M
Marie -64
Vieras
Olen kuusi vuotta ollut mieheni kanssa, joista neljä vuotta naimisissa. Seurustelun aloittamisen jälkeen kului vuosi kun menimme kihloihin ja toinen kun meidät vihittiin. Suhde oli molemmille heti alusta alkaen se "Kunnes kuolema meidät erottaa -juttu". Ostettiin neljä vuotta sitten yhteinen kotikin jota yhdessä on remontoitu molemmille mieleiseksi. Minkään ei pitänyt rikkoa tätä liittoa. Ollaan molemmat erottu liki kymmenen vuotta sitten entisestä aviopuolisosta, kaikki lapset ovat aikuisia perheellisiä ja elävät omillaan. Yhteisiä lapsia ei ole. Sinkkuelämääkin on ehditty viettää tahoillamme, on siinä ehtinyt olla välillä pitempääkin seurustelua, mutta toisiimme törmääminen oli suuristakin suurin juttu, miten 47 vuotias eronnut voi vielä kokea moisen rakkauden, näin puhuttiin kumpikin. Oikeasti molemmat olivat jo tarpeeksi kauan harhailleet sinkkusuossa ja epäonnistuneissa seurusteluyrityksissä kyllästymiseen asti.
Yhteiselo on sujunut loistavasti. Voin rakastaa ja minua rakastetaan, näin sen koen ja näin se minulle kerrotaan. Taloudellisesti kaikki on ok. Töitä tehdään paljon, mutta vapaa-aikaakin vietetään paljon yhdessä. Aikuisten seksi toimii, se on monipuolista, aktiivista molemmin puolin ja sitä on tarpeeksi usein. Kumpikaan ei muistaakseni ole kertaakaan kieltäytynyt... tai oikeastaan aina on molemmat syttyneet. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja ystäviä, mutta molemmilla on myös omia harrastuksia ja ystäviä. Teemme mukavia juttuja yhdessä. Meillä puhutaan ja pussataan joka päivä, kotikin on pullantuoksuinen. Muutama karkeampi keskustelu on ollut kuuden vuoden aikana, mutta ei mitään järisyttävää riitaa ollenkaan. Terveyttäkin on vielä molemmilla hyvään elämään. Mieheni on kärsinyt erektio-ongelmista ennen kun tapasimme (stressi, aikaisemmat seksikokemukset, verenpaine, jne), ja alkuaikoina hän käyttikin sinisiä pillereitä, varmaankin turvallisuuden tunteen vuoksi. Resepti on uusittu ja pillerit on lääkekaapissa, vähän niinkuin varmuuden vuoksi, mutta niitä ei meillä ole käytetty vuosiin. Asia on jutusteltu, eikä aiheessa ole mitään ongelmaa.
Tein shokkihavainnon puoli vuotta sitten. Mieheni takin taskussa oli samaisia pillereitä. Mainitsin niistä hänelle. Hän vain kuittasi tilanteen, että ne ovat jääneet sinne jossakin vaiheessa seurusteluamme. Siitähän se sitten alkoi täydellisen kunnioittamisen ja luottamuksen alamäki. Keräsin jokaisen pillerin lääkekaappiin alimmaiseksi. En tutki hänen taskuja, sähköpostejaa, face kavereita enkä puhelinta. Mutta niin suuri shokki asia oli, että lääkekaapin pillerit olen laskenut. Kolme viikkoa sitten, kun hän lähti parin päivän työmatkalle, hävisi lääkekaapista sininen pilleri. En ole asiasta hänelle maininnut, mutta olen aivan varma, että hän otti pillerin työreissulle matkaan, en luule, vaan olen aivan varma! Minun elämä meni pirstaleiksi kertaheitolla. Mitä ihmettä minä nyt teen? Auttakaa! Voinko olla varma, että hän pettää? Olenko ollut aivan täysi tollo sinisilmäinen nainen? Miten minä saan asiaan varmuuden? En voi kadonneesta pilleristä kertoa, koska silloin minusta tulee kyttääjä. Hänen jatkuvista työreissuista on tullut minulle yhtäkkiä painajaisia ja ahdistavia reissuja, mikä hallitsee koko elämää nyt. Jos olisin varma, että hän pettää, ottaisin heti eron, jatkuvaan tuskaan en halua elämää hukata. Epätietoisuus on pahinta. Miksi mies joka väittää rakastavansa minua, haluaa tehdä tämän minulle ja tuhota tämän avioliiton, parisuhteen, kunnioituksen, luottamuksen, hellyyden, mukavan yhteisen elämän ...? Ehkäpä hän ei rakasta minua, vaikka niin usein sen sanoo? Miksi hän haluaa kieroutunutta jännitystä elämään? Ehkä hänen maailmassa pitää saada aina uusia seksikokemuksia ja hän on erikoisella tavalla sairas. Miehet, naiset, petetyt ja pettäjät, auttakaa, kiitos! Miten saan asiasta varmuuden? Miten saan elämäni kuntoon? Mitä sinä tekisit jos olisit minä?
