Eroanko vai en?

[Tiikeri]

Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja pari vuotta on nyt mennyt riidellessä. Kun aloimme aikanaan seurustella, tulin vahingossa raskaaksi (olimme olleet yhdessä vajaa puoli vuotta), mutt kun olimme molemmat kolmekymppisiä jo, niin päätimme, että perustamme perheen ja otamme vastuun tapahtuneesta.

Vauva-aika oli rankkaa kolliikkeineen ja korvatulehduksineen ja aikaa ei ollut parisuhteelle. Nyt kun on alkanut vähän elämä rauhoittumaan, niin mies (ei olla naimisissa) on puolen vuoden ajan jo puhunut, että ei usko, että olemme oikeat ihmiset toisillemme ja että ei usko rakastavansa minua. Olen tähän asti aina saanut puhuttua, että yritetään ja että tällaista se lapsiperheen arki on ja miehen eroamisaikeet on unohdettu.

Nyt kuitenkin, kun mieheni puheet ovat jatkuvasti tätä, että hän ei luultavasti haluaisi olla kanssani, olen alkanut miettiä, että onko tässä mitään järkeä.Mieheni ei nimittäin ikimaailmassa halua kanssani naimisiin tai tehdä toista lasta, koska ei usko, että voimme olla yhdessä "elämämme loppuun". Ihmiset yleensä eroavat väkivallan, uskottomuuden tai muun tosi ison asian takia. Kannattaako minun ottaa vakavasti mieheni puheet. En ole itsekään ollut onnellinen aikoihin, mutta yhteinen lapsi on ollut se, minkä vuoksi olen yrittänyt.

Onko ketään, joka olisi eronnut sen takia, että toinen ei vaan rakasta?

 

[Typis]

Antakaa vapaus toisillenne. Ex-mies, jonka jätin, on sanonut uudelle naiselleen, ettei koskaan halua naimisiin eikä lapsia tämän naisen kanssa. Ottaisin moisen lausunnon todella loukkaavana.

 

[mies]

Hankkikaa lapselle hoitaja ja menkää yhdessä jonnekin vaikka viikonlopuksi. Ostakaa hotelliin a-valinnasta kuohuviiniä, käykää syömässä ulkona. Katsokaa löydättekö tuossa tilanteessa iloa elämäänne.
Rikkokaa arkea, tehkää asioita eri tavalla, kutsukaa ystäviä kylään.

Yrittäkää.

 

[Yhdessä]

Rakkaus ei ole huumaa koko aikaa. Tai onko edes rakkautta lainkaan. Yhteiselämä on enemmän tai vähemmän toisen sietämistä myös vikoineen.

Olen itse ollut naimisissa yli 20 vuotta ja vastamäkeä on ollut paljon. Yhteiselo on kuin firma, jossa kukin hoitaa osuutensa. Rakkauden perään en enää haikaile. Järki on tullut tilalle. Silti pyyhkii aika hyvin. En ikinä eroaisi. Tavoite on se 70 vuotta avioliittoa. Olisinhan silloin vasta 90.

 

[ap]

Tuon kaiken ymmärrän itsekin ja olen siitä miehelleni puhunut, joka ei vaan halua ymmärtää, vaan ajattelee, että minun kanssani "se jokin" vaan puuttuu. Otamme säännöllisesti kahden keskistä aikaa ja vietämme esim. hotelliöitä, mutta eipä ne ole juurikaan tuottaneet tulosta.

 

[Leena]

Voi hyvä luoja, oletko todella noin tyhmä? Mies sanoo sinulle suoraan, että ei rakasta sinua ja että ei halua olla kanssasi, niin sinä vain roikut kiinni hänessä kuin takiainen. Oletko koskaan kuullut kondomeista, ehkäisypillereistä ja kierukoista? Olisit/olisitte käyttäneet ehkäisyä niin ei olisi nyt äpärää riitakapulana. Vai "vahingossa" posautit itsesi paksuksi, voi mikä vale. Kyllä olet aivan tahallisesti hommannut itsesi raskaaksi, ei kukaan kolmikymppinen voi olla niin typerä, ettei osaa ehkäisyä käyttää. Mutta se "vahinko" on tietyille naisille ainoa tapa SAADA MIES itselleen. Oletko nyt tyytyväinen? Mies ei välitä sinusta hevon v.ttua ja teillä on vain yksi onneton penikka riesana. Jos et ymmärrä jättää irti miehestäsi,niin toivottavasti hän jättää sinut.

