ero uusperheessä, katkeaako välit myös lapseen?

["Neith"]

siis jos ajattelee että pariskunta on ollut yhdessä vaikka 8v ei yhteisiä lapsia mutta molemmilla on omia lapsia, jotka ovat olleet pieniä seurustelun alkaessa.
ovat asuneet yhdessä sen liki 8v (molemmat toimineet lähivanhempana)
niin eron tullessaq, tapaako ex puolisot sitten vielä lapsia vai katoaako he vain elämästä? ja jos ei tapaa niin onko se oikein lasta kohtaan?

 

[Big Bang Theory]

eihän lapsilta voi noion vain sisaruksia viedä ( sisarpuoliakaan ) joten tuntuisi kylä todella kummalliselta, että vaan häviäisivät. Tuskin kukaan pystyy tuohon.

 

[chef]

No se varmasti riippuu. Jotkut tapaa, toiset ei. Aina se ei ole itsestä edes kiinni.

Mikäli pari eroaa ja toinen muuttaa 500 km päähän, eikä anna entisen puolisonsa tavata lapsiaan, niin melko heikoillahan sitä siinä sitten on. Sillä ex-puolisolla ei ole minkäänlaisia oikeuksia niihin ex-kumppanin lapsiin, joten tilanne ei välttämättä ole ihan yksinkertainen.

Jos asiaa järkevästi ajattelee, niin tietenkin kokisin, että ex-puolisot olisivat edes jollakin tasolla lasten elämässä mukana ja lapset tapaisivat myös keskenään. Heillähän on saattanut olla sisarussuhteeseen verrattava suhde, jonka katkeaminen on todennäköisesti kova paikka.

Oma isäni on edelleen, eronkin jälkeen isänä ex-kumppaninsa lapselle, jonka isä hän ei biologisesti ole. Sen sijaan tämän lapsen äiti ei ole minulle yhtikäs mitään. Emme ole eron jälkeen olleet kertaakaan yhteydessä, emmekä tule olemaan.

 

["vieras"]

Sehän niin riippuu mistä syistä on erottu jne.
Eipä sil ex:llä ainakaan mitään velvollisuuksia/oikeuksia ole.Ihan on siis kiinni siitä miten kukanenki haluu tehdä.

Ois seki aika perseestä et joku kusipää ex alkais vaatiin lapsia luokseen?

Sopuisissa eroissa tiedän perheitä ketkä jatkaneet "elämää yhdessä" eron jälkeen, mut heil on kyllä ollut yleensä vähintään yks yhteinen laps.

 

["Neith"]

eihän lapsilta voi noion vain sisaruksia viedä ( sisarpuoliakaan ) joten tuntuisi kylä todella kummalliselta, että vaan häviäisivät. Tuskin kukaan pystyy tuohon.

tätä mäkin mietin, siis vaikka ei ehkä oikeuksia ole, eikä myöskään velvollisuuksia virallisesti, niin tuntuis kauhealta ajatella että lapsen elämästä vain katoaisi sellaiset henkilöt joita hän on pitänyt perheenä, tehnyt asioita yhdessä ja kehittänyt tunnesiteen.
jos ajattelen omaa poikaani, hän oli reilu 1,5v kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, olemme eläneet perheenä, mies on osallistunut lapsen elämään ihan samalla tavalla kuin lapsen oikea isä olisi (jos siis olisimme vielä yhdessä)
viettänyt aikaa, hoitanut jne. ja vaikka lapsen oikea isä onkin kuvioissa mukana niin enemmän aikaa lapsi viettää puolisoni kanssa.
jos meille tulisi ero niin kyllä lapselta lähtisi erittäin tärkeä henkilö elämästä ja todella toivon että sellaisessa tilanteessa saisimme sovittua tapaamisista.

 

["joku"]

Mun "veljet" on mun isäpuolen edellisestä avioliitosta, mutta ennen kuin muuttivat meidän perheeseen, isäpuoleni oli naimisissa heidän äitipuolensa kanssa, ja heillä oli sitä kautta "sisaruksia". (oliko tarpeeks sekavasti selitetty?) Kun he erosivat ja isänsä muutti poikineen meille, eivät he ole pitäneet mitään yhteyttä. Meidän oma isä taas oli vuosia kimpassa naisen kanssa jolla oli omia lapsia, ja eron jälkeen minä ja mun siskot (joilla on sama isä mun kanssa) ollaan pidetty sekä hänen että lapsiensa kanssa yhteyttä vaikka ollaan jo aikuisia ja erostakin on yli 5 vuotta. Eli varmaan aika tapauskohtaista.

