidas, mutta joskus sitä tajuaa vasta sitten kun toisen menettää että mitä oikeasti menettää. Nyt hän yrittää tosissaan, ja sä voisit saada sen mitä halusitkin. aika julmaa sulta[/QUOTE]

Monesti näissä yrittämisissä mies yrittää tasan niin kauan että vaimo palaa takaisin, ja sen jälkeen sama meno jatkuu.

Väkivallan ollessa kyseessä ei kannata jäädä arvuuttelemaan, muuttuisiko mies vai ei.
 
Ketju on hyvä esimerkki suhteesta, jollainen saadaan, kun liian hyvään mieheen ei uskota. Suhteen laatu romahtaa olennaisella tavalla, jos päästää lähelleen ihmisen, joka ei ole hyvä itselle ja itsestä aidosti.

Muutoksen pitäisi alkaa siitä, että opettelee itse jälleen unelmoimaan ja uskomaan hyvään muista ihmisistä. Hyviä miehiä ja naisia todella on, mutta heitä ei voi nähdä eikä heistä voi nauttia, jos itse ei usko hyvyyteen ja rakkauteen ihan oikeasti, toisissa ja maailmassa. Minusta suomalaisia hieman vaivaa epäusko ja synkkyys näissä asioissa, josta tulee itseään toteuttava ennuste: kun ei usko kauniisiin asioihin, ei myöskään voi kokea niitä.
 
[QUOTE="vieras";28228059]Eikö se ääliö tajua, että juna meni jo!? Minä olen ääliö -taudistani jo parantunut.[/QUOTE]Asioilla on aina kaksi puolta, paitsi tällä palstalla jossa mies on aina ääliö ja nainen aina oikeassa.

Jo kirjoitustavastasi ja siitä että tulet koko asialla ylipäätään tuohon tyyliin pätemään palstalle voi päätellä paljon. Mieti kolme kertaa ja katso välillä peiliin.
 
Monesti miehelle vasta eroprosessin käynnistyminen on se pysäyttävä kokemus, silloin vasta ymmärtää mitä on menettämässä.

Yrittäkää miettiä asioita myös toisen näkökulmasta. Itse en kestäisi fyysistä väkivaltaa hetkeäkään.
 
[QUOTE="vieras";28229167]Monesti miehelle vasta eroprosessin käynnistyminen on se pysäyttävä kokemus, silloin vasta ymmärtää mitä on menettämässä.

Yrittäkää miettiä asioita myös toisen näkökulmasta. Itse en kestäisi fyysistä väkivaltaa hetkeäkään.[/QUOTE]

Ymmärrän ihan hyvin, että fyysistä väkivaltaa kokenut saattaa joutua tilaan, jossa tapahtunut ei tunnukaan itselle sattuneelta. Että eihän minjn rakas puolisoni tekisi noin, mieli blokkaa. Tai kun moni sanoo, että vaan lähtisi. Mutta lähtisi, minne? Ei se niin helppoa ole. Plus vielä se kulissien ylläpitäminen, sillä uhri usein ottaamitselleen syyllisyyttä ja häpeää, vaikka ei tarttis.
 
  • Tykkää
Reactions: Jellybeany ja Zucchini
Voi ei :/ No ei sen eron tartte tapahtua heti, sulattele asiaa nyt ja kun pääset pahimman surun yli niin lähde sitten. Harvemmin tuollaiset miehet oikeasti muuttuu, koettu on... Voimia sulle!
 
[QUOTE="a p";28349296]Kyllä. Yrittää ilmeisesti parhaansa, mutta en usko enää hänen muuttumiseensa. Odotan koko ajan alitajuntaisesti koska homma taas räjähtää, mutta kun ei vain ole voimia itse asioita muuttaa, eli lähteä.[/QUOTE]

No, voimia sinulla riittää siihen jäämiseen kuitenkin, siihen pelkoon joka sisälläsi ilmeisesti asustaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellybeany:
Olen itse aivan samassa jamassa. Ongelma oli/on se, että mies on humalassa oikea kusipää. Juomaan sitten rupeaa milloin mistäkin syystä kotona, josta en siis tykkää ollenkaan koska käytös humalassa on sellaista, etten voi saman katon alla silloin olla. Noh, kaksi vuotta sitten annoin ukaasin, että kerran vielä juo ja rähjää kotona, niin otan eron. Eihän se sitten malttanut olla juomatta, joten siitä saakka haudoin eroa. Viimein sain elämäni jotenkin suunniteltua ja suunnitelmia tulevaisuutta varten tehtyä ja pistin eropaperit postiin. No NYT se mies sitten puuhaa elämänmuutosta. On kuulemma jättänyt alkoholin kokonaan ja blaablaa.. Nyt sitten minä olen se pahis, kun jätän hyvän miehen, joka sentään lopetti ryyppäämisenkin. Muutoksen olisi vaan pitänyt tulla vuosia sitten, nyt on jo myöhäistä.
Click to expand...

joo eli kaksi vuotta teit eroa päässäsi,mies luuli että asiat on suht ok. sitten paukautat päinnaamaa morjens. eikö tuo ole aika katalaa?
 
[QUOTE="JaanaK";28349304]No, voimia sinulla riittää siihen jäämiseen kuitenkin, siihen pelkoon joka sisälläsi ilmeisesti asustaa?[/QUOTE]

Niin, on helpompaa maata ja itkeä sängyssä, kun lähteä siirtämään sitä toiseen paikkaan ensin. Ja en taida jaksaa enää edes pelätä.
 
[QUOTE="Helmi";28349336]joo eli kaksi vuotta teit eroa päässäsi,mies luuli että asiat on suht ok. sitten paukautat päinnaamaa morjens. eikö tuo ole aika katalaa?[/QUOTE]

Sanoinhan minä sille kuinka käy, jos juopottelee kotona.
 
[QUOTE="Helmi";28349336]joo eli kaksi vuotta teit eroa päässäsi,mies luuli että asiat on suht ok. sitten paukautat päinnaamaa morjens. eikö tuo ole aika katalaa?[/QUOTE]


Katalaa?! Toinen saa turpaan ja on muutenkin onneton. Ja sitten kun lopulta on saanut tehtyä vaikean päätöksen ja on aloittamassa uuden elämän, on se sitten katalaa.. Just.
 
Nähty ja kuultu on ihan samanlaisista kohtaloista. Miksi se vaimo vaan odottaa ja odottaa, että jospa kumminkin miehen lupaukset toteutuu ja terapiat auttaa. Kyllä se on yksi ihan varma juttu, että kun vaimo ottaa taas vastaan miehensä, "muuttuneen miehen", niin ei kauaa kulu kun sama vanha peli jatkuu ja nyrkkikin viuhuu.

Miten kevyempää ja harmittomampaa olisi vaimon olla, kun olisi ajoissa toteuttanut aatoksensa ja eronnut. Tehnyt pesäjaon ja unohtanut koko mielensä hajoittajan, jättänyt miehen ja alkanut uuden elämän.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa