Eroamisen tuska

[Väsynyt]

Olen 25v. nainen. Olemme avomieheni kanssa tulleet tiemme loppuun, eli eroamme vajaan vuoden yhdessäolon jälkeen. Kihloihin mentiin jo neljän kuukauden seurustelun jälkeen, ja asunto ostettiin pari kuukautta sitten. Muutimme tähän yhteiseen asuntoon kumpikin omista vuokra-asunnoistamme, siis emme asuneet edes yhdessä ennen tätä. Se tässä raivostuttaakin, miten sokeita jatyhmiä me olimme, kun teimme kaiken tämän, ja minkä vuoksi? Vain, että saisimme erota!

Mieheni on vielä lapsen kengissä, eli haluaa vielä olla sinkku. Koko ajan hän hinkui perheen perustamista, Luojan kiitos emme tehneet sitä. Yhtäkkiä, kun ""tasainen arki"" alkoi, ja näki toisen naamaa koko ajan, ja ""hohto"" suhteesta oli kadonnut, mieheni alkoi pettämään. Ei ehkä sillä perinteisellä tavalla, eli ei mennyt naimaan, mutta eräänlaista pettämistä, ja valehtelua, asioiden salaamista kuitenkin. Hän tiesi, että se on kerrasta poikki.

Suhde on ollut koko ajan vuoristorataa. Huudamme toisillemme, sanomme aivan kauheita asioita ja paiskomme tavaroita. Mieheni on yleensaä rauhallisempi ja hiljaisempi osapuoli, mutta minulla temperamenttia riittää. Ei ole koskaan mennyt viikkoakaan ettei olla riidelty jostain. Yleensä erolla uhkailu tulee mukaan.

Nyt eron kynnyksellä, ihmettelen omia tunteitani. Haluaisin hänen kainaloonsa, ja perua kaikki eropuheet. Vaikka tiedän, että ero on järkevä ratkaisu. Terveytenikin kärsii tästä. Olemme jopa käyneet psykologin juttusilla koko kevään ja kesän. Minulla on paha taipumus yrittää muuttaa miestäni. Vaikka tiedän ettei se onnistu.

Järki ja tunteet siis vetävät eri suuntiin. Miten tällaisessa mielentilassa voi tehdä minkäänlaista päätöstä? Tämä soutaminen ja huopaaminen on loputtava. Molemmat haluavat, mutta tiedämme lopputuloksen.

Ajatus siitä, että olen yksin, ilman miestäni, on aivan kamalaa. Itken koko ajan.

Asiaa hankaloittaa se, että tämä on minulle kolmas avoliitto/ero. Viiden vuoden sisällä. Mistä saan voimia? Kuolema tuntuisi helpommalta.

 

[RR]

Rakas ystävä!
Vaikka nyt kaikki tuntuukin kaatuvan päällesi, niin elämä jatkuu. Kaikella on tarkoituksella - myös tällä. Nyt sinusta varmasti tuntuu sille, että tällä stoorilla ei kyllä ollut mitään tarkoista, mutta kyllä sillä on. Kun itku on ohi, elämäsi tasaantunut, huomaat olevasi taas yhden kokemuksen rikkaampi, kenties järkevämpi, harkitsevampi.

Itse vietän tänään eräänlaista muistopäivää. 4 vuotta sitten mieheni jätti minut täysin yllättäen 20 yhteisen vuoden jälkeen. Silloin - jäädessäni kolmen lapsen kanssa - elämäni tuntui romahtavan, mutta... Nyt olen taas onnellinen ja tasapainossa.

Voimia tähän päivään.

 

[Jaana]

Ihmissuhdeasiat yleensä ovat äärimmäisen hankalia. Muiden on aika vaikea neuvoa toisia. Mielestäni silloin, kun molemmilla on vielä paljon tunteita toisiaan kohtaan olisi väliaikainen ero ehkä paikallaan, jos ero on kerta väistämätön. Koskaan ei tiedä jos yhteinen sävel vielä löytyy, mutta asioita olisi hyvä saada miettiä rauhassa. Ero tuntuu aina pahalta melkein kuolemalta. Se repii ja raastaa. Älä jää yksin, ystävien tuki on korvaamaton. Voimia

 

[yon yksinainen]

jos edes hieman lohduttaa, niin olen samassa tilanteessa..ollaan vaan oltu 3v yhessa..jarki sanoo ja on lahes aina sanonu etta tama ei toimi..on yritetty ja yritetty mut kun ei ni ei..tunteita on pelissa molemmin puolin mutta pidemmassa juoksussa ei siita mitaan tule..

saattaa menna paiva, viikko tai pari korkeintaan ja sitten taas riidellaan..sehan tasta vaikeen tekeekin kun on toista ikava (mies asuu kaverillaan toistaseksi) ja haluis kainaloon ja hellityksia jne jne..

en tiia, tulkitsisin ite ehka niin etta se etta viela eron hetkellakin on tunteita kertoo ihmisesta sen etta sa ainakin olet kaikkes yrittany, jos voi sanoo ettei tunnu missaan niin olis jo pitany erota ajat sitten tai sitten ei ole tosissaan koskaan valittanykkaan..

niin tai nain, paskalta se tuntuu kuitenkin..ma otan paivan kerrallaan koska muuta ei voi..

tsemppia!