 

[Keittiönoita]

Kaikissa tuntemissani tapauksissa on katkennut. Samoin katkennut lapsen suhteet ex-täteihinsä, ex-isovanhempiinsa jne. Uusperheet ja erot ovat niin yleisiä, että ehkä siitäkin syystä itse en ole koskaan halunnut olla ex-äitipuoli enkä haluaisi olla ex-mummipuolikaan. Sukulaisuus on mulle jotain pysyvää eikä sellaista, mikä tulee ja menee ihmisten parisuhteiden muuttuessa.

 

["Hmmm"]

Nää on todella surullisia kuvioita, ja yleensä se menee aina niin, että lapsi kärsii kun aikuiset sählää.

Mulla on tuttu, jonka lapsilla on eri isät (kaksi lasta siis). Hän on eronnut molemmista näistä miehistä. Luonnollisesti esikoinen koki kuopuksen isän myös omaksi isäkseen silloin, kun he asuivat yhdessä, mutta eron jälkeen kuopuksen isä ei ole halunnut olla missään tekemisissä tämän esikoisen kanssa, kun kerran ei ole hänen biologinen isänsä.

Kaikkein kamalimpia tilanteita on sattunut päiväkodissa, kun molemmat lapset ovat siis tietenkin samassa hoitopaikassa. Esikoinen aina silloin tällöin törmää tähän kuopuksen isään sielä päivähoitopaikan eteisessä, kun hän tuo tai hakee omaa lastansa. Äijä sattuu vielä olemaan niin tökerö, että ei suostu puhumaan tälle esikoiselle, vaan kulkee vain ohi ja on kuin ei huomaisikaan. Todella raskasta sille lapselle.

Toivottavasti muut osaa hoitaa vastaavat kuviot fiksummin!

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Jos ei ole yhteisiä lapsia erotessa niin eiköhän ne välit aika usein katkea. Ellei sitten lapset ole jo reilusti vanhempia niin että osaisivat itse huolehtia väleistä mesen, facebookin ja kännyköiden avulla ja sopia itse että miten näkevät?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Hmmm";24750258]Nää on todella surullisia kuvioita, ja yleensä se menee aina niin, että lapsi kärsii kun aikuiset sählää.

Mulla on tuttu, jonka lapsilla on eri isät (kaksi lasta siis). Hän on eronnut molemmista näistä miehistä. Luonnollisesti esikoinen koki kuopuksen isän myös omaksi isäkseen silloin, kun he asuivat yhdessä, mutta eron jälkeen kuopuksen isä ei ole halunnut olla missään tekemisissä tämän esikoisen kanssa, kun kerran ei ole hänen biologinen isänsä.

Kaikkein kamalimpia tilanteita on sattunut päiväkodissa, kun molemmat lapset ovat siis tietenkin samassa hoitopaikassa. Esikoinen aina silloin tällöin törmää tähän kuopuksen isään sielä päivähoitopaikan eteisessä, kun hän tuo tai hakee omaa lastansa. Äijä sattuu vielä olemaan niin tökerö, että ei suostu puhumaan tälle esikoiselle, vaan kulkee vain ohi ja on kuin ei huomaisikaan. Todella raskasta sille lapselle.

Toivottavasti muut osaa hoitaa vastaavat kuviot fiksummin![/QUOTE]
Mulla on molemmilla lapsilla eri isä, mutta missään vaiheessa esikoinen ei pitänyt kuopuksen isää omana isänään. En halunnut, että esikoinen kutsuisi exän vanhempia mummiksi ja ukiksi, vaikka he kehoittivatkin kutsumaan. En edes halunnut, että pitää tai kutsuu...juuri tämän kaltaisten tilanteiden takia. Minusta on parempi olla sukua vain oikeille sukulaisilleen eikä "sukuloitua" sellaisten ihmisten kanssa, jotka saattavat vaihtua uusiin.