kuinka kamalalta kuulostaa jos tekisin lapsen exälleni??

["Vieras"]

Lasten teko on itsekäs teko, vaikka sen lapsen tekisi mitenkä hyvään ja mahtavaan suhteeseen. Asetelmahan joka tapauksessa on aina se, että MINÄ haluan lapsen. Ei meistä kukaan tee/adoptoi lasta lähtökohtana se, että se olisi sille lapselle paras, vaan siksi, että me itse halutaan se lapsi.

Toki me yleensä pyrimme tarjoamaan sille lapselle sitten mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Mutta kuka on sanomaan, että yksnelävä nainen tarjoaisi lapselle huonommat lähtökohdat, kuin ydinperhe?

Eikö tälläkin palstalla TUHANSIA kertoja olla luettu siitä, miten perheenisät kohtelevat vaimoaan (ja jopa lapsiaan) huonosti. Ryyppäävät, pettävätä, hakkaavat, harrastavat henkistä väkivaltaa tms. Miksi lapset olisi jotenkin parempi syntyä tällaiseen perheeseen? Siksikö, että perhe on nimenomaan ydinperhe? Kyllä tässäkin perheessä on lähtökohtana voinut olla se, että molemmat vanhemmat ovat lapset halunneet...toinen ei sitten vaan välttämättä käyttäydy kuten perheeisän ja aviopuolison tulisi käyttäytyä.

Enkä ole kyllä koskaan kuullut kenenkään syyttävän lapsetonta itsekkääksi. Miksi pitäisi tehdä muksuja, jos niitä ei halua? Mun mielestäni se ei ole itsekästä, vaan järkevää.

Ja jos taas lapsia haluaa, niin sitten niitä pitää tehdä. Sen näen toki kitsekkäänä, mutta siis myös järkevänä asiana.

Näin juuri.

Ja ainakin ap nyt TIETÄÄ mitä "saa". Mitä siis tuleman pitää.

Ja astrolabelle: jospa ei koskaan rakastukaan, jospa tulee ikä vastaan, jospa...

 

[Joosukka]

Kai toimiva isäsuhde voi olla muutakin kuin vaan joka toinen viikonloppu isän luona? Ainakin AP:n tekstiä lukiessa välittyi kuva, että isä osallistuu, mutta ei sillä perinteisellä tavalla, johon ihmiset ovat tottuneet.

Tiedä sitten mikä on hullua, tehdä lapsi tutun vai tuntemattoman ihmisen kanssa

Ja AP:lle, tee niinkuin parhaaksi näet, sinun ja sinun lapsiesi elämästä tässä on kyse, joten itse varmaan tiedät mikä parhaiten sopii

 

["vieras"]

Lasten teko on itsekäs teko, vaikka sen lapsen tekisi mitenkä hyvään ja mahtavaan suhteeseen. Asetelmahan joka tapauksessa on aina se, että MINÄ haluan lapsen. Ei meistä kukaan tee/adoptoi lasta lähtökohtana se, että se olisi sille lapselle paras, vaan siksi, että me itse halutaan se lapsi.

Toki me yleensä pyrimme tarjoamaan sille lapselle sitten mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Mutta kuka on sanomaan, että yksnelävä nainen tarjoaisi lapselle huonommat lähtökohdat, kuin ydinperhe?

Eikö tälläkin palstalla TUHANSIA kertoja olla luettu siitä, miten perheenisät kohtelevat vaimoaan (ja jopa lapsiaan) huonosti. Ryyppäävät, pettävätä, hakkaavat, harrastavat henkistä väkivaltaa tms. Miksi lapset olisi jotenkin parempi syntyä tällaiseen perheeseen? Siksikö, että perhe on nimenomaan ydinperhe? Kyllä tässäkin perheessä on lähtökohtana voinut olla se, että molemmat vanhemmat ovat lapset halunneet...toinen ei sitten vaan välttämättä käyttäydy kuten perheeisän ja aviopuolison tulisi käyttäytyä.

Enkä ole kyllä koskaan kuullut kenenkään syyttävän lapsetonta itsekkääksi. Miksi pitäisi tehdä muksuja, jos niitä ei halua? Mun mielestäni se ei ole itsekästä, vaan järkevää.