 

[tosiasia]

Mikä muu voi olla eron syynä kuin että toinen tai molemmat eivät enää rakasta? Kysytkö ihan tosissasi, kannattaako puheet ottaa tosissaan? ... ei, kunhan on vaan huvikseen tuollaisia sanonut, huh huh.

 

[mies]

No voi vitalis, saitpa vastauksia, olipa naisilta hyvin jätkämäisiä kommentteja. Kyllä on alas vajottu.

Ap minä arvostan sinua, kun sinä haluat pitää ehjän perheen; se on hieno tavoite. Toivon, että teet kaikkesi vielä ennen kuin luovutat. Sinä vaikutat erittäin hienolta ihmiseltä ja huomaan, että sinulla on korvienväli kunnossa.

Tietysti kun tie nousee pystyyn, niin ei ole mitään mieltä jatkaa. Ja otakin nyt viimeisenä keinona puheeksi miehen kanssa elatusmaksut ja tapaamisoikeudet ja vihjaise missä hän alkaisi asumaan, siis pokkana kylmän rauhallisena alat työntämään häntä pois ja voit sanoa että uskot, että löydät tulevaisuudessa rakastavan puolison, joka hyväksyy lapsenkin. Siis palautat miehen maanpinnalle, jota hän ei tunnu itse tajuavansa. Mutta ota hänet takaisin , jos hän nöyrtyy.

Tsemppiä, pidän sulle peukkuja.

 

[Henna]

Lapsen kannalta on aina parasta jos perhe yritetään pitää koossa. Mutta kun toinen sanoo,että ei halua olla sinun kanssa ja ei rakasta sinua, niin tuskinpa lapselle on hyväksi myöskään nähdä jatkuvaa riitelyä,mitä teillä on viime vuodet olleet. Otsikkona sinulla on "Eroanko vaiko en?", tuskinpa pystyt sitä asiaa yksin päättämään. Jos miehesi päättää jättää sinut, hän varmasti tekee sen ennemmin tai myöhemmin, kysymättä sinulta lupaa. Naisilla näyttää olevan paha tapa luulla, että he päättävä ja määräävät mitä suhteessa tehdään ja päätetään. Ikävä asia, että teille kävi vahinko. Harmi, että ette osanneet AIKUISET ihmiset käyttää ehkäisyä. Näitä onnettomia liittoja ja onnettomia lapsia on aivan liikaa, ottaen huomioon valistuksen yms. Kannattaisi hivenen enemmän miettiä kenen kanssa menee sänkyyn, jos vaikka "vahinko" sattuisi käymään, niin puoliso voisi olla kuitenkin sellainen jonka kanssa olisi mahdollista elää elämä yhdessä ja lapsen ei tarvitsisi kärsiä. Kaikille ei kannata itseään jakaa.

 

[yh]

huhhhuh. Mitä vastauksia. Kukaan ei ole sanonut että katuisi lapsen tekoa tai syntymää vaikka se vahingosta alulle olisi lähenytkin.
Tässä vaiheessa ehkäisystä muistuttaminen on tosi typerää. lapsi on varmasti rakas molemmilla vanhemmileen tänä päivänä. Päättiväthän he yhdessä kuitenkin ottaa tämän lapsen vastaan, eivätkä keskeyttäneet raskautta.

Monet eroavat , vaikka heillä on lapsia. Monet tekevät myös lapsen yksin. Pääasia että lapsi on rakastettu, olivat vanhemmat yhdessä tai eivät.

Meni vahän aiheen sivusta. Mies antoi sinulle parhaat ohjeet tässä ketjussa.

 

[nainen 30+]

Päästä irti ja usko mitä mies sanoo. Niin rikot itseäsi vähemmän pidemmän päälle.

Mieti mitä itse ajattelet jos jatkuvasti kertoisit miehelle, että haluat erota. Silloin tdennäköisesti haluaisit erota. Parisuhteen hoitamiseen ja yhteisen ajan käyttö on mielekästä jos molemmat sitä haluaa.

Jos mies roikkuu, eikä ole aikeissakaan jatkaa suhdetta kanssasi, odottelee vain kunnon sysäystä lähteäkseen niin. Kyllä se sysäys sieltä vielä tulee.

Älä elä pilvilinnoissa vaan katso eteenpäin. Voit löytää itsellesi miehen, ketä haluaa olla sinun kanssasi.

 

[muuan]

Leenalle vain tiedoksi, että jos et ole sattunut huomaamaan, niin siihen paksuksi posautteluun tarvitaan kaksi ja ehkäisykin kuuluu molemmille. Ei yksin naisen vastuulla. Kaiken kaikkiaankin aika törkeää ja naista halventavaa oli tuo kirjoituksesi.

