Ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rusina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Rusina

Jäsen
19.05.2005
223
0
16
Me ollaan eroamassa yhdeksän vuoden jälkeen. Itse halusin eroa ja itse olen kämppähakemuksen laittanut vetämään, itse olen pettänyt mutta silti oon paskana.
Ollaan oltu ihan teineistä asti yhessä, koskaan en ole ollut yksin. Pelottaa sekin. Pelottaa, että miten järjestellään asiat fiksusti lapsen kannalta (2vee), niin että hän pääsisi mahdollisimman vähällä. Kaikki on sekaisin.
Ja muiden mielipiteet ahdistaa. Miksi eroatte? No, miehessä ei ole sinänsä vikaa. Ei lyö, ei juo, ei petä, on oikeasti maailman paras isä meidän pojalle jne. Minä vain tukehdun tähän.
Jo ennen lasta olin lähdössä, mutta jäin kuitenkin ja tässä sitä ollaan, nyt on kaikki vaikeampaa. Mies haluaisi yrittää vielä lapsen takia, vaikka tietää, että petin. Minä en jaksa enää enkä halua. Haluan omilleni. Silti pelottaa. :'(

Jos jollakin samanlaisia tuntemuksia, niin yv:ta saa laittaa.
 
Mikä ahdistaa jos miehessä ei varsinaista vikaa? Jospa ahdistus on sinun pääsi sisällä? Ei se silloin miestä ja elämää vaihtamalla poistu vaikka nyt tuntuisi siltä.
 
Jos ahdistuksesi ei ole miehestäsi johtuvaa, on se sinulla itsestäsi johtuvaa.

Onko sinulla lapsuuden asioita käsittelemättä? Vipattaako menokenkää liikaa? Onko sinulla vain kaikkiin liittoihin liittyvä ns. erkanemiskausi meneillään, jolloin kiskotaan itseä irti toisesta ihmisestä omaksi, itsenäisemmäksi persoonaksi?

Kannattaa kyllä miettiä ja pohtia näitä omia juttuja tarkkaan, ettei tee tyhmää päätöstä. Ruoho ei missään nimessä ole vihreämpää toisella puolen laidunta, se voi ollan ihan ruskeaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Palstaterapeutti:
Jos ahdistuksesi ei ole miehestäsi johtuvaa, on se sinulla itsestäsi johtuvaa.

Onko sinulla lapsuuden asioita käsittelemättä? Vipattaako menokenkää liikaa? Onko sinulla vain kaikkiin liittoihin liittyvä ns. erkanemiskausi meneillään, jolloin kiskotaan itseä irti toisesta ihmisestä omaksi, itsenäisemmäksi persoonaksi?

Kannattaa kyllä miettiä ja pohtia näitä omia juttuja tarkkaan, ettei tee tyhmää päätöstä. Ruoho ei missään nimessä ole vihreämpää toisella puolen laidunta, se voi ollan ihan ruskeaakin.

Mulla oli tollasia tuntemuksia kun tutustuin uuteen mieheen ja silti se tyyppi vaan on täällä.
 
Voi kuule, sulla on lapsi, ajattele oikeasti äitinä lapsen etua nyt, hae apua miehesi kanssa tai ilman ammattiauttajalta. Sinun tunteesi ovat vain tunteita, eivät lakeja, et välttämättä pääse tilanteestasi muuhun kuin vielä syvemmälle suohon (itsesyytökset lapsesi takia, ympäristön paheksunta), ero on viimeinen ratkaisu.
 
Mulla oli melkein sama tilanne vuosia sitten! En tänne niin yksityiskohtaisesti viitsi kirjoittaa, mutta mua kans ahdisti kovasti, yökötti suorastaan olla saman katon alla yms.. Mies oli kans oikein hyvä, ei kukaan ulkopuolinen ymmärtänyt eron syytä (mun syyksi se tais mennä... juoruja oli enemmänkin...) Lapsi oli silloin noin 8kk, hyvin silti selvittiin. Voin kertoa lisää yv:nä jos haluat. Mut jaksamista, pärjäät varmasti!
 
ikävä kuulla tilanteesi, mutta hyvä jos olet voinut olla rehellinen. joskus se että eroaa hyvissä väleissä ja tavallaan antaa mahdollisuuden kaikelle tulevalle (ehkä yhteen palaamisellekkin) on paras vaihtoehto. lapsi ei ikinä saisi olla AINOA syy yhdessä pysymiseen. ero perheissäkin kasvaa fiksuja ja hienoja ihmisiä ja jossain vaiheessa kyllä lapsikin alkaa vaistota että isillä ja äitillä ei kaikki hyvin. ja mikäs sen parempi lapsellekkaan kuin äiti ja isä hyvissä väleissä, voidaan juhlia synttäreitä, jne yhdessä ja vaikka joskus mennä puistoonkin yhdessä... asui äiti ja isä sitten yhdessä tai ei.

toivon että asiat selviää erositte tai ei. mutta itse olen ihminen joka ei pettämistä hyväksy ja niin kuin kerroit että olette ollut pitkään yhdessä ja olosi on p.aska niin kyllä se kertoo jotain sinustakin. eli varmasti on tunteitakin miestä kohtaan, mutta mikä sai pettämään ja ahdistamaan?? tuo asia sinun kannattaa yksin tai yhdessä jonkun/joidenkin kanssa selvittää ihan itsesi takia. joko nykyisen miehesi kanssa tai uudessa pari suhteessa niin eikö olisi mahtava kun ei sitä tunnetta tarvitsisi enää kokea?

voimia ja mieti hyvin asioita. elämässä kaikki mahdollista!!!
 
Mä tiedän tunteen! Me ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta ja tuntuu, että tukehdun! Mä olen yrittänyt selvitellä ajatuksiani, kun olen kuitenkin ajatellut, ettei mikään parane, jos erotaan. Tää ahdistus on tosiaan mun pään sisällä, jotenkin se pitäisi sieltä pois saada. Enkä jotenkin usko, että se mihinkään häviää, jos omilleni lähden. Miehessä ei oikeasti ole mitään vikaa. Tai siinä ei siis ole sellaista vikaa, minkä takia erota pitäisi. Ja ajatus elämästä ilman tuota miestä on myös hyvin ahdistava. Silti mä vaan olen jotenkin niin tyytymätön...
 
Itse olen kokeilut joskus erillään asumista ja noin kuukauden päästä molemmat tajusimme että yhteen kuulumme ja palasimme takas saman katon alle. Hyvin meni senkin jälkeen ja siihe helpotusta teki se että molemmat tiesivät että kummallakaan ei ollut ketään siinä välissä ja jotenkin kun ei riidoissa erillään asumista ratkaistu niin sinä aikana juttelimme paljon enemmän kaikista asioista kun vuosien aikana ja siitä otimmekin opiksemme.

Tämä ei tartte olla lopullista teilläkään. Koita jaksaa :hug:
 

Yhteistyössä