Ja jos taas lapsia haluaa, niin sitten niitä pitää tehdä. Sen näen toki kitsekkäänä, mutta siis myös järkevänä asiana.

Tarkoitukseni ei ollut vihjata, että ydinperhe olisi välttämättä parempi vaihtoehto, vaan että jokaisen, joka haluaa lapsen, tulisi ensin miettiä, millaisen elämän voi ja haluaa lapselleen tarjota. Jos lapsi tehdään sokeasti omasta halusta, miettimättä teon seurauksia, voi syntyä tilanteita, joissa lapsi lopulta kärsii eniten. Emmehän kukaan halua maailmaan tehtävän lapsia, jotka joutuvat tavalla tai toisella kärsimään.

Jotenkin AP:n tekstistä tuli vain sellainen kuva, että hän itse kovasti haluaa lasta ja se oli päällimmäinen tunne tekstissä. En siis kyseenalaista hänen kykyään hoitaa lasta tai olla hyvä äiti - enhän tunne häntä ollenkaan. Ja voi olla, että saamani kuva oli väärä, mutta toivoisin, että hän lähestyisi asiaa ennen kaikkea järkipohjalta, että ei tee väärää päätöstä tahattomasti tai hoppuilemalla.

Vähän OT, mutta minä olen muuten (vapaaehtoisesti) lapseton nainen, ja olen kuullut useita kertoja olevani itsekäs ja kylmä kun en halua lapsia.

 

["Vieras"]

Kuulostaa kyllä aika omituiselta. Mites sitten kun lapsi/lapset alkka at kyselemään mistä ovat tulleet? "Joo esikoinen olit rakas vahinko, mutta sinut kuopus pyysin isäsi siittämään ihan erikseen."

 

[Blue]

Mä olisin tehnyt juuri noin jos olisin eronnut kesken lastenteon. Haluan että kaikki lapseni ovat täyssisaruksia.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28400502]Tarkoitukseni ei ollut vihjata, että ydinperhe olisi välttämättä parempi vaihtoehto, vaan että jokaisen, joka haluaa lapsen, tulisi ensin miettiä, millaisen elämän voi ja haluaa lapselleen tarjota. Jos lapsi tehdään sokeasti omasta halusta, miettimättä teon seurauksia, voi syntyä tilanteita, joissa lapsi lopulta kärsii eniten. Emmehän kukaan halua maailmaan tehtävän lapsia, jotka joutuvat tavalla tai toisella kärsimään.

Jotenkin AP:n tekstistä tuli vain sellainen kuva, että hän itse kovasti haluaa lasta ja se oli päällimmäinen tunne tekstissä. En siis kyseenalaista hänen kykyään hoitaa lasta tai olla hyvä äiti - enhän tunne häntä ollenkaan. Ja voi olla, että saamani kuva oli väärä, mutta toivoisin, että hän lähestyisi asiaa ennen kaikkea järkipohjalta, että ei tee väärää päätöstä tahattomasti tai hoppuilemalla.

Vähän OT, mutta minä olen muuten (vapaaehtoisesti) lapseton nainen, ja olen kuullut useita kertoja olevani itsekäs ja kylmä kun en halua lapsia.[/QUOTE]

Mä en saa tuosta sellaista kuvaa, että ap vain sokeasti on tekemässä lapsen, miettimättä seurauksia jne. Mielestäni ap nimenomaan pohtii asiaa, kun hän siitä tännekin on aloituksen tehnyt.

Mulle ainakin lapsen tekeminen ns. yksin olisi paljon pitkällisempien pohdintojen tulos, kuin mitä on ollut esim. tämä neljännen lapsen tekeminen tähän avioliittoon. Sain ahaa-elämyksen siitä, että haluan lapsen, kerroin elämyksestäni myös miehelle ja illalla sitä lasta jo tehtiin.

Enkä saata uskoa, että vaikka tähän vähän silmät siirrillän lähdimmekin, niin lapsi joutuisi kärsimään. Vaikka lapsi on elämässä iso asia, niin mielestäni asian suuruutta kuitenkin liioitellaan. Omien kokemusteni mukaan ensimmäinen oli mullistava muutos, toinenkin vielä josakin määrin. Kolmas meni oikeastaan siinä sitten jo rutiinilla, enkä usko että tämä neljäskään pakkaa kovinkaan suuresti ravisuttaa. Aika näyttää.