 

[Leena]

Muuan, jos osasit lukea kirjoitukseni, niin siinä on että olisit/olisitte käyttäneet ehkäisyä. Pillereitä ja kierukkaa käyttää naiset suurimmaksi osaksi ja miehet kondomia. Olen aina ollutkin sitä mieltä, että ehkäisy kuuluu molemmille. Mutta jos nainen huomaa,että mies ei laita kondomia ja nainen tietää, että ei itse käytä pillereitä eikä kierukkaa, hänen kuuluu sanoa, että meillä ei ole nyt mitään ehkäisyä ja voi tulla vahinko. Mies kun ei voi päällepäin nähdä onko naisella jokin ehkäisy käytössä!! Mielestäni ei mitenkään halventavaa, vaan suoraa tekstiä. Totuus kirpaisee, vai?

 

[Marian]

Hyvä Leena. Noin minäkin sanoisin.Kyllä naiset antavat halveerata itseään. Hirveää liaanimaista roikkumista. Jos mieheni sanoisi minulle noin, se olis lähtö edessä aika sukkelaan.En alentuisi moista anelemaan. Miehessä pitää olla muutakin kuin se sattumalta tipahtanut janne liimatainen. Ei riitä perusteeksi roikkua yhdessä.

 

[ap]

No huh, tulipa ikäviä vastauksia ja varmaan henkilöiltä, joilla ei ole lapsia ja jotka eivät ole eläneet pitkässä parisuhteessa. Ensinnäkin käytimme ehkäisyä, joka petti ja toiseksi olimme hyvinkin rakastuneita suhteen alussa, mutta lapsiperheen arki nyt vaan on muuttanut suhdettamme aika lailla. Itse tiedän, että pitkässä suhteessa se arki vaan tulee vastaan ja tunteet toista kohtaan muuttuvat. Mieheni sen sijaan ei ole aiemmin ollut kuin max. kaksi kuukautta kestävissä suhteissa, joten on itsekin joskus myöntänyt, ettei ehkä vaan osaa erottaa rakastumista ja rakastamista.


"miehelle" kiitos tukevasta vastauksesta!

 

[Jukka-Pekka]

Heh heh, vai petti ehkäisy hah, hah. Viitsitkin valehdella. Kummallisesti et maininnut ehkäisyn pettämisestä mitään eka kirjoituksessasi!!!!!!! Nyt sitten alat puolustelemaan itseäsi. Luovuta jo!!! Mies inhoaa sinua ja sinä tollo roikut vain kiinni hänessä. Voi V*TTU, että olet itsekäs! Ja HUOM! Minä olen naimisissa, ollut jo 6 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Molemmat haluttuja ja yhdessä hankittuja, ei vahinkoja!!!!!!!!!!!!

 

[ap]

No, tästäpä opin sen, ettei kannata keskustelupalstojen kautta hakea mitään tukea tai neuvoa elämäntilanteeseensa. Suurin osa vastauksista pelkkää vittuilua ja aika ällöttäviä kommentteja ihmisisiltä, jotka eivät minusta ja elämäntilanteestani tiedä muuta kuin mitä muutamassa lauseessa olen kertonut ja nekin lauseet on väännetty omien kuvitelmien mukaan ties miksi.

 

[Inhorealisti1]

Eikö rakkaudettomuus ja erilaiset tulevaisuuden haaveet ole tarpeeksi iso syy erota? Pitääkö aina ensin tulla hakatuksi tai petetyksi?

 

[llll]

Tosi ikävää, että tällä palstalla jotkut saavat nautintoa siitä, että yrittävät lyödä maanrakoon jotakuta, joka pyytää neuvoja eikä takertumista johonkin epäoleelliseen seikkaan.

Ensinnäkin, MIKÄÄN EHKÄISYKEINO EI OLE 100 %:NEN!!! Jopa sterilisaatio ei ole 100 %:n varma ehkäisykeino. Tiedän itsekin erään neljän lapsen perheen, jossa neljäs lapsi sai alkunsa, vaikka naisella oli kierukka käytössä (= ehkäisyteho erittäin luotettava!!).

Alkuperäiselle sanoisin, että varmasti tuo seikka on ihan totta, että miehesi sekoittaa rakastumisen ensihuuman ja rakkauden toisiinsa. Rakastuminenhan tapahtuu lähes itsestään sopivan henkilön osuessa kohdalle, kun taas rakastaminen on nimenomaan tekoja ja halua rakastaa toista ihmistä. Miehesi ei ehkä ole ajatellut, että hänenkin pitäisi panostaa parisuhteeseen ja perheeseen, koska itsestään mikään ei tapahdu.

