Ero -vuoroviikkoasuminen, lapset 5v ja 7v

["juu"]

sitten kun löydätte uudet puolisot, homma on taas alkupisteessä

 

[Jellonainen]

Meillä on menty vuoroviikoilla kohta kolme vuotta. Onhan siinäkin omat ongelmansa, mutta parasta on se, että lapsilla aidosti säilyy kaksi vanhempaa. Kun molempiin koteihin hankkii vaatteet ja tarvittavat tavarat, ei niin paljon tarvitse pakata ja kuskata tavaraa. Lähinnä koulureput ja näin talvella luistimet ja sukset. Niistä urheiluvälineistä huolehdimme me vanhemmat, joten lasten ei tarvitse niistä stressata.

Ero on aina rankka juttu lapsille ja ihanne tietysti olisi toimiva ydinperhe. Jos välit ovat hyvät ja molemmat osaavat ja haluavat ottaa vastuun lapsista, niin vuoroviikkoasuminen on minusta lapsille paras vaihtoehto.

 

["Sirkkeli"]

No meillä ei ole ikinä ollut mitään säännöllistä tapaamisjutskaa, kun lapsen isä on aina vuorotöissä. Mutta lapsi siis on aina asunut minun luona, ja nähnyt isäänsä vauvasta asti monta kertaa viikossa. Ollaan eletty tilanteiden mukaan. Silloin minä olen ollut vuorotöissä ta i opiskellut ja tarvinnut lukurauhaa, niin isä on enempi lastaan hoitanut. Tällä hetkellä teini ei halua pakkailla kamoja kuin 1-2 krt/kk, mutta isä on joka päivä lapsen elämässä mukana vähintään puhelinsoitolla. Kyyditsee monta kertaa viikossa lastaan harrastuksiin yms. Käyttää lääkärissä, oikojalla jne.

 

[Khtd]

No, musta vaikuttaisi fiksuimmalta toi, et vanhemmat seilaa ja lapsilla olis pysyvä koti, johon uusia kumppaneita ei tuotais. Kyllä aikuiset vastarakastuneet pystyy viikon asumaan erossa.

 

[Neydan]

Kannattanee miettiä lapsen temperamenttia. Toiset lapset (tai aikuiset) sopeutuvat muutoksiin hyvin helposti, toisilla vie aikaa. Jos sopeutuminen ja muutoksen sieto on hidasta, en pidä kahta kotia järkevänä.

 

[Milla Makea harmaana]

[QUOTE="Huolestunut";27917583]Niin, no mun mielipide nyt vaan on se,että jos lasten annetaan seilata täysin omien fiilisten mukaan vanhempien välillä niinkuin Milla Makea ehdottaa, niin eipä sekään tälläisille pienille lapsille kovin normaalia ole. Eikö silloin se tuvattomuus vasta tulekin ja kysymys minne oikein kuulun ole vielä pahempi? Kuten jo kerroinkin, meillä tod.näk. lapset näkisivät myös viikolla toista vanhempaansa. Eli molempia kuitenkin näkisi viikolla vaikka periaatteessa on se toisen viikko. Mikä siinä on niin kamalaa ja vaikea ymmärtää?[/QUOTE]

Missäkähän vaiheessa olen ehdottanut, että lapset saa seilata miten lystää missä lystää? En löydä tämmöistä kohtaa omista teksteistäni. Sanoin, että omalla kohdalla mies voisi käydä tapaamassa lapsia minun ja lasten kodissa silloin kun haluaa. En sanonut, että lapset vois käydä tapaamassa vanhempiaan milloin haluavat.

 

[demdem]

Minulla ei ole kokemusta viikko-viikko -asumisesta mutta tutuillani on.

Mielestäni se kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, mutta vain mikäli vanhemmilla keskenään on välit kunnossa (ja apllahan on!). Voi sopia tavaroista, rutiineista, harrastuksita ym. yhdessä, niin että lapsilla on mahdollisimman samanlaiset puitteet kummassakin kodissa.

 

["vieras"]

Minä kyllä luulen, että tässäkin asiassa tärkeintä on vanhempien suhteet lapsiin ja vanhempien suhteet toisiinsa. Erolapselle on kaikkein pahinta jos joutuu vanhempiensa pelinappulaksi, kokee tulleensa hylätyksi,i joutuu valitsemaan puolia tai kuuntelemaan kuinka omaa isää/äitiä vähätellään, nimitellään ja haukutaan. Käytännön asumisjärjestelyt ovat siinä kakkossijalla. Mitä vähäistä kokemusta minulla on tuttavapiiristä, ne erolapset, joiden vanhemmat tulevat toimeen keskenään ja osaavat hoitaa suhteensa eronkin jälkeen, selviytyvät erosta kaikkein parhaiten.