Niin, ehkä voidaan ajatella, että nainen joka ei halua lapsia, on nainen joka ei tykkää lapsista. Ja sitä kautta nainen on sitten kylmä.

Mä puolestani haluan lapsia, mutta mä en todellakaan tykkää lapsista. Ehkä olen sitten kylmä. Mutta siinäpä sitten olen. Mä olen paljon kaikkea muutakin, niin hyvässä, kuin pahassa.

 

[Coffee Break]

[QUOTE="vieras";28400502]
Vähän OT, mutta minä olen muuten (vapaaehtoisesti) lapseton nainen, ja olen kuullut useita kertoja olevani itsekäs ja kylmä kun en halua lapsia.[/QUOTE]

Suhteellista tämäkin. Toisaalta voisi ajatella niin että kun valintana on lapseton elämä niin se voi olla suurempi rakkauden tunnustus niille syntymättömille kuin lasten tekeminen tähän maailmaan varsinkin jos asiaa katsoo ilmastonmuutoksen, maapallon saastumisen, eläinten sukupuuttoon kuolemisen, sotien, liikakansoituksen, nälänhädän jne vinkkelistä.

 

[aapp]

joo voihan olla että joskus rakastun ja teen lapsen jne.tällä hetkellä eikä viimeiseen 5vuoteen se vaan ei ole tuntunut siltä mitä haluan,en tiedä miksi en halua suhdetta kaikki on nyt vaan hyvin ja täydellistä vaan se tunne toisen lapsen puuttumisesta elää.ja kun tuo kellokin jo tikittää.

olen tosiaan tätä asiaa miettinyt jo siitä saakka kun esikoiseni oli 1v eli noin 5vuoden ajan olen asiaa punninnut ja pyöritellyt joten mistään hetken mielijohteetsa en toimi.

kaiken lisäksi koen olevani hyvä äiti,pullantuoksuinen,metsäretkeilijä joka todella tekee lapsensa kanssa asioita,sain elää nuoruuteni rauhassa ja irrotella,makustella jne joten koen että olen keskittynyt äitiyteen täysillä ja tämä tuntuu ns kutsumukselta,on vaan niin ihanaa!!esikoiseni hoidin kotihoidossa 4v asti nyt hän on vuoden ajan ollut päivähöidossa kun olen ollut töissä,aina olen lapseni itse hoitanut enkä hoidattanut muilla.minusta tuntuu vaan että minusta riittäisi tätä"hyvää"vielä toisellekin lapselle.
tottakai minullakin joskus ärräpäät lentää ja väsytää mutta eikö meillä kaikilla,mielestäni minulla on kumminkin hyvät lähtökohdat tarjota ihana elämä lapsilleni oli niitä sitten yksi tai kaksi,ja tosiaan lapsen teko on aina itsekstä,minulla toisen lapsenkaipuu rupee vaan olemaan todella kova ja tuntuu että nyt 4vuoden miettimisen jälkeen olisi aika vihdoin tarttua tuumasta toimeen,josko minulle sellainen vielä suotaisiin.

ja tosiaan monihan kummastelee kun isä ei ole ns niin hyvä isä kun tapaamis asiat ei ole ns normaaleja,mutta nämä ovat meille normaaleja ja niin on aina ollut..pääasia etä lapsellani on isä jota tapaa ja joka osallistuu sen verran kun ehtii ja kiinnostaa,mielummin kun että pakottaisin häntä vaatimalla enemmän,kuka sillon voittaisi?ei kukaan..

 

[Littledeath]

Mun mielestä ihan ok

Olen itsekin harkinnut josko joskus teen toisen lapsen "yksin". Mutta tuskin esikoisen isän kanssa nimittäin hän tuskin suostuu. Esikoisen kanssakin olen siis ihan alusta saakka ollut yksin ja tämä ei ole ollenkaan hassumpaa

 

["mö"]

ööö siis haluaako joku idiootti mies oikeesti maksaa vain elareita 18 vuotta jollekin muidelle siitä, että saa kerran pari polkasta :O

 

["vieras"]

Todennäköisestä suurin osa naisista haluaisi lapselleen isän, joka osallistuisi lapsen elämään. Mutta kaikkien kohdalla se ei vaan tunnu olevan mahdollista. Jos ikää alkaa jo kertymään mittariin ja biologinen kello tikittää, on ehkä aika miettiä hieman toisenlaista kuviota.