Jos etsii toisesta vain huonoja puolia, suhde ajautuu äkkiä karille. Miehen kannattaisi miettiä myös sitä, mitä hyvää hän näkee sinussa, mitä hän arvostaa sinua naisena ja äitinä.

Moni saattaa miettiä eroa, mutta ei välttämättä ajattele, että mitä se elämä sitten käytännössä olisi eronneena. Miehellesi varsinkin suhteesta lähteminen voi tuntua helpolta (paljon lyhyitä suhteita alla), mutta voisin olla varma, että suhteestanne lähtö olisikin kova paikka, sillä hän ei ehkä ole tajunnut, miten paljon yhteistä teillä on ja hän varmasti on hyvin kiintynyt sinuun.

Uskoisin kuitenkin, että väkisin häntä ei kannata pitää. Väliaikainen ero voisi olla hyvä ratkaisu, joka toivottavasti avaisi miehen silmät. Ehkä parempi ratkaisu olisi se, että hakisitte keskusteluapua jonkun ulkopuolisen tahon kanssa, jolloin voisitte kolmistaan keskustella. Ulkopuolinen auktoriteetti osaa toimia erotuomarina ja hän osaa johdattaa keskustelua ongelmakohtiin välttämällä tuloksetonta jankkaamista ja huutamista. Ulkopuolinen myös vähentää huutamista, paikalta poistumista kesken riidan jne.

 

[ap]

Kiitos llll ! Täytyy varmaan tuota keskusteluapua lähteä etsimään eikä erilleenmuuttokaan ole mahdoton ajatus. Nyt tässä kesän aikana ja jälkeen olen pariinkin otteeseen ihan rauhanomaisesti puhunut miehelleni, että hän voi muuttaa pois (vaikkakin yllä parikin vastaajaa väitti minua takertujaksi ja anelijaksi ) ja että me lapsen kanssa pärjäämme ihan hyvin ja varmaan saamme lapsen tapaamiset ja muut asiat järjestettyä sovussa, mutta eipä hän kuitenkaan ole tehnyt asian eteen mitään.

 

[ap:lle]

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia kovin tarkkaan. Ihmettelen vaan, että miten oikein voit kuvitella täällä kenenkään tietävänkään sinusta sitä mitä et ole kertonut esim. että olet kehoittanut miestäsi muuttamaan pois. Jokainen vastaaja vastaa sinulle OMASTA näkökulmastaan sen perusteella mitä sinä olet kirjoittanut ja siitä tietomäärästä tulkiten mitä olet teksteissäsi antanut. Turha siitä on hernettä nenään vetää, jos joku nyt sattuu olemaan eri mieltä kuin sinä.

Kieltämättä itsekin ihmettelen, että mitä enää oikein edes mietit. Miehelle monoa peppuun ja oma mukava elämä käyntiin. Yksinhuoltajia tähän maahan mahtuu ja joskus jopa onnistuvat kasvattamaan onnellisia ja tasapainoisia lapsiakin Toisaalta miehesi voisi saada jopa innostusta osallistua perhe-elämään ja rakastua uudelleen, jos sinä käynnistäisitkin eron ja näyttäisit hänelle ettei sinun ja lapsen onni ole hänestä kiinni.

Kirjoituksesi perusteella vaikuttaa vähän siltä, ettei mies itsekään tiedä mitä haluaa. Te olette hänelle itsestäänselvyys, joten teihin on helppo purkaa pahaa oloaan ja sysätä vastuu sinun harteillesi. Etäisyys voisi tehdä terää myös hänen ajatusmaailmalleen. Etäperspektiivi voisi selkeyttää tunteitakin...

 

[ap:lle]

p.s. Usein ihmisen täytyy menettää asioita, nähdäkseen mitkä niistä ovat oikeasti tärkeitä...

 

[mies]

Kiitos ap kiitoksista

Muista, että suurimmat muutokset tulevat valitettavasti kriisien kautta. Miksi et voisi käyttää kriisiä herätteenä miehelle, jos suhde on valumassa hiekkaan, niin et häviä mitään yrityksessä herättää mies, vaikka se johtaisikin eroon.
Ero on aina kriisi ja silloin, kun ero on todellisuutta, niin aika vaikea on mitään enää pelastaa, mutta silloin, kun on vielä keskusteluyhteys ja on toivoa, niin kannattaa käyttää kaikki keinot.

Moni kumppani on erossa jalostunut todelliseksi timantiksi, se on harmi, että niin paljon tuhoutuu erossa ja turhaan.

Voimia edelleen.