Eroanko vai yritänkö jatkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmmmm...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hmmmm...

Vieras
Sain tyttäreni hyvin nuorena. Erosin tyttäreni isästä heti melkein lapsen synnyttyä. Oltiin todella nuoria ja oli siihen syynsä miksi erottiin. Silti isä 18-vuotiaana ajoi JOKA viikonloppu Etelä-Suomeen tapaamaan vauvaansa. Ajomatkaa yli 500km. Isä oikeasti välitti meistä ja oli valmis yrittämään kaikkensa perheensä eteen. Mulle prinsessalle ei kelvannut mikään. Jätin lapseni isän. Oli siihen toki muitakin syitä. En vaan rakastanut lapseni isää ja en kokenut häntä elämänkumppaninai. Aika ehkä kultaa muistoja nyt??

Kun tyttö oli 9kk löysin nykyisen mieheni. Olemme olleet yhdessä 7v ja me olemme tytölle perhe. Tyttö rakastaa miestäni ja he ovat todella loistava tiimi. Mies pitää tyttöäni kuin kukkaa kämmenellään ja uhraa paljon aikaans mun lapselle.

Lapsen isä on lapseni elämässä mukana ja hyvä isä lapselleni. Tulen toimeen hyvin lapseni isän kanssa.

Nyt kun lapsen isä on sinkku, niin olen alkanut haikailla takaisin häntä. Loppujenlopuksi meillä oli aina niin hauskaa yhdessä. Vieläkin kun soittelemme lapsen asioita niin jäädään joskus puhumaan yli tunniksi puhelimeen, kun meillä riittää juttua.
Mietin, että onko ne lapsen isän huonot puolet vaan liittyneet siihen nuoruuteen. Kuka 18v jätkä nyt ihan täysillä olisikaan matkassa? ;)

Toisaalta mä olen ihan onnellinen nykyisen mieheni kanssa, vaikka suuria tunteita häntä kohtaan ei olekaan. Jossain määrin exäni on silti mulle paljon tärkeämpi kuin nykyinen mieheni.

Nykyisen mieheni kanssa elämä olisi toki turvallista. Hoitaa ja rakastaa mun lasta, tienaa hyvin, kohtelee mua ihan hyvin yms.

Mitä teen?!
 
Entäs jos eroat ja exäsi ei haluakaan sua takaisin? Tai jos haluaa ja vuoden päästä toteat, ettei exäsi kuitenkaan ollut se mies, joksi nyt kuvittelit?
Jos lapsellasi nyt no kaikki hyvin niin?
 
meinaat, että eksäs ois yhä samanlainen kuin liki 10 vuotta sitten? Kuulostaa, että olet toistamassa vanhan virheesi, ettet arvosta mitä sinulla on ja haikailet muuta ja menetät sen hyvän mitä sulle suotu.
 
No luepa esimerkiksi tuo toiseksi viimeinen kappale, tai toinen, jonka kirjoitit. Ehkä aika kultaa muistot ja teillä nykyisen kanssa on ihan normaali 7 v kriisi, jolloin huuma on kadonnut ja eletään arkea. Teillä tuon ensimmäisen miehen kanssa ei koskaan suhde edennyt siihen saakka, vaan jotain ehkä tuntuu jääneen kesken ja siksi houkuttaa. Entä jos eroat ja arki lapsesi biologisen isän kanssa ei olekaan niin ruusuista, on taloudellisia vaikeuksia, tulee ristiriitoja ja alkuviehätys häviää. Jos tulisi ero, miten lapsi reagoisi. Kaksi tärkeää miestä saattaisi etääntyä hänestä. Harmittaisiko että jätit miehesi? Näitä minä miettisin, ennen kuin tekisin mitään ratkaisevaa.
 
No pidä tää uus mies kun eksä pysyy kuvioissa joka tapauksessa :) Ei se kauaa olis kivaa eksänkään kanssa suhteessa. Nuorena sitä saattoikin olla mukavaa kun ei kumminkaan ollut sitä vastuuta yhteisestä rahataloudesta yms. Nyt jäitä hattuun :)
 
Suhteessa nykyiseen mieheen on menossa "suvantovaihe" ja olet alkanut haikailemaan seikkailun perään. Sulla on ollut liian hyvin asiat ja olet tylsistynyt. Ei ne ihmissuhdekiemurat hyvää kellekään tee, varsinkaan lapsille. Pidä se hyvä minkä olet saanut! Sulla on asiat oikeesti niin hyvin, älä pilaa sitä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä