Ä
äippä ja poika 9kk
Vieras
Meillä on 9kk ikäinen poika, jolla on viime aikoina alkanut olla univaikeuksia. Aluksi yhdistin asian siihen että oppi seisomaan pari viikkoa sitten tuen kanssa. Nyt en enää ole ihan varma mistä johtuu ja mietinkin olisiko meille tullut eroahdistus kausi nyt samaan aikaan.
Ennen poika on nukahtanut sekä yö että päiväunille todella hyvin itsekseen. Ei ole oikeastaan edes halunnut silittelyjä tai laulamista. Kun olen yrittänyt sylittää tai silitellä kiemurtelee, työntää kättä pois ja kääntyy toiseen suuntaa. Ennen nukahtamista juttelee itsekseen hyväntuulisesti pehmolelukoiralleen hetken.
Poika on nukkunut 6kk iästä asti omassa huoneessaan, lopetti silloin ihan itse yösyömisest ja imettäminen jäi samaan aikaan pois. Iso syy omaan huoneeseen siirtymisessä oli myös se että minä heräsin jokaiseen vauvan ääneen yöllä (yskäisy, huokailut, kyljen kääntäminen) ja vauva myös havahtui usein siihen että tulimme nukkumaan ja mieheni ajoittainen kuorsaaminen häiritsi vauvaa.
Nykyään nukahtaa aika hyvin yöunille. Mitä nyt kuvaan on tullut tutin heittäminen pinnasängyn pinnojen välistä lattialle ja sen perään itkeminen... Sitä en kuitenkaan pidä ongelmana, on enemmän vauvan "huumoria". Usein nimittäin jos on juuri tuttia heittämässä kun palataan huoneeseen laittaa sen äkkiä takaisin suuhun ja hymyilee leveästi. Joinain iltoina kuitenkin vaatii useamman huoneeseen palaamisen muustakin syystä kuin tutin kadottua. Silloin hetken silittelen ja laulan hiljaa pojalle, rauhottuu ja jää ihan mielellään yksin.
Päiväunille ei kuitenkaan nukahtaisi millään. Itkee heti kun laitan pinnikseen. Ainoa mikä itkuun auttaa on se että otan syliin hetkeksi ja halaillaan. Tämän jälkeen usein jää pinnikseen köllöttelemeen ihan rauhassa, mutta huoneesta en saa lähteä pois. Itkee perään heti kun lähden. Yrittää myös jatkuvasti nousta pinnojen avulla seisomaan sänkyyn, illalla tätä ei yleensä tee. Kun lopulta nukahtaa ja poistun huoneesta (istutaan yleensä nojatuolissa huoneessa niin kauan että nukahtaa), herää yleensä n.20min päästä uudestaan ja itkee aika kovaakin heti herättyään.
Päivällä ei muulloin kuitenkaan itkseskele minun perääni. Saan ihan rauhassa liikkua huoneesta toiseen, tai jättää vauvan tutun ihmisen kanssa käydessäni jossain. Isänsä kanssa myös viihtyy hyvin, eikä mielestäni nukahtamisissa yms. ole ero siinä kumpi meistä nukuttamisen hoitaa. Tosin ihan viime päivinä on alkanut ajoittain itkeä jos ihan vieras aikuinen tulee kaupassa vaikka hänelle juttelemaan liian lähelle.
Varmasti kaikki tälläiset vaiheet kuuluu vauva-aikaan ja ovat ihan normaalejakin. Esikoinen kun kyseessä niin ei kuitenkaan osaa olla ajattelematta josko sitä kuitenkin itse tekee jotain väärin tai ei ymmärrä tehdä jotain/toimia jotenkin toisella tavalla.
Ennen poika on nukahtanut sekä yö että päiväunille todella hyvin itsekseen. Ei ole oikeastaan edes halunnut silittelyjä tai laulamista. Kun olen yrittänyt sylittää tai silitellä kiemurtelee, työntää kättä pois ja kääntyy toiseen suuntaa. Ennen nukahtamista juttelee itsekseen hyväntuulisesti pehmolelukoiralleen hetken.
Poika on nukkunut 6kk iästä asti omassa huoneessaan, lopetti silloin ihan itse yösyömisest ja imettäminen jäi samaan aikaan pois. Iso syy omaan huoneeseen siirtymisessä oli myös se että minä heräsin jokaiseen vauvan ääneen yöllä (yskäisy, huokailut, kyljen kääntäminen) ja vauva myös havahtui usein siihen että tulimme nukkumaan ja mieheni ajoittainen kuorsaaminen häiritsi vauvaa.
Nykyään nukahtaa aika hyvin yöunille. Mitä nyt kuvaan on tullut tutin heittäminen pinnasängyn pinnojen välistä lattialle ja sen perään itkeminen... Sitä en kuitenkaan pidä ongelmana, on enemmän vauvan "huumoria". Usein nimittäin jos on juuri tuttia heittämässä kun palataan huoneeseen laittaa sen äkkiä takaisin suuhun ja hymyilee leveästi. Joinain iltoina kuitenkin vaatii useamman huoneeseen palaamisen muustakin syystä kuin tutin kadottua. Silloin hetken silittelen ja laulan hiljaa pojalle, rauhottuu ja jää ihan mielellään yksin.
Päiväunille ei kuitenkaan nukahtaisi millään. Itkee heti kun laitan pinnikseen. Ainoa mikä itkuun auttaa on se että otan syliin hetkeksi ja halaillaan. Tämän jälkeen usein jää pinnikseen köllöttelemeen ihan rauhassa, mutta huoneesta en saa lähteä pois. Itkee perään heti kun lähden. Yrittää myös jatkuvasti nousta pinnojen avulla seisomaan sänkyyn, illalla tätä ei yleensä tee. Kun lopulta nukahtaa ja poistun huoneesta (istutaan yleensä nojatuolissa huoneessa niin kauan että nukahtaa), herää yleensä n.20min päästä uudestaan ja itkee aika kovaakin heti herättyään.
Päivällä ei muulloin kuitenkaan itkseskele minun perääni. Saan ihan rauhassa liikkua huoneesta toiseen, tai jättää vauvan tutun ihmisen kanssa käydessäni jossain. Isänsä kanssa myös viihtyy hyvin, eikä mielestäni nukahtamisissa yms. ole ero siinä kumpi meistä nukuttamisen hoitaa. Tosin ihan viime päivinä on alkanut ajoittain itkeä jos ihan vieras aikuinen tulee kaupassa vaikka hänelle juttelemaan liian lähelle.
Varmasti kaikki tälläiset vaiheet kuuluu vauva-aikaan ja ovat ihan normaalejakin. Esikoinen kun kyseessä niin ei kuitenkaan osaa olla ajattelematta josko sitä kuitenkin itse tekee jotain väärin tai ei ymmärrä tehdä jotain/toimia jotenkin toisella tavalla.