Eihän se mikään ideaalitilanne ole, mutta tyhjää parempi.

Eli lapsi keinolla millä hyvänsä? Isästä viis tai siitä, että se lapsi voi myöhemmin alkaa kaivata sitä poissaolevaa isäänsä? Just. Aloittajallahan on jo yksi lapsi, miksi niitä pitää liuta tehdä isättömiä? Tai huonolle isälle?

 

[täh?]

lapsen isän kanssa vaan ei suhde toimi,tulee riitoja ja emme tahdo lapsen joutuvan kokemaan niitä,kavereina välit toimivat paremmin kun ei asuta yhdessä ja kummallakin saa olla oma elämä,lapsen isän kanssa on puhuttu ja hän ymmärtää myös sisarussuhteen uoman rikkauden ja myös arvostaa sitä etten ole ottanut tai ottamassa uutta miestä kuvioihin koska en sita halua.

eli olet antanut miehesi sekä syödä että säästää kakun. Nythän hän saa sulta seksiä ja seuraa silloin kuin haluaa, voi leikkiä isää ilman vastuuta, mutta myös elää omaa sinkkuelämäänsä samalla, mennä ja tulla kuten huvittaa, ja paneskella ketä vaan aina kun kaipaa vaihtelua. Ja mitä sinä saat? Yksinäisyyttä, päävastuun lapsesta (pian molemmista), taloudellisen heikkouden kun mies varmaan käyttää oman palkkansa vaan itseensä, vähemmän omaa aikaa, pallon jalkaasi kun lupaat ilmeisesti miehen takia ettet ala uuteen suhteeseen, mutta et kuitenkaan mitään sitoumusta miehesi puolelta. Kuinka sä suostut tollaiseen?

 

[Littledeath]

eli olet antanut miehesi sekä syödä että säästää kakun. Nythän hän saa sulta seksiä ja seuraa silloin kuin haluaa, voi leikkiä isää ilman vastuuta, mutta myös elää omaa sinkkuelämäänsä samalla, mennä ja tulla kuten huvittaa, ja paneskella ketä vaan aina kun kaipaa vaihtelua. Ja mitä sinä saat? Yksinäisyyttä, päävastuun lapsesta (pian molemmista), taloudellisen heikkouden kun mies varmaan käyttää oman palkkansa vaan itseensä, vähemmän omaa aikaa, pallon jalkaasi kun lupaat ilmeisesti miehen takia ettet ala uuteen suhteeseen, mutta et kuitenkaan mitään sitoumusta miehesi puolelta. Kuinka sä suostut tollaiseen?

En ole aloittaja, mutta kaikki naiset ei vaan halua parisuhdetta. Minulle itselleni mies ja suhde olisi pallo jalassa. Lapseni isä olisi halunnut yrittää suhdetta mutta minä en antanut edes mahdollisuutta. Mä nautin elämästäni kaksin lapsen kanssa.

 

["vieras"]

En ole aloittaja, mutta kaikki naiset ei vaan halua parisuhdetta. Minulle itselleni mies ja suhde olisi pallo jalassa. Lapseni isä olisi halunnut yrittää suhdetta mutta minä en antanut edes mahdollisuutta. Mä nautin elämästäni kaksin lapsen kanssa.

Mutta kaikki lapset haluaa sekä äidin, että isän. Sitähän se pitää miettiä, kun ajatellaan LAPSEN etua, eikä pelkästään äidin.

 

[täh?]

En ole aloittaja, mutta kaikki naiset ei vaan halua parisuhdetta. Minulle itselleni mies ja suhde olisi pallo jalassa. Lapseni isä olisi halunnut yrittää suhdetta mutta minä en antanut edes mahdollisuutta. Mä nautin elämästäni kaksin lapsen kanssa.

joo, mutta ap:n jutuista ei nyt jäänyt ihan tällaista kuvaa, vaan se että hän millä ehdoilla hyvänsä haluaa roikkua tuossa eksässään.

