H
hmmmm...
Vieras
Sain tyttäreni hyvin nuorena. Erosin tyttäreni isästä heti melkein lapsen synnyttyä. Oltiin todella nuoria ja oli siihen syynsä miksi erottiin. Silti isä 18-vuotiaana ajoi JOKA viikonloppu Etelä-Suomeen tapaamaan vauvaansa. Ajomatkaa yli 500km. Isä oikeasti välitti meistä ja oli valmis yrittämään kaikkensa perheensä eteen. Mulle prinsessalle ei kelvannut mikään. Jätin lapseni isän. Oli siihen toki muitakin syitä. En vaan rakastanut lapseni isää ja en kokenut häntä elämänkumppaninai. Aika ehkä kultaa muistoja nyt??
Kun tyttö oli 9kk löysin nykyisen mieheni. Olemme olleet yhdessä 7v ja me olemme tytölle perhe. Tyttö rakastaa miestäni ja he ovat todella loistava tiimi. Mies pitää tyttöäni kuin kukkaa kämmenellään ja uhraa paljon aikaans mun lapselle.
Lapsen isä on lapseni elämässä mukana ja hyvä isä lapselleni. Tulen toimeen hyvin lapseni isän kanssa.
Nyt kun lapsen isä on sinkku, niin olen alkanut haikailla takaisin häntä. Loppujenlopuksi meillä oli aina niin hauskaa yhdessä. Vieläkin kun soittelemme lapsen asioita niin jäädään joskus puhumaan yli tunniksi puhelimeen, kun meillä riittää juttua.
Mietin, että onko ne lapsen isän huonot puolet vaan liittyneet siihen nuoruuteen. Kuka 18v jätkä nyt ihan täysillä olisikaan matkassa?
Toisaalta mä olen ihan onnellinen nykyisen mieheni kanssa, vaikka suuria tunteita häntä kohtaan ei olekaan. Jossain määrin exäni on silti mulle paljon tärkeämpi kuin nykyinen mieheni.
Nykyisen mieheni kanssa elämä olisi toki turvallista. Hoitaa ja rakastaa mun lasta, tienaa hyvin, kohtelee mua ihan hyvin yms.
Mitä teen?!
Kun tyttö oli 9kk löysin nykyisen mieheni. Olemme olleet yhdessä 7v ja me olemme tytölle perhe. Tyttö rakastaa miestäni ja he ovat todella loistava tiimi. Mies pitää tyttöäni kuin kukkaa kämmenellään ja uhraa paljon aikaans mun lapselle.
Lapsen isä on lapseni elämässä mukana ja hyvä isä lapselleni. Tulen toimeen hyvin lapseni isän kanssa.
Nyt kun lapsen isä on sinkku, niin olen alkanut haikailla takaisin häntä. Loppujenlopuksi meillä oli aina niin hauskaa yhdessä. Vieläkin kun soittelemme lapsen asioita niin jäädään joskus puhumaan yli tunniksi puhelimeen, kun meillä riittää juttua.
Mietin, että onko ne lapsen isän huonot puolet vaan liittyneet siihen nuoruuteen. Kuka 18v jätkä nyt ihan täysillä olisikaan matkassa?
Toisaalta mä olen ihan onnellinen nykyisen mieheni kanssa, vaikka suuria tunteita häntä kohtaan ei olekaan. Jossain määrin exäni on silti mulle paljon tärkeämpi kuin nykyinen mieheni.
Nykyisen mieheni kanssa elämä olisi toki turvallista. Hoitaa ja rakastaa mun lasta, tienaa hyvin, kohtelee mua ihan hyvin yms.
Mitä teen?!