 

[Tuhkimo81]

Mulla esikoisella, 11 vuotiaalla, on kaksi kotia. Meillä tuo viikko-viikko-systeemi toiminut todella hyvin. Molemissa kodeissa tytöllä omahuone, jossa omat tavarat. Vaatteet myös molemmissa kodeissa, joten ei tarvitse kauheasti pakkailla. Meillä torstaisin aina kodin vaihto, ja usein tyttö menee torstaisin suoraan koulusta eri kotiin, kuin aamulla lähti. Tytön ei ole tarvinnut stressata onko sitä ja sitä välinettä sitten isän luona jne. Me vanhemmat ollaan huolehdittu niistä urheilu tms välineistä sitten.

Asutaan noin 2 km päästä toisistamme. Tytöllä kouluun suurinpiirtein sama matka. Isänsä luota hyppää bussiin pysäkkiä ennen.

Me molemmat vanhemmat ollaan nyt naimisissa tahoillamme. Tytön isällään yksi lapsi vaimonsa kanssa ja mulla mieheni kanssa 3 lasta. Näin asuessaan tyttö saanut myös tutustua sisaruksiinsa tasapuolisesti. En ole kuullut tytön valittavan asumisestaan.

Tytön virallinen osoite on mun luona, jonne tulee siis kaikki viralliset paperit jne.

Vaatteita molemmat vanhemmat ostavat, ja se onkin kivaa, kun vaatekaapin sisältö vaihtuu viikonvälein. Tai nyt tyttö alkanut pikkuhiljaa kiinnostua käymään kavereiden kanssa ostoksilla. Viikkorahaa tyttö saa aina perjantaisin siltä vanhemmalta, kumman luona on.

Meillä tämä systeemi on koettu hyväksi. Ollaan exän kanssa erottu ystävinä. Todettiin, että me ollaan vaan hyviä kavereita keskenään eikä ole ollut mitään draamaa tai mustasukkaisuutta tai mitään muuta isoa juttua tässä. Edelleen tullaan toimeen hyvin. Meillä myös ollut aina hyvin samanlaiset kasvatusperiaatteet ja menetelmät, joten molemissa kodeissa toimitaan melko samalla lailla. Ja jos on jotain epäselvyyksiä rangaistusten tai palkitsemisen suhteen, niin sitten kysellään toiselta. Tyttö meinaan nyt syksyllä esim yritti saada rahaa isältään vaatteeseen, vaikka mä olin juuri antanut. Alkaa tuo murrosikä tulla pikkuhiljaa meillekin.

Mutta varmasti on niitäkin perheitä, kelle tämä viikko-viikko asuminen ei sovi. Riippuu paljon lapsestakin ja tietenkin lapsen suhteesta vanhempiin ja myöhemmin näiden puolisoihin. Minulla ei muuta miestä ole ollut, kuin nykyinen mieheni tytön olemassa olon aikana. Eksällä oli yksi nainen ennen vaimoaan, mutta siitä ei loppujen lopuksi tullut mitään, koska tämä nainen ei osannut ottaa tyttöä huomioon. Ja se oli kuitenkin tärkeää eksällenikin.

Tuo vanhempien seilaaminen ei mun mielestä pidemmän päälle ole kuitenkaan hyvä vaihtoehto, paitsi jos molemmat vanhemmat pysyvät sinkkuina. Sillä, kun tulee uudet puolisot kuvioihin jne, niin miten se sen jälkeen toimiin. Mahdollisesti voi tulla vielä perheenlisäystä jne. Muuttaako tämä uusi perhe sitten aina viikoksi sihen yhteiseen taloon jne... Ei todellakaan toimisi meillä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27916436]Lapsille olisi paras, että olisi yhteensä kolme kotia. Yhdessä lapset asuvat pysyvästi ja molemmille vanhemille omansa. Vanhemmat sitten vuorottelisivat siinä lasten kodissa vuoroviikoin.[/QUOTE]

Ihan liian iso vastuu lapsille tehdä itselleen koti. Vai kuka sen sinne tekee, kun kukaan aikuinen ei siellä vakituiseen asuisi. Todella, todella huono vaihtoehto. Menee väliaikaisesti heti eron jälkeen, muttei pidemmän päälle. Entäs kun jompi kumpi vanhemmista perustaa uusperheen ja saa uuden puolison kanssa yhteisen lapsen. Lähteekö hän sitten tämään perheen kodista aina viikoksi toisten lastensa kotiin?

 

["vieras"]

Hei!

Erosin lasten isästä lasten ollessa 3 v ja 5 v. Meillä on ollut vuoroviikot siitä lähtien, nyt jo yli neljä vuotta, eli lapseni ovat nyt 7 ja 9.

Meillä systeemi on toiminut hyvin. Asumme noin kilometrin päässä toisistamme, lasten koulu on nyt asuntojemme puolessavälissä. Sen perusteella, mitä lapset kahdesta kodistaan puhuvat, sanoisin kyllä, että kummatkin ovat heille ihan oikeita koteja. Molemmissa on heille omat huoneet (isän luona yhteinen huone, minun luonani omat huoneet) ja tavarat. Ovat itse puhuneet, että kumpikin koti on kiva, mutta vähän eri tavalla.

En voi käsittää vuoroviikkosysteemin panettelua (sitä harrastavat yleensä sellaiset, joilla ei itsellään ole kokemusta aiheesta). Miten muka olisi parempi, että lapset näkisivät toista vanhempaansa vain viikonloppuisin ja toinen nääntyisi yksinhuoltajana? Ja tuo on maailman typerin neuvo, että älkää erotko. Joskus on oikeasti vastuullinen teko erota, jos ilmapiiri kotona on todella huono eivätkä vanhemmat rakasta toisiaan.

Poikani kuuli 8-vuotiaana, että joidenkin erolasten vanhemmat ovat toisen vanhemman luona vähemmän kuin toisella. Hän kysyi ihan ällistyneenä, että miksi ja miten ihmeessä niin voi olla, hänestä se oli tosi epäreilua. Itse hän ei voisi kuvitellakaan muuta systeemiä kuin tämä nykyinen.

Kysy lisää, jos haluat kuulla jostain käytännön asioista tms.

Komppaan tätä vahvasti muutaman vuoden kokemuksella. Meillä erittäin hyviä kokemuksia, ja lapset puhuvat molemmista kodeista koteina. Tavaroiden roudaamista ei juurikaan ole, koska lähes kaikki tarvittava on molemmissa kodeissa.

Kuten jonkun viestistä kävikin ilmi, että viikonloppuvanhemmuus menee helposti sirkusteluksi. Lapsen mielestä tietysti kivaa, mutta ei normaalia arkea johon mielestäni lapsella on oikeus molempien vanhempien kanssa.

 

[Meillä myös]

Meillä isä ja äiti asuvat 1 km päässä toisistaan. Koulu ja päiväkoti ovat siinä meidän välissä. kaveripiiri säilyy siis aina samana, lasten kavereiden vanhemmat tuntevat meidät molemmat. Lapset ovat alkuviikon isällään ja lopun äidillä. Näin siksi, että harrastukset on helpompi hoitaa näin kuin vuoroviikkosysteemissä ja eroa ei tule niin montaa päivää (maks 5 viikonloppujen takia). Yleensä viikonloppuisinkin nähdään puolin ja toisin: toinen vanhempi käyttää lapsia uimassa joka viikonloppu ja muuten vain nähdään yhteisen kahvipöydän ääressä "perhepalaverissa". Ollaan hyvissä väleissä, kavereita toisen vanhemman kanssa. Molemmilla uudet puolisot.

Lapsilla on omat huoneet molemmissa osoitteissa - ollaan molemmat hyvätuloisia, eikä elatusmaksuja makseta lainkaan. Vaatteet, lelut jne löytyy molemmilta ja yhdessä ostetaan kaikki. Harrastusvälineitä ei pahemmin tarvitse jaella, koska näin lähekkäin asutaan - pyörät jne on molemmissa osoitteissa kylläkin. Ikinä ei reppuja pakkailla, paitsi toki koululainen koulusellaisen. Lapsilta olen monesti kysynyt, miten he asian kokevat, ja heistä on mukavaa olla molempien vanhempien kanssa.

Me vanhemmat olemme tiukkoja kasvattajia, olemme päivittäin yhteydessä lasten asioista jos tarvis, ja tiedotamme toisiamme kaikesta lapsiin liittyvästä - näin tämä toimii hienosti. Epäkypsät aikuiset eivät tähän sovi, koska pelinappuloiksi eivät lapset saa joutua.

 

["vieras"]

No mietipä omalle kohdalles, että viikon välein muutat toisesta paikasta toiseen paikkaan vaikkakin kahden tietyn paikan välillä. Mulla ainakin hajoais pää, kun pitäis koko ajan pitää osaa elämästä laukussa melkein lähtövalmiina. Entäs sitten kun tuon seilaamisen aloittavat jo todella pienet 1 vuotiaatkin? Ei helvetti, en kannata. En todellakaan.

Useammin lapselle niitä "muuttoja" tulee, jos käy toisella vanhemmallaan joka toinen viikonloppua + 1 arkipäivä viikossa.

Meillä lapset eivät koe kodin vaihtoja muuttamisena, kun juuri mitään ei tarvitse viedä mukanaan. Lisäksi eivät todellakaan saisi luotua kunnon suhdetta isän luo syntyneeseen pikkuveljeen, jos eivät aidosti asuisi isällään.

 

["Huolestunut"]

Meillä isä ja äiti asuvat 1 km päässä toisistaan. Koulu ja päiväkoti ovat siinä meidän välissä. kaveripiiri säilyy siis aina samana, lasten kavereiden vanhemmat tuntevat meidät molemmat. Lapset ovat alkuviikon isällään ja lopun äidillä. Näin siksi, että harrastukset on helpompi hoitaa näin kuin vuoroviikkosysteemissä ja eroa ei tule niin montaa päivää (maks 5 viikonloppujen takia). Yleensä viikonloppuisinkin nähdään puolin ja toisin: toinen vanhempi käyttää lapsia uimassa joka viikonloppu ja muuten vain nähdään yhteisen kahvipöydän ääressä "perhepalaverissa". Ollaan hyvissä väleissä, kavereita toisen vanhemman kanssa. Molemmilla uudet puolisot.

Lapsilla on omat huoneet molemmissa osoitteissa - ollaan molemmat hyvätuloisia, eikä elatusmaksuja makseta lainkaan. Vaatteet, lelut jne löytyy molemmilta ja yhdessä ostetaan kaikki. Harrastusvälineitä ei pahemmin tarvitse jaella, koska näin lähekkäin asutaan - pyörät jne on molemmissa osoitteissa kylläkin. Ikinä ei reppuja pakkailla, paitsi toki koululainen koulusellaisen. Lapsilta olen monesti kysynyt, miten he asian kokevat, ja heistä on mukavaa olla molempien vanhempien kanssa.

Me vanhemmat olemme tiukkoja kasvattajia, olemme päivittäin yhteydessä lasten asioista jos tarvis, ja tiedotamme toisiamme kaikesta lapsiin liittyvästä - näin tämä toimii hienosti. Epäkypsät aikuiset eivät tähän sovi, koska pelinappuloiksi eivät lapset saa joutua.

Kuulostaa hyvältä! Epäilen että näin juuri meilläkin tulisi menemään. Nykyaikana on nin helppo jakaa tietoa vanhempien välillä päivittäin, sähköpostilla, tekstiviestillä jne. Uskon että helpottaa kaikkien "tuskaa" kun vanhemmat pystyvät jakamaan tietoa keskenään. Näin se toinen vanhempi joka on erossa lapsista pysyy kartalla lasten asioista ja silti lapsiaan "lähellä" vaikka ei näkisikään heitä. Samoin lapset kun huomaavat että vanhemmat edelleen kommunikoivat jne ovat varmasti perusturvallisuudeltaan paremmassa asemassa . Ihanaa ja helpottavaa kuulla myös jotain myönteistä tästä viikko-viikko systeemistä. Nyt on ehkä isin ongelma vain löytää ne kaksi asuntoa samasta paikasta kaupunkia eron jälkeen...

 

["Huolestunut"]

[QUOTE="Huolestunut";27921355]Kuulostaa hyvältä! Epäilen että näin juuri meilläkin tulisi menemään. Nykyaikana on nin helppo jakaa tietoa vanhempien välillä päivittäin, sähköpostilla, tekstiviestillä jne. Uskon että helpottaa kaikkien "tuskaa" kun vanhemmat pystyvät jakamaan tietoa keskenään. Näin se toinen vanhempi joka on erossa lapsista pysyy kartalla lasten asioista ja silti lapsiaan "lähellä" vaikka ei näkisikään heitä. Samoin lapset kun huomaavat että vanhemmat edelleen kommunikoivat jne ovat varmasti perusturvallisuudeltaan paremmassa asemassa . Ihanaa ja helpottavaa kuulla myös jotain myönteistä tästä viikko-viikko systeemistä. Nyt on ehkä isin ongelma vain löytää ne kaksi asuntoa samasta paikasta kaupunkia eron jälkeen...[/QUOTE]

Ei isin vaan ISOIN ongelma..