V
väsynyt
Vieras
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5v. Meillä on 3- ja kohta 2v lapset. Seuraava syntyy kesällä. Haluaisin kovasti ajatella, että pystymme olemaan yhdessä mutta..
Miehellä on jonkin sorttinen alko-ongelma. Hän on sen itsekin tunnustanut, on himoa kaljaan, ei pysty olemaan juomatta jos sitä jossain on. On valehdellut juovansa vähemmän, on valehdellut ottavansa alkottomia. Aina kiinni jäädessään oli kyseessä vain se kerta. Tekee itselleen "kohtuullisuussääntöjä" joiden mukaan aikoo elää, ja sitten pyörtää haukkuen minua kuinka milloin milläkin tavalla olen ajanut hänet taas niin, että tekee mitä tahtoo. Ei juo kuin rapajuoppo, mutta alko vie miestä eikä toiste päin. En tiedä minkä verran ottaa.
Pelkään kovasti miten jaksan vauvan syntymän jälkeen, jos ero tulee. Tuntuu, että ratkaisu olisi tehtävä nyt. Onhan tätä jo talven pyörittänyt. On meidän liitossa hyviäkin puolia, mutta en tiedä pitäisikö minun vain sietää sitä, että en voi todellakaan luottaa toiseen. Nyt sanoin, että juo niin paljon kuin haluat, kunhan lapset hoitaa kun on pakkotilanne (selvinpäin). Eipähän tarvi ainakaan valehdella. Läksikin sitte heti baariin.
Jos erottaisiin niin saisi sitten ottaa just niin kuin haluaa, kunhan tapaisi lapsia selvin päin. Saisi enemmän sitä omaa elämää. Ja ehkä meidän kuitenkin olisi helpompi olla lasten kanssa nelistään.. kunhan saataisiin arki pyörimään ja jonkinlainen luottamus että taloudellisesti pärjätään.
Pää ihan tyhjä ja sekaisin. Ei tiedä mitä tehdä. Parisuhdetta ollaan huollettu ulkopuolisin voimin tässä 5v aikana jonkin kerran ja se on kyllä aina auttanut. Mies meni vuoden vaihteen ylilyöntien jälkeen a-klinikalle ja käy siellä kerran kuussa. Antaa ymmärtää, että hyvin menee siellä. En tiedä sitte mitä siellä puhuu, valehteleeko samalla tavalla kuin yrittää mullekin.
Nyt tuntuu vaan että tällä ei ole enää mitään pohjaa. Mihinkään ei voi luottaa. Ei ole rakkautta, kun ei ole luottamustakaan. Nyt vaan ollaan ja mietitään mitä tehdään.
Miehellä on jonkin sorttinen alko-ongelma. Hän on sen itsekin tunnustanut, on himoa kaljaan, ei pysty olemaan juomatta jos sitä jossain on. On valehdellut juovansa vähemmän, on valehdellut ottavansa alkottomia. Aina kiinni jäädessään oli kyseessä vain se kerta. Tekee itselleen "kohtuullisuussääntöjä" joiden mukaan aikoo elää, ja sitten pyörtää haukkuen minua kuinka milloin milläkin tavalla olen ajanut hänet taas niin, että tekee mitä tahtoo. Ei juo kuin rapajuoppo, mutta alko vie miestä eikä toiste päin. En tiedä minkä verran ottaa.
Pelkään kovasti miten jaksan vauvan syntymän jälkeen, jos ero tulee. Tuntuu, että ratkaisu olisi tehtävä nyt. Onhan tätä jo talven pyörittänyt. On meidän liitossa hyviäkin puolia, mutta en tiedä pitäisikö minun vain sietää sitä, että en voi todellakaan luottaa toiseen. Nyt sanoin, että juo niin paljon kuin haluat, kunhan lapset hoitaa kun on pakkotilanne (selvinpäin). Eipähän tarvi ainakaan valehdella. Läksikin sitte heti baariin.
Jos erottaisiin niin saisi sitten ottaa just niin kuin haluaa, kunhan tapaisi lapsia selvin päin. Saisi enemmän sitä omaa elämää. Ja ehkä meidän kuitenkin olisi helpompi olla lasten kanssa nelistään.. kunhan saataisiin arki pyörimään ja jonkinlainen luottamus että taloudellisesti pärjätään.
Pää ihan tyhjä ja sekaisin. Ei tiedä mitä tehdä. Parisuhdetta ollaan huollettu ulkopuolisin voimin tässä 5v aikana jonkin kerran ja se on kyllä aina auttanut. Mies meni vuoden vaihteen ylilyöntien jälkeen a-klinikalle ja käy siellä kerran kuussa. Antaa ymmärtää, että hyvin menee siellä. En tiedä sitte mitä siellä puhuu, valehteleeko samalla tavalla kuin yrittää mullekin.
Nyt tuntuu vaan että tällä ei ole enää mitään pohjaa. Mihinkään ei voi luottaa. Ei ole rakkautta, kun ei ole luottamustakaan. Nyt vaan ollaan ja mietitään mitä tehdään.