 

[aapp]

siis nyt meni ohi hilseen?saa multa seksiä?ei me kyllä olla sellaista touhuttu sitten lapsen syntymän toki jos toinen tehdään niin joutuu sitten hommiin,mutta mitä sitä ei lapsensa takia tekisi ja mä en ole luvannut lapseni isälle etten oa uutta suhdetta,toki jos joskus siltä tuntuu niin hyppään uuteen suhteeseen

toki miehellä on helppoa kun voi tavata lasta koska haluaa (toki meillä on lapsen kanssa oma elämä ja jos meillä on menoja ei niitä peruta että isä pääsee kylään,vaan sillon kun kummallekin sopii niin isä on aina tervetullut)
mutta jos hänestä ei ole siihen NORMAALIIN kaavaan eli joka toinen viikonloppu niin miksi pakottaisin häntä?jos lapsikaan ei kaipaa viikonloppuja isällä tai minä koko viikonlopun vapaita tai isä niin eihän se palvelisi ketään?enkä koe että minulla olisi palloa jalassa,enkä koe olevani yksinäinenkään,miksi kaikki luulevat että kaikki yksinhuotajat ovat yksinäisiä?tokihan minullakin on miehiä keitä tapailen ja hui harrastan joskus jopa seksiä,en vaan kaipaa sitä parisuhdetta!

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28401413]Eli lapsi keinolla millä hyvänsä? Isästä viis tai siitä, että se lapsi voi myöhemmin alkaa kaivata sitä poissaolevaa isäänsä? Just. Aloittajallahan on jo yksi lapsi, miksi niitä pitää liuta tehdä isättömiä? Tai huonolle isälle?[/QUOTE]

Niin, mun mielestäni isättömänä oleminen ei ole niitä maailman kamalimpia asioita. Toki aina parempi, mitä enemmän lapsen lähellä on hänestä huolehtivia ja häntä rakastavia vanhempia, mutten pidä isän läsnäoloa mitenkään erityisen välttämättömänä.

Kaksi äitiäkin (tai vaikka kaksi isää) tai vaikka äiti ja mummo on varmasti paljon enemmän, kuin mitä moni sellainen lapsi saa, joka elää ns. kahden vanhemman, äidin ja isän muodostamassa ydinperheessä.

 

[aapp]

"joo, mutta ap:n jutuista ei nyt jäänyt ihan tällaista kuvaa, vaan se että hän millä ehdoilla hyvänsä haluaa roikkua tuossa eksässään. "

en todellakaan halua,nty taisi tulla vääränlainen kuva,niin tyypillistä täällä eksäni olisi jopa jossain vaiheessa halunnut palata yhteen,minä en.en halua jojoilla suhteen kanssa,se ei toiminut,tuskin toimisi nytkään ja miksi edes yrittää jos ei ole riittäviä tunteita parisuhteeseen,joskus ystävyys on parempi ja kantaa pidemmälle.

 

[Blue]

[QUOTE="mö";28401397]ööö siis haluaako joku idiootti mies oikeesti maksaa vain elareita 18 vuotta jollekin muidelle siitä, että saa kerran pari polkasta :O[/QUOTE]

Ei vaan esim. mun tapauksessa sovittiin miehen kanssa että vaikka ero tulisi niin ainakin kaksi lasta tehdään yhdessä. Molemmat halusivat lapsia ja molemmille tärkeää se että omat lapset ovat täyssisaruksia.

No, meidän kohdalla turha sopimus. Yhdessä ollaan vielä kolmen lapsenkin jälkeen, ja vaikka nyt erottaisiin niin kumpikaan ei halua lisää lapsia.

 

["Vieras"]

Haluaako mies siis toisen lapsen elätettäväkseen ja perijäkseen?

 

[Lilith]

Mä olisin tehnyt juuri noin jos olisin eronnut kesken lastenteon. Haluan että kaikki lapseni ovat täyssisaruksia.

En viitsisi halkoa hiuksia, mutta... Nojoo, ei mitään

 

["vieras"]

Niin, mun mielestäni isättömänä oleminen ei ole niitä maailman kamalimpia asioita. Toki aina parempi, mitä enemmän lapsen lähellä on hänestä huolehtivia ja häntä rakastavia vanhempia, mutten pidä isän läsnäoloa mitenkään erityisen välttämättömänä.