 

[tota]

Jostain olen joskus lukenut... että parisuhteessa, kun pari muuttaa yhteen on ensimmäinen vuosi yhtä helvettiä.. hiomista.. kivet kuitenkin kuluvat, jos eivät erkane. Sitä hiomista tapahtuu koko iän, mutta mitä enemmän aikaa kuluu sitä pehmeämmiksi särmät käyvät.

Kyllä mailläkin tapeltiin ekat vuodet.. rajusti.. uhkailtiin erolla, erottiinkin vähäksi aikaa.. mutta nyt kivet ovat hankauksesta pyöristyneet ja tämä homma toimii.

Ehkä sunkannattaisi miettiä mitä itse voisit tehdä suhteenne ja miehesi hyväksi, eikä vain vaatia häneltä muutoksia.. Molemmat sitä joutuvat kuitenkin periksi antamaan jotta homma toimii.

 

[yks]

Olette siis muuttaneet pari kuukautta sitten yhteen, mutta olet käynyt terapiassa koko kevään ja kesän.

Oletteko aloittaneet sen jo ennen yhteenmuuttoa vai vasta sen jälkeen?

Älä syytä itseäsi mistään. Sen yhteiselämän onnistumista ei voi tietää ennen kun sitä kokeilee, ei edes sen kolmannen miehen kohdalla. Positiivisena asiana sanoisin, että jos tämä ei ollut oikea mies, niin parempihan se on erota heti kuin huomata 5 vuoden kuluttua, että taas meni vuodet turhaan hukkaan... Entä, jos sinulla olisi tuhraantunut elämästäsi jo 15 vuotta vääriin miehiin ? Kyllä se 5 vuotta ja 3 eroa on parempi, jää sitten enemmän aikaa sen oikean kanssa...

Jos miehesi on vielä sinkkuasteella, yhteiselämänne ei varmasti onnistu.

Jos kuitenkin molemmat haluatte vielä yrittää ja tykkäätte toisistanne, ei siinä nuo riidat haittaa. Kuten joku sanoikin, siten voi myös hioutua yhteen.

Vain siinä tapauksessa, että riidat toistuvasti johtuu miehen sinkkuilusta, vapaudenkaipuusta, yms., ei suhteella vielä tällä hetkellä ole tulevaisuutta. Se ei ole sinun vikasi ja silloin suuttumisesi ja turhautumisesi on täysin ymmärrettävää, niiden miehesi vauvapuheiden jälkeen !

Tällä hetkellä suret myös kaikkea sitä, mitä teillä ei ollutkaan...

Koita ajatella järkevästi ja muistaa, että jossain on sellaisiakin miehiä, jotka haluavat sitoutua elämään sitä arkea

 

[Mirri]

Etkö ole oppinut mitään kahdesta ensimmäisestä erosta? Olet hirvittävän nuori kolme avoeroa kokeneeksi naiseksi. Sinä syöksyt suinpäin suhteisiin ja yhteinen kotikin pitää väkisin saada ennen kuin edes tuntee toista. Ja avioliittolupaus myös tehdä ennen sitä. Olette siis ostaneet yhteisen asunnon kaksi kuukautta sitten ja nyt teette eroa. Voitko väittää, että eron merkkejä ei ollut ilmassa kaksi kuukautta sitten? Todennäköisesti sisimmässäsi tiesit, että suhteenne ei tule kestämään, mutta toimivan suhteen puitteet piti silti saada (sormus ja yhteinen koti). Olet edennyt suhteissasi aivan liian nopeasti ja erot ovat siksi katkeria. Kulissit eivät tee onnellista suhdetta. Onnellinen suhde rakentuu pikkuhiljaa, kun tutustutaan kiireettä ja etsitään yhteinen sävel. Ilman avoliittoa ym. on myös helpompi perääntyä, jos toinen ei olekaan se oikea. Tuhlaat aikaasi ja voimiasi hamuamalla kaiken, ennen kuin olet valmis saaman sen. Sinulle tekisi hyvää elää jonkin aikaa itseksesi ja opetella elämisen alkeet yksin. Et sinä tarvitse miestä ollaksesi kokonainen ihminen. Päinvastoin, nuo huonot suhteet repivät sinut riekaleiksi. Älä hukkaa enää aikaasi tuon miehen kanssa. Olet nähnyt mitä hän voi sinulle tarjota ja se ei ole tarpeeksi. Psykologin kanssa sinun kannattaa jutella jatkossakin.

 

[sarza]

älä lannistu olet vielä nuori. Itse uskon, että meille jokaiselle on määrätty oma kohtalo ja se pitää ottaa vastaan sellasena kuin se tulee. En mitenkään voisi uskoa, etä sinun elämäsi voisi olla noin lohduton. Jonain päivänä sinä kyllä löydät sen oikean.

 

[estsi vika]

myös itsestäsi