Yhteiselo on sujunut loistavasti. Voin rakastaa ja minua rakastetaan, näin sen koen ja näin se minulle kerrotaan. Taloudellisesti kaikki on ok. Töitä tehdään paljon, mutta vapaa-aikaakin vietetään paljon yhdessä. Aikuisten seksi toimii, se on monipuolista, aktiivista molemmin puolin ja sitä on tarpeeksi usein. Kumpikaan ei muistaakseni ole kertaakaan kieltäytynyt... tai oikeastaan aina on molemmat syttyneet. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja ystäviä, mutta molemmilla on myös omia harrastuksia ja ystäviä. Teemme mukavia juttuja yhdessä. Meillä puhutaan ja pussataan joka päivä, kotikin on pullantuoksuinen. Muutama karkeampi keskustelu on ollut kuuden vuoden aikana, mutta ei mitään järisyttävää riitaa ollenkaan. Terveyttäkin on vielä molemmilla hyvään elämään. Mieheni on kärsinyt erektio-ongelmista ennen kun tapasimme (stressi, aikaisemmat seksikokemukset, verenpaine, jne), ja alkuaikoina hän käyttikin sinisiä pillereitä, varmaankin turvallisuuden tunteen vuoksi. Resepti on uusittu ja pillerit on lääkekaapissa, vähän niinkuin varmuuden vuoksi, mutta niitä ei meillä ole käytetty vuosiin. Asia on jutusteltu, eikä aiheessa ole mitään ongelmaa.
Tein shokkihavainnon puoli vuotta sitten. Mieheni takin taskussa oli samaisia pillereitä. Mainitsin niistä hänelle. Hän vain kuittasi tilanteen, että ne ovat jääneet sinne jossakin vaiheessa seurusteluamme. Siitähän se sitten alkoi täydellisen kunnioittamisen ja luottamuksen alamäki. Keräsin jokaisen pillerin lääkekaappiin alimmaiseksi. En tutki hänen taskuja, sähköpostejaa, face kavereita enkä puhelinta. Mutta niin suuri shokki asia oli, että lääkekaapin pillerit olen laskenut. Kolme viikkoa sitten, kun hän lähti parin päivän työmatkalle, hävisi lääkekaapista sininen pilleri. En ole asiasta hänelle maininnut, mutta olen aivan varma, että hän otti pillerin työreissulle matkaan, en luule, vaan olen aivan varma! Minun elämä meni pirstaleiksi kertaheitolla. Mitä ihmettä minä nyt teen? Auttakaa! Voinko olla varma, että hän pettää? Olenko ollut aivan täysi tollo sinisilmäinen nainen? Miten minä saan asiaan varmuuden? En voi kadonneesta pilleristä kertoa, koska silloin minusta tulee kyttääjä. Hänen jatkuvista työreissuista on tullut minulle yhtäkkiä painajaisia ja ahdistavia reissuja, mikä hallitsee koko elämää nyt. Jos olisin varma, että hän pettää, ottaisin heti eron, jatkuvaan tuskaan en halua elämää hukata. Epätietoisuus on pahinta. Miksi mies joka väittää rakastavansa minua, haluaa tehdä tämän minulle ja tuhota tämän avioliiton, parisuhteen, kunnioituksen, luottamuksen, hellyyden, mukavan yhteisen elämän ...? Ehkäpä hän ei rakasta minua, vaikka niin usein sen sanoo? Miksi hän haluaa kieroutunutta jännitystä elämään? Ehkä hänen maailmassa pitää saada aina uusia seksikokemuksia ja hän on erikoisella tavalla sairas. Miehet, naiset, petetyt ja pettäjät, auttakaa, kiitos! Miten saan asiasta varmuuden? Miten saan elämäni kuntoon? Mitä sinä tekisit jos olisit minä?