Kuinka edetä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maamies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Maamies

Vieras
Olemme eroamassa vaimoni kanssa. Samoin eroamassa ovat vaimon ystävätär ja hänen miehensä, jonka kanssa olemme hyviä kavereita. Olemme aina viihtyneet hyvin yhdessä tämän naispuolisen ystävän kanssa ja itsekseni olen miettinyt, kuinka hyvä pari me olisimme olleet. Nyt sitten kävi ilmi, että myös nainen tahollaan on ajatellut samanlaisia asioita, eli molemmat olemme ihastuneita toisiimme.

Nyt on pää ihan sekaisin, kun emme tiedä kuinka edetä, vai etenemmekö ollenkaan. Emme kumpikaan haluaisi loukata muita ihmisiä. Meneekö siinä rikki hyvä ystävyys ja meidän kahden (vaimoni ja minun) välit kun emme ole riidoissa eroamassa vaan tarkoitus olisi pitää hyvät välit yllä? Jos suhde ei onnistuisikaan niin harmi olisi iso jos olisi siinä samalla mennyt myös ystävyyssuhteita. Tämä tunne on meillä ollut pari vuotta ja voimistunut koko ajan. Tässä naisessa on kaikki se mitä olen halunut kumppaniltani enkä löydä yhtään syytä miksi juttu ei onnistuisi.

Onko muille käynyt näin? Minkälaisia seurauksia on tullut. Tämä asiaa pyörii koko ajan mielessäni.
 
Paha paikka, paha paikka. Olisi kyllä sääli uhrata mahdollinen upea suhde entisen raunioille. Olette kuitenkin kumpikin eroamassa, joten pettämisestä ei ole kyse. Tosin vaikuttaa siltä, että nämä tunteenne vaikutti eropäätöksiinne? Mutta eipä ole eka kerta.
 
Mitäs jos malttaisitten sen verran odotella ja pitää suhdettanne piilossa - tai jopa jäähyllä siihen saakka, kun ne avioerot ovat todella paperilla saakka selvät! Ei tule sitten turhaa sanomista kenelläkään.

Jos pelaa asiat tällä tavalla siististi, on hyvinkin mahdollista, että ystävyyssuhteet niin ex-vaimoon kuin uuden vaimon mieheenkin säilyvät kunnossa! Mietipä tätä.

Ja sitä paitsi tämän uuden suhteen "jäihin laittaminen" puoleksi vuodeksi ei olisi ollenkaan hassumpi ajatus siksikään, että sittempä näkisitte, että onko vetovoima vielä tallella.

Ja jos on aivan pakko tapailla, niin sitten ihan salassa ja kaukanan kotipaikkakunnalta...
 
maamies, ei se vaihtamalla parane, rahaa palaa ja monen elämä särkyy.
Ihminen ei koskaan ole entisensä eron jälkeen, vaan hän pitkään pelkää jokaista risahdusta. kokemusta on, nim.cap
 
Meillä erosta on puhuttu vuoden verran ja se on yhteinen päätös. Toisen parin liittoa mies haluaa jatkaa mutta tietää ettei se ole mahdollista hänen omien töppäysten takia. Mitään ei ole vielä tapahtunut ja katsomme tilannetta ainakin siihen asti kunnes kaikkia asuvat omillaan. Salasuhdetta emme halua vaan kun jotain tapahtuu niin sitten avoimesti. Huolestuttaa vaan nämä mahdollisesti särkyvät ystävyyssuhteet. Olen tässä koittanut punnita kumpi tärkeämpää mahdollisesti elämäni nainen vai ystävyyssuhteet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maamies:
Meillä erosta on puhuttu vuoden verran ja se on yhteinen päätös. Toisen parin liittoa mies haluaa jatkaa mutta tietää ettei se ole mahdollista hänen omien töppäysten takia. Mitään ei ole vielä tapahtunut ja katsomme tilannetta ainakin siihen asti kunnes kaikkia asuvat omillaan. Salasuhdetta emme halua vaan kun jotain tapahtuu niin sitten avoimesti. Huolestuttaa vaan nämä mahdollisesti särkyvät ystävyyssuhteet. Olen tässä koittanut punnita kumpi tärkeämpää mahdollisesti elämäni nainen vai ystävyyssuhteet.

Paskaako sinä mistään muista välität, jos luulet saavasi hyvän suhteen, siinä sitten ystävät punnitaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastaus valmiina:
Totuushan on se, että kun ylipäätään joudut miettimään, että alkaako tuohon suhteeseen vai ei, niin silloin vastaus ehdottomasti on: EI.

Oho, tuolla lokiikalla ei kannata kotoa poistua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kuule :
maamies, ei se vaihtamalla parane, rahaa palaa ja monen elämä särkyy.
Ihminen ei koskaan ole entisensä eron jälkeen, vaan hän pitkään pelkää jokaista risahdusta. kokemusta on, nim.cap

Onpas kummallinen mielipide. jos aikuiset ihmiset ovat ihan sovussa päätyneet eroratkaisuun, niin eiköhän ne syyt silloin ole selvillä ja asiaa mietitty moneltakin taholta. tässä taas joku jonka mielestä naimisissa on pysyttävä hinnalla millä hyvänsä kun kerran on tullut luvattua. Yhtä elämäähän täällä vaan eletään, joten on sitä sitten uskallettava elääkin ja tehtävä niitä vaikeitakin ratkaisuja. Ja jos ero on ihan hyvässä hengessä aikaansaatu, niin mitä ihmeen pelkäämistä siinä sitten on? Ärsyttävää yleistämistä.

Ap.lle sen verran, että fiksua on tosiaan odottaa ja antaa ikäänkuin tilanteen tasaantua. Jos siltä edelleen tuntuu, niin eikun vaan tapailemaan. ettei sitten jälkikäteen harmita.
 
Malttakaa mielenne ja erotkaa entisistä rauhassa. Kun olette saaneet etäisyyttä eroihinne, niin katsokaa sitten vieläkö olette kiinnostuneita toisistanne, vai onko mielenkiinto vain eroista johtuvaa ihanuutta.

Tunnen tapauksen joissa pariskunnat erosivat ja vaihtoivat puolisoita. Olivat olleet parhaita kavereita, mutta eivät ole enää. Eivät ole riidoissa,mutta eivät ole myöskään enää missään tekemisissä toistensa kanssa. Vaikkaka tekivätkin vaihtarit keskenään, ei se kuitenkaan pystynyt pitämään ystävyyttä kasassa. Taustalla on aina se, että sinä olet ollut tuon kanssa.

Miettikää kahdesti mitä teette.
 
Elämäsi nainen vastaan ystävyyssuhteet? Jos todella tarvii miettiä, kumman valitset, jätä tämä nainen rauhaan. Hänn on ansainnut paremman tulevaisuuden. Eikös tosiystävät pysy rinnalla tuulessa ja tuiskussa? Pystyt kyllä elämään niin, että et loukkaa heitä. Sikäli kun sinulla järkeä riittää.
 
voit miettiä, miten edistät kylän hyvinvointia ja pidättäydy myös muista suhteista kylän eduksi.
Niin lähiöissäkin tehdään. Jos rivarissa joku eroaa, niin sinne päin ei sitten katsella, voit viedä pullapussin lohdutukseksi, mutta kahden vuoden selibaatti on hyväksi ihan kaupunginosan vuoksi. Eikä tämä ole elämää, tämä on muiden ehdoilla elämistä.
 

Yhteistyössä