Kaksi äitiäkin (tai vaikka kaksi isää) tai vaikka äiti ja mummo on varmasti paljon enemmän, kuin mitä moni sellainen lapsi saa, joka elää ns. kahden vanhemman, äidin ja isän muodostamassa ydinperheessä.

Mulla taas on niin ihana isä, että en vois kuvitellakaan elämääni ilman häntä. Ehkä ydinperheen lapset sitten vain arvostavat molempia vanhempia yhdessä eri tavalla, kuin eroperheiden. Mun vanhemmat vieläkin yhdessä, jo 40 vuotta yhteistä taivalta takana ja edelleenkin rakastuneita

Ja eri tilanne tietty, jos toinen vaikka kuolee tai tulee ero ja sen takia sitten ei näe sitä isäänsä. Mutta jos tietentahtoen evää toisen vanhemmista, niin se on jotenkin vaan liian itsekästä mun mielestä.

 

[Lilith]

Ei vaan esim. mun tapauksessa sovittiin miehen kanssa että vaikka ero tulisi niin ainakin kaksi lasta tehdään yhdessä. Molemmat halusivat lapsia ja molemmille tärkeää se että omat lapset ovat täyssisaruksia.

No, meidän kohdalla turha sopimus. Yhdessä ollaan vielä kolmen lapsenkin jälkeen, ja vaikka nyt erottaisiin niin kumpikaan ei halua lisää lapsia.

Mun mielestä tuo on varsin järkevää. Näen pointin, vaikka en olekaan varma, olisiko musta tekemään noin. Mutta eihän tässä sitä kysyttykään.

Ap:n tapauksessa jäi vähän epäselväksi haluaako myös mies sen toisen lapsen vai onko ajatus kokonaan ap:n. Jos lapsi tehtäisiin yhdessä niin, että molemmat tietävät mitä se tarkoittaa ja mihin on ryhtymässä, en näe järjestelyssä mitään moittimista. Kaipa aikuiset ihmiset tietävät, mikä heille sopii.

Ja komppaan sitä, mitä joku tuolla ylempänä sanoi: lasten tekeminen on lähtökohtaisesti aina itsekästä.

 

[aapp]

tuohon elatusasiaan.olemme miehen/isän kanssa molemmat hyvin toimeentulevia joten elaussummat eivät kaada kummankaan taloutta,tietenkin jos mies ei halua maksaa niin mielestäni ei tarvitsisi mutta eipä hän ole asiasta puhunut,hänkin haluaisin että lapsella olisi sisarus,ja tosiaan meidän kohdalla kyse ei ole isättömyydestä vaan siitä ettemme elä ydinperheenä.
ihan yhtälailla oma isäni teki kahta työtä kun olin lapsi ja äitini hoiti lapset kotona,ei meitä isä hoitanaut ja syöttänyt ja paljoa häntä töiden takia näkynyt,yhtä tärkeä ja rakas hän on silti ja kunnioitan ja arvostan hänen panostaan mahdollistaa äitimme kotona olo kouluikäämme asti kun hän toi leivän pöytään.

 

["Vieras"]

tuohon elatusasiaan.olemme miehen/isän kanssa molemmat hyvin toimeentulevia joten elaussummat eivät kaada kummankaan taloutta,tietenkin jos mies ei halua maksaa niin mielestäni ei tarvitsisi mutta eipä hän ole asiasta puhunut,hänkin haluaisin että lapsella olisi sisarus,ja tosiaan meidän kohdalla kyse ei ole isättömyydestä vaan siitä ettemme elä ydinperheenä.
ihan yhtälailla oma isäni teki kahta työtä kun olin lapsi ja äitini hoiti lapset kotona,ei meitä isä hoitanaut ja syöttänyt ja paljoa häntä töiden takia näkynyt,yhtä tärkeä ja rakas hän on silti ja kunnioitan ja arvostan hänen panostaan mahdollistaa äitimme kotona olo kouluikäämme asti kun hän toi leivän pöytään.

Mieskö siis tunnustaisi lapsen asiallisesti ja olisi virallisestin toisenkin lapsen isä? Eikö silloin olisi asiallista myös elättää? Ja tuo perimisasia olla kunnossa, etteivät samojen vanhempien lapset ole eri